nti Elisa Relacom

Viimevuoden puolella alkoi tapahtua, kun työnantajani Relacom päätti lomauttaa minut ja muutamankymmentä (sata+) muutakin työntekijää, tai, oikeastaan tapahtua alkoi lokakuun lopulla vuonna 2007, kun poikani Vinski sairastui vakavasti... Ei, ei kyllä tapahtumat kyllä alkoivat eräänä unettomana heinäkuun yönä, kun kirjoitin ensiluvun romaaneihini, eli Johnny-trilogiaan. Ehkäpä kuitenkin suurimmat rutiinimuutokset ja sitä kautta kaikki tapahtumat vyöryineen lähtivät liikkeelle, kun päivälleen 30 vuotta siitä, kun olin kirjoittanut nimeni työehtosopimukseen Helsingin Puhelinyhdistyksellä vuonna 1976, sittemmin Elisa, ulkoisti asennustoiminnan ja myi myös minut muiden ohella "Delacomille" päivän trendin ( joku vitun osakelaki ) mukaan, kysymättä tietysti kenenkään, ainakaan asiaan liittyvien henkilöiden mielipidettä asiasta.

Oikeasti, vieläkin vituttaa! En tiedä johtuuko se vain siitä, että kyseessä oli 30-vuotis päivä palvelusvuosissa ja joissain firmoissa moisesta saa kuulemma kultakellon, tai vastaavaa suitsutusta. No, en mä käytä kelloa kyll muutenkaan joten ihan haduvidu, mutt silti aika halju temppu antaa lämmintä kättä postiluukusta 30 vuoden palveluksesta. Voi olla tietysti, että sinisilmäisyyksissäni olin etukäteen kirjoittanut päiväkirjaan, että jään eläkkeelle vuonna "toivematkat kuuhun" toiveammatistani, johon olin aikoinani päässyt ja oppinut siinä vielä aika hyväksi, ainakin joidenkin asiakkaiden mukaan. No nyt on oltu lomautettuna reilut 200 vrk ja YT-neuvottelut alkavat taas, ties monenneko kerran minun työhistoriassa. Mulla ja muutamalla duunikaverillani on varmaan Suomen ennätys käytyjen YT-neuvottelujen suhteen. Ihan satavarma ett, jos ikinä koskaan olen työhaastattelussa, niin minä kysyn siellä ekan kysymyksen ja se kuuluu: Onks tää lafka pörssissä? Jos vastaus on myöntävä, niin se on gudbai siitä kohdasta.

Muutenkin vituttaa seurata tätä maailmanmenoa tälleen asfalttitasolta, ruoholle kun ikämiehet ei juuri enää pääse pelaamaan täällä stadissa, böndellä on eri meininki. Kaiken helvetinmoista lakia ja suojelua keksitään firmoille, mutta mikään laki ei suojele työntekijää, liitotkin on aivan raajattomia jonkin osake ja pörssilain edessä. Se on kai "mun" kansanedustajalle ihan yks v**un hailee kuinka pitkään joku Kelacom voi lomauttaa meikäläistä ja kohdella kuin jotain, jota kutsutaan interrogatiivipronominilla "se". (esim. kissa, koira, paska, kivi, jne.)

On tässä tietysti ollut hyviäkin puolia?? Viimeisten kuluineiden 200vrk aikana olen tehnyt aika montaa asiaa ensimmäisen kerran elämässäni, osa niistä jopa varsin pitkäaikaisia toiveita, tai haaveita. Kalassakin on kerinnyt käymään ihan riittävästi, ellei jopa liikaa? jos nyt niin voi koskaan olla?

No se duuneista tältä erää, jatkan aiheesta, kun jotain mieltä kirvoittavaa ilmenee. Noi muut alussa mainut voinkin eriyttää omiksi stooreiksi, koskapa niidenkin tilanteet elävät koko ajan.