"Jatsin" syvin olemus..

Joku on ehkä ymmärtänyt, että kalastus on mulle aika tärkeä, tai ainakin mukava ja sydäntä lähellä oleva juttu. Jotkut myös tietävät, että viimeaikaisiin tekemisiin ja harrastuksiin kuuluvat kalastusoppaan hommat ja koulu, sekä kalastukseen liittyvien juttujen kirjoittelu, joskus myös jopa lehtiin..

Aika paljon kaikenlaista ja moista on tullut nähtyä ja koettua kalastuksen saralta, niin omassa kaveripiirissä kuin asiakkaidenkin kanssa. Täysin ensikertalaisista aivan HardCore kalastajiin on tullut vietyä vesille ja koettua milloin teeskentelemätöntä riemua kuin hiljaiseksi vetävää pettymystä. Yli 45 vuotta kestänyt kalastushistoriani ei tunnu vievän itseltäni tuota halua ja kaipuuta kalavesille, mutta se valtava pakko päästä kalaan helpottaa hiukan opashommien ansiosta. Tulin kirjoittaneeksi kuluvan vuoden Kalastus-lehteen 3-osaisen artikkelin aloittaville kalamiehille ja naisille nimeltä "Kalastuksen ABC" jonka lähtökohtana on hajatelma "Kalastus, elinikäinen takuu".

Aina joskus käy mielessä, mitä oikeastaan kaipaa, milloin on tyytyväinen ja mikä on tarpeeksi. Tänään tuli tuohon pohdintaan taas helpotusta kun rantaan palailin venhon kanssa. Näky rantakivikolla veti minut aivan hiljaiseksi, lähes liikuttuneeksi.. Viitaten tuohon yllämainittuun artikkeliin, ensimmäisessä osassa käsiteltiin sitä perus-perus asiaa, mistä niin moni kalastuksensa on aloittanut, eli ongintaa pihlaja/koivuvavalla jossa punavalkoinen korkki- tai styrox-koho keikkui laineilla tarkkaavaisten silmien alla.

Hetken seurattuani tapahtumia olin pakotettu pyytämään lupaa ottaa kuva siitä mitä näin.

Kuin kruunuksi kuvan keskimmäinen tyttö sai juuri tuolla hetkellä ahvenen! Kuva kertonee lähes kaiken oleellisen, puuvavat, styrox-kohot jne, mutta se mikä jää uupumaan, on se fiilis tapahtuneen aikana ja heti sen jälkeen, siihen ei ole sanoja.. Olin aivan myyty, tuntui kuin pala olisi ollut kurkussani ja silmät pumpanneet orastavaa punaa valkuaisiin. Olin ja olen edelleen niin onnellinen tuon tytön, kuten myös ja varsinkin hänen vahnempiensa puolesta, että he saivat kokea tuon hetken, joka aivan varmasti piirtyi meidän kaikkien verkkokalvoille.

Monen monta ennätyskalaa olen nähnyt saatavan, omia ja vieraiden, mutta silti, yllä olevasta kuvasta näkyy ja huokuu se kalastuksen "Jatsin syvin olemus"!!

Haukipoika

Tuli taas matkailtua skolan takia, nyt vähä pidemmälle, ihan keskiseen Suomeen matka vei. Homman nimi oli jigausta niin ku normi tavalla ja sitte vertikaalina. On se jigaus vaan tehokasta hommaa joka metodilla, jos meinaa saada kuhia, abboria, tai jeddoja pannulle.  Eihän se tietysti yllätyksenä tullu, ett fisut ja aikamoisetkin fisut reagoivat sellaseen kumihärpäkkeeseen vähän niin ku kakarat irtokarkkihyllyyn.

Yllätyksiä, negatiivisia sellaisia sain taas kerran kokea. Meitä oli sentään aika monta, vuosia ja vuosia fisustanutta aikuista henkilöä kouluttajineen paikalla, kun paikallinen kalastuskunnan ja vanhan kansan edustaja tulee ihan pokkanaamalla kertomaan, että kaikki yli 5-kiloiset hauet otetaan sitten pois vesistöstä. Miksi, heräsi tietysti kysymys! Vastaus: ”No siksi, kun ne syövät kaikki istutettavat siianpoikaset”!! Mistä helvetistä tällaiset uskomukset tulevat ihan fiksun oloisten ihmisten päähän, häh? Ja miten on mahdollista, että ne jatkavat elämäänsä ilman, että kukaan kyseenalaistaa moisia oppeja, käsityksiä ja neuvoja? On se vaan viisas elukka, tollanen yli femman jedda, valkkaa safkaks vaan parasta, nuorta valkolihaista juuri istutettua siikaa, muu ei sille kelpaa. Jonkka on ihan pullollaan kaiken kokoista kuhaa ja muikkua, mutt ei, se skruudaa vaan siikaa.. Kuinkahan kirjanoppinut ja millaisin paperein varustettu pitäisi sen henkilön olla, joka saisi nää tyypit ymmärtämään ja vakuuttuneeksi siitä, että heidän suuresti ihannoimat kuhat saattavat muulloinkin kuin vasta äärimmäisessä nälässä ja hädässä syödä istutetun siianpoikasen poikineen?

Yhteen paattiin nousi isompi hauki ja sitä oltiin tuomassa rantaan kaikkien ihmeteltäväksi, paatissa kun oli sumppu. Siinä odotellessa osakunnan lihakirveet tahkottiin ja puukot vedeltiin puikolla tikkiin rantaan tuotavaa suurpetoa ja järvisuomen pahinta tuholaista varten. Mulla naksahti päässä, parikin kertaa. Ekaks mä päätin, ett vittu joo, nyt saa riittää moinen paskapuuhastelu ja vielä kouluaikana, mä pakkaan kamat ja lähen just siitä mestasta himaan. Mutt se peippailu sen sumpussa olevan elukan kanssa meni sellaseks pelleilyks, ett sitä oikeasti ei voinut enää sietää. Elukka piti saada hengiltä makso mitä maksoi, mutt kukaan ei uskaltanu koskea siihen, ett se olis saatu edes veks sieltä sumpusta. V***u mitä touhua! Kas ku sitä ei ammuttu haulikolla sinne paattiin? Mä käännyin kannoilla ja nostin sen jeddan veks sumpusta, kysyin saamamieheltä meneekö takas vai papitetaanko? Menee takas, kuului vastaus. Jedda haaviin ja haavi puntarin koukkuun, pari fotoa ja vajaa 9-kiloinen haukimamma takas järveen.

Pitkään ei tarvinnut sitä huljutella, kun se lähti niin ku hauki rannasta ja kasteli vielä kiitokseksi. :)

Joskus tää on ku tappelis tuulimyllyjä vastaan, mutt aina välillä niilleki voi pärjätä. Kettutyttöä musta tuskin saa, mutt Haukipoika voin olla..

Jigihommien jälkeen siirryttiin sitte Asikkalaan sienien ja fogelien pariin. Titityy ja sitärataa joo!

Sieni!! Hei jotain flöittiä niissä pitää olla, ett ne saa kukkia tuolla skutsissa ihan rauhassa ilman, ett mikään elukka skrudaa niitä, paitsi madot ja muut nilviäiset. Joo lehmät kuulemma syö niitä, ja porot? Hullunlehmäntauti jo tiedetään, olisikohan syy-yhteyksiä.., koskahan tulee hullunporontauti? No selvis varmaan, ett mä en ole sienien suurkuluttaja, enkä aio ruvetakaan, se on ihan saletti, varsinki ton sienipäivän jälkeen.

Herkkusieni ei ole ”sieni” ja suppilovahverot kanttarelleineen on tiedossa. Valkosesta kärpässientä ku skruudaa ni lähtee nirri, mutt punasta ku popsii ni alkaa nähdä seinien läpi, puhua mandariinikiinaa ja kuulla avaruusjuttuja, samalla ku maksa ja munuaiset huutaa hoosiannaa. Tältä botnelta ku lähettiin skutsiin plokkaamaan sieniä, ni voitte muuten uskoa, ett yllätystä ja uutta lajiketta pukkas öögaan joka kannonnokasta ja vähän muualtakin. Joku tunti me rundattiin siellä ku Liisa ja Lasse ja plokattiin talteen metsiemme viljaa, kunnes jokainen levitti ”saaliinsa” muiden ihmeteltäväksi.. siinä sitä oli kaikenmoista nuljaskaa ja haperoa hämmästeltävänä! Sana ”Shokki” ei riitä kuvailemaan tuntemuksiani.

Sen tutkailun ja sen tuottaman viestin voisi referoida vaikka näin: Älä popsi kärpässieniä, varsinkaan valkoista! Tosin, on olemassa joku sieni, herkullinen sellainen mikä näyttää ihan valkoiselle kärpässienelle, mutta sillä ei ole tuppea! JEP!! Muut ovat pääsääntöisesti syötäviä, mutta osa on pakko ryöpätä, tai jotain muuta vastaavaa kikkailua pitäs järjestää, ettei syöjä delaa, tai sen pakki menis sekaisin. Sitte on sieniä, mitkä on ennen ollu ihan ässähuttua ja nyt niiden määritys on risti, sellanen ku hautausmaalla. Sitte taas osa vanhoista ristisienistä on nykyisin ihan parasta herrojen herkkua, mutt niillä on sellasia feikki kopiosieniä mitkä on myrkyllisiä, toisen kerran JEP!!

Mull kävi flaksi, ihan sairas tsägä, mä hittasin sieltä yhen männyn juurelta herkkutatin! Ihan top5 kamaa kuulemma, varsinkin just sellanen nuori uljas salskea herkkutatti. Mä olin ihan fiiliksissä ku olin poiminut elämäni ensimmäisen sienen. Pakkohan siitä oli ottaa pönöfoto, minä ja herkkutatti. Samalla mä snaijasin, ett nyt tai ei koskaan, mä skruudaan sen sienen. Onpahan seki homma hoidettu.

Kämpille ku päästiin ni filetti esille ja rupesin sitä operoimaan vähän ku jotain fisua. Fiddu!! sen kasvin jalka oli täynnä jotain matoja mitkä oli skruudannu sen klabbin ihan tahkojuustoks, MORJENS! Mä sanoin Pepelle, ett voit sä klaarata tän sienen niin ku pannuvalmiiks, ilman noita matoja. Se duunas sen sienen mulle ja serveeras sen leivänpäälle pilkottuna. Hyvää huttua Pepe oli saanut aikaan, ei siinä mtn, Jonikin maistoi sillä seurauksella, ett seuraava päivä meillä meni enemmän pihan perällä istuessa ku luokassa..

Johtopäätös: Jos joku haluaa ja aikoo kerätä sieniä syödäkseen niitä, niin tekee sen sitten omalla vastuulla! :)

Kansanterveyttä?

Täss yks päivä tuli snadi nakki ku piti mennä himaryhmää vastaan tonne länsisatamaan, botski Prinsess tuli Tallinnasta siinä viiden maissa. Mulle ei oo yhtään kliffaa mennä sinne bilikalla, ottaa päähän ihan kaikki liikennejärjestelyt välillä Hima - Länsiterminaali, tohon ku duunataan vielä neljän ruuhkat ja optiona vielä stoge (mä en kyll tiedä hengaakse enää siin Ruoholahdessa) ni aivot palaa ihan saletisti! No mä fiksuna karjuna funtsasin, ett mä lähen ajoissa ni ei tule paineita, eikä tullutkaan, perkele, kaikkihan oli vielä lomilla eikä siel mitään ruuhkaa ollu! No siellä mä rantsussa sitte notkuin reilu tunti ennen ku piti! Jippii, tätähän mä olen aina halunnut elämältäni..

Yht'äkkiä sieltä terminaalista alko lappaa bändiä pihalle ja funtsasin ett se jolla oli tullu myätätuulessa ja plaanissa stadiin etuajassa, mutt selvisi ett tää oliki joku muu, baltikin prinssi tai vastaava. Heureka! mä kelasin, ett slumppaan borkat kiskasta ja jään staijaamaan sinne gongille, tsiigailen niitä brögia mitä sieltä laivasta valuu ulos, samalla ku imuiroin mokkaa ja röökiä. Se on muuten vänkä homma miten stailia friidua tuolta etelästä rantautuu tänne pohjolan perukoille.. titityy ja sitärataa joo! Olisko nii, ett ne mimmit on saanu snadisti vähemmän safkaa ku kundit ja siks ne on jääny tolleen hoikaksi? Ihan saletti on kuitenkin se, ett niillä on täytyny olla lantsareissa hevosen- tai jonku muun skeidaa, ku ne on järestään kasvanu noin pitkiksi! Uiddu mitä elliä sielä vaappu shokkishortseissa pihalle, ei oo ihme, ett kansanterveys voi olla vaakalaudalla jos ja kun poijjaat lähtee "etelänreissulle"

Sitte on tää meidän kotomainen jengi ja ne on iisi erottaa laumasta, niillä on fölissä ainakin neljä levyä kuntojuomaa. Ihan oman suolan mun kahvitteluun ja tupakointiin toi niiden, ihan pelti kii tulevien seurailu. Käsi maassa, muijalla kanssa, kummallakin kädet ja kainalot täynnä bisse tai sidukkalevyjä (yks yleensä avattuna) plus tietysti käsimatkatavarat. Koin jonkin kaltaista häpeän tunnetta!! Ihan oikeesti, onks ne fyrkat laskettu niin tarkkaan ettei ole varaa hommata sellasta kärryä niinku osalla oli. Vaik, kärryt voi luoda ja tuoda aika vitunmoista harhaa kyvyistä ja mahdollisuuksista. Ihan voittajajengi (näin mä luulin) oli sellanen kahden äijän ja yhen muijan seurue. Jokaisella sellanen kärry ja aivan Over Loaded. Jumalauta hei, fillarit oli lintallaan ku tunatussa bemarissa ja akseli löi melkeen kipinää muutamien skrubujen kohdalla! Ekan veijarin tuliaiset ku levis siihen rampin juureen ni show oli valmis! Toinen ku tuli jeesaamaan ni sen kärry kippas kanssa ja eväät levis edellisten sekaan. Vittu mitä touhua!  tosin sen eukon, kuka oli niin tillintallin ku vaan olla voi, sekoiluista sais jo snadin novellin skrivattua! Mutta ei siinä vielä kaikki..

Näkymä ku alko olla nastempaa ku huono teatteri, ni mä käväsin kiskalla santsaamassa. Just ku olin palaamassa seisomakatsomoon, ni ryhmä-Rämä nappas kärkipaikan viinarallissa. Oikeesti, mä en voinu uskoa sitä mitä mä näin! Tää lauma työntelee botskista ulos sellasta häkkiä missä on fillarit alla, siis sellasta millä viedään kauppoihin kamaa. Ja voitte vaa muuten uskoa ett hiivaa ja muuta porejuomaa oli ladattu siihen settiin! Ei oo hei ihme, ett joka vuosi uutissetä kertoo munki juoneen 9-litraa absoluuttista alkoholia kuluneen vuoden aikana, vaikken edes divaa brenkkua. Olishan se ollukki liikaa jos nää olisi ollu ainoat häkkikuskit, mutta niitä häkkejä tuli vielä parit ennen sitä absoluuttista, ultimaattista huippua, nimittäin..

kärrytolkulla bisseä, tai sitte jopa häkkitolkulla, MUTT, lava, pumppukärryt ja hela paketti kiedottu kelmulla niin ett se pysyy kasassa ja kyydissä. Joo o, näin se vaan oli! Ovista pöllähti ukko joka ylpeänä, rinta rottingilla raahas perässään tollasta satsia. Sillä oli saattajina jotain henkilökuntaa laput kaulassa, kai siks ettei se föraa sitä pumppukärryä himaan asti! Satsi vaikeuksien kautta jalkakäytävälle ja purseri apulaisineen raahas kärryt takas laivan uumeniin. Emmä oo ihan varma onks toi enää tervettä, tai kansanterveyttä edistävää touhua? Mä luotan siihen ett se jobbaa ne purkit jossain terassilla, ei oo muuta selitystä.

Mä käyn aika usein tossa meidän Nesteellä slumppaamassa röökit tai tsufet, onks se ok? vaikka ovatkin epäterveellistä huttua? Ihan pikkasen alkaa vituttaa noi lippulapputyypit ketkä just ennen mua sattuu siihen kassalle! Ai mitkä lippulapputyypit? No nää pelihimon valtaamat, joita todentotta tuntuu riittävän, ei voi muuten selittää ett ne olis aina just sillon siellä Nesteellä tai äRRällä ku mä niissä satun käymään. Vittu, yhden kahvin maksamiseen voi mennä 10 minsaa, ku täppä on vinossa tai niitä on liikaa tai liian vähän, tuleeko jokeri ja jätetäänkö sisään uudestaan, pari arpaa noita ja pari noita ja sitten.. ihan yllätyksenä tuntuu tulevan lähes jokaiselle ett se lysti pitää bungata. Sitte kaivellaan fikkoja ja etsitään lämiskää, vittu mitä peippailua! Just ku kuvittelee ett nyt se painajainen katoaa siitä ni se kaivaa povarista ihan pimeen nivaskan lippulappuja ja muka kysyy ett voitsä katsoa onks noissa jotain? Minkä perkeleen takia noita arvontoja tulee luukusta tämän tästä, ja numerot luetaan pariinkin kertaan hitaasti ja vielä ruotsiksi, kas ku ei thaikuiksi ja venäjäksi kanssa?

Ok, mä en pelaa rahapelejä, voi olla ett mä en vaan snaijaa, tai sitte mä oon luuseri eikä mulla riitä kantti, tai fyrkat siihen ett mä jännäisin jonku hevosen ja ohjastajan saumattoman yhteistyön tuloksena syntynyttä sijoitusta Mikkelin raviradan sateisella kaviouralla, tai sitte se ei oo vaan juttu? niinku ei oo noi masiinat mitä on kiskat ja marketit täynnä. Niihin ei tartte enää edes kolikoita, homma skulaa jos vaan on likviditeettiä! Sou not, omatpahan ovat hillot mitä ne niihin syytää, ei kuulu mulle, mutt pientä rajaa silti vois olla! Mulla ei oo montaa suosikkiproggista luukussa, mutt urheiluruutua on tullu tsiigattua pikkukundista lähtien. Perkele, sitäkään ei voi katsoa ilman ett alkaa tulla naamalle jotain yksi-risti-kaksi-loput peruutettu-arvottu, tai lähtö yksi: vilperin vonkaus, poissa lähdöstä uskon toivo juttua kertoimineen! Mitä saatanaa mä vaan kysyn? Hei, sä lopetat brenkun etkä mene siis ainakaan heti baariin tai handeliin, mutt lopeta pelaaminen ni et voi tsiigata edes telkkaria, reilu meininki! No tänään mä kävin taas Nesteeltä hakemassa spadduja, joo en oo lopettanut vielä kään. Bamlasin luurissa frendin kanssa ku mä rupesin kuuntelemaan ett siis mitä vittua mun korvat kuulee!! Toosa oli jääny yöajojen jäljiltä Yle-Suomi 94.0 taajuudelle ja totta tosiaan, radiosta tuli LOTTOARVONTA suorana lähetyksenä! Nyt meni mun mielestä kolmella miljoonalla överiksi tää pelihulluus ja sen mainostaminen!

OI RAKAS VEIKKAUS OY, voisitteko järjestää itsepalvelupisteitä suurkuluttajillenne, saivat keskenään jonotella lippulappustensa kanssa.
OI RAKAS NESTEEN SETÄ JA ÄRRÄN TÄTI, voisitteko järjestää lippulappuihmisille oman pisteen ja pyrkiä siihen ettei yhden pysähdyksen taktiikkaan mene varttia.
OI RAKAS TERVEYSMINISTERI, vedä töpseli seinästä vaikka vaan viikoksi tai kahdeksi ja pistä osasto tutkimaan lisääntyvätkö, vai vähenevätkö mielenterveysongelmat kun kansakunta ei voisi pelata.

Erään lohen tarina..

Olen aika moneen otteeseen toitottanut fisustuksen ihanuuden puolesta, mutta aina joskus on tullut eteen myös vähemmän kivoja juttuja fisustuksen saralla. Klogu on nyt just 04.35 ja palasin tunti sitte Kymiltä lohikalasta, eikä just nyt ole ollenkaan nastat fiilikset, vaikka niitä kauan kaivattuja tapahtumia olikin..

Toi puoltoistatuntinen, minkä Kymin ja himan väliä ajaa on joskus aika pitkä, niin kilsoissa kuin ajassakin, mutta nyt se meni ihan huomaamatta, ku päässä siritti, vitutti, mietitytti jne jne.. Kävi nimittäin niin, että jouduin itse siihen puntariin minkä vuoksi ja eteen olen viimeiset ajat kiekunut ja toitottanut, Catch&Release (pyydystä ja vapauta). Mulle toi tarkoittaa saumaa valikoivaan kalastukseen, eli otan mitä tarvitsen, loput mielummin vapautan ku tapan. Onneksi, ainakin oman mielenrauhani suhteen just vähän aikaa sitten menin yhteen artikkeliin kirjoittamaan, että kalamiehellä on vastuu, myös silloin, jos vapauttaminen ei onnistu ja kala pitää lopettaa ja jatkojalostaa ravinnoksi. Kävi nimittäin niin, että sain eilen lohen, komean sellaisen, joka osoittautui mitä ilmeisimmin ulkopuolelta tartutetuksi, eli ei suusta. Säännöt ovat Kymijoella selkeät, ulkoapäin tartutettu kala tulee kuntoon katsomatta aina vapauttaa.

Tämä  kohta ei ole koskaan tuottanut minulle mitään ongelmaa, säännöt on säännöt ja, jos minulla on kerran oikeus kalastaa siellä, on minulla samalla velvollisuus noudattaa sääntöjä. Lohi siis tuomittiin ulkopäin tartutetuksi ja täten siis vapautettavaksi. No, olin jo keväällä päättänyt, etten tulisi ottamaan kookkaita lohia, koska ne vaan ovat liian suuria pienperheen ruoaksi. Kympin lohen kun tunkee pakkaseen ni niitä paloja tulee vastaan vielä enskesänkeskiviikkonakin, joten, mielummin takas ku lihaks.

Vähän kello 23 jälkeen mulle tuli äkkilähtö, ku siimat suti Curadosta pihalle, leikaten mennessään etusormen nivelen auki. Perho oli osunut just laksun hollille ja niinhän siinä kävi, että pimenevässä yössä kajahti tuskaan turahtava huuto "KALA!!" ja sitten mentiin, kala edellä ja minä perässä pitkin laituria, kohti merta. JA KIVAA OLI!! Lohen pitely on kyll enemmän kuin ooppera! Ei kokemus eikä elämys, vaan ihan jotain muuta!! Mutta, kaikki kiva päättyy aikanaan, niin tämäkin hauskuus. Harmittavasti se päättyi siihen, että hienosta kalasta ja kliffasta tapahtumasta jäi niin paska maku suuhun ettei mitään rajaa..

Spekuloida voi mitä vaan, tosiasia oli kuitenkin se, että elukka olis mennyt takas oli se kiinni sitten suusta tai ei. Harmi vaan, ettei se enää lähtenyt, ei vaikka omasta mielestäni kuinka yritin. Siellä mä ryynäsin hihoja myöden joessa ainakin vartin, varmaan vielä pidempääkin ja yritin antaa lohelle uimaopetusta. Homma olis ollut ihan iisi biisi ja sitärataa, jos laksu olis ollut saletisti suukala. Tuon yrittämisen jälkeen ei kukaan olis voinut sanoa, ettenkö yrittänyt vapauttaa sitä ennen ku pappia haettiin paikalle. Mutt nyt, ku se fisu dumattiin kroppakalaksi, ni musta tulikin snadisti rikollinen, tai ainakin hetkellisesti väärin pelaaja.. Vittumaisinta koko hommassa on se, etten olisi siltikään ottanut sitä lohta himaan, vaikka se olis ollut laillinen keissi, mä olisin lahjoittanut sen junioripäivän lohisoppaan, jonne se taitaa nytkin (kai) onneksi päätyä. Joo, pakko myöntää, jos junnupäivää ei olis ollut tiedossa ni sitte meillä olis himassa ollut tiedossa lohta melko monessa muodossa:)

Mä voin sanoa, ett aika monta kertaa ehdin lohta elvytellessä miettiä sitä sun tätä, puolesta ja vastaan koko hommaa. Joo, säännöt on ja olen niiden kannalla, koska muuten homma lähtee lapasesta ja ollaan takas viime vuosituhannella, kun laksuja revittiin ja tapettiin vähän ku matoja keväiseltä nurmelta. Mutt sitte tuli mieleen tää C&R keskustelu kaikkine vastalauseineen. Yks ääriryhmittymä on ehdottomasti sitämieltä, ett koko ceeärrääminen tulisi kieltää. No siinäpä olisi ollut oiva "kirves" antaa tolle ryhmittymälle, kun joku niistä olis sattunut baarireissultaan palatessa törmäämään joessa kelluvaan puolikuolleeseen loheen. Kohta elukka olis ollut kuvan kanssa jossain aviisissa ja taas olis keskusteltu ollut valmis aiheesta mikä on oikein ja mikä väärin.

Mä olen aina ollut sitä mieltä, ett jos ottaa fisuja, ni niitä ei voi, eikä saa heittää roskiin. Jos se lohi ei olis selvinnyt, vaan kuollut sinne jokeen, ni aika sama juttu se olis ollu, ku kipata se kaatikselle, paitsi, ett papittaminen olis vähän armeliaampi tapa ku hukuttaminen. Niin tai näin, melkoista hukkaamista silti. Joku varmaan ihan oikeasti miettii, ett hullu jätkä, ei ota lohta, jos vaikka sais? No, ehkä, ehkä mä snadin biitin olisin ottanut, mutta nyt en ottanut palaakaan. Se fisu meni sääntöjen mukaan kalastusyhtymälle ja ne tekee sille sitten oikeat ratkaisut. Mulle vaan tuli paska fiilis siitä, ett vaikka omasta mielestäni toimittiin oikein (vaikka sääntöjä vastaan), ku useimpien näkemyksen mukaan se fisu ei olis selvinnyt, niin se lopetettiin kuten asiaan kuuluu ja käytetään ravinnoksi, ni aika varmaan moni dumaa mut just vaan sen takia, ett en noudattanut sääntöjä. Onneks, ihan snadisti hommaa ja kuuppaa helpottaa se, ett valvoja antoi siunauksen eläimen lopettamiselle.

R.I.P Laxu

Kesäistä menoa!!

Kesä on ja on ollu mulle aina snygia aikaa, varsinki sillo ku saa olla stadissa, tai sitte skönellä. Joku on varmaan voinu hiffata, ett Stadi on mulle aika läheinen mesta, niinku skönekin :) Voisin väittää, ett mä olen niinku mukavuusalueella sillon ku mä olen vesillä stadin vesillä, ja varsinkin ku ollaan fisussa. Toinen mesta on Tammisaaren muutamat huudit missä on tullu fisustettua eräskin tunti jo aikoina, ku jengi vaan näki märkiä päiväunia niistä haukimestoista. Kalastusoppaana niillä vesillä, ja mukavuusalueen mittari spöijaa punaselle. Joku on sanonut mulle, ett mun öögat muuttuu niin sinisiksi ku voi vaan olla sillon ku mä bamlaan fisustuksesta ja varsinki ku ollaan Tammisaaressa fisussa. Sorryt vaan kaikille niille, jotka ovat joutuneet kokemaan tuon hurmoksen kaltaisen olotilani.

Aika nastaa on ollu, ku Kalle on järkänny mulle saumaa puuhastella oppaana niin Stadin ku Tammisaarenki vesillä, propsit sille!! Mä yritän aina järkätä asiakkaiden kanssa sellasen diilin, ett mä teen ne iloiseksi (vien hyville kalapaikoille ja teen kaikkeni, ett ne saa fisuja) ja ne tekee mut iloiseksi (saa kaloja). I make U happy and You make me happy, OK? Reilu diili, eiks vaikka? häh?
Melkoisen iloisia venekuntia onkin näkynyt viimeaikoina. Joku on löytänyt uuden harrastuksen fisustamisesta, joku taas sen kadonneen palon tähän hulluuteen, joku uusia kujeita ja jokunen jopa parannellut enkkaansa! Ei muuten vanhan, eikä uudenkaan koulukunnan ohjaajat tai näyttelijät pysty sitä fiilistä samaan ilmoille, ku eka, tai enkkakala tipahtaa haaviin. Olisitte nähny sen kundin feissin, ku entinen enkka 800-grammaa haukea meni kohtaan 9-kiloa keskikesän krokotiilia! Ilmeet oli kyll ikimuistoiset :) harmi vaan, ett elukan näyttäminen kameralle jäi mun hommaksi, ku ymmärrettävistäkin syistä peto oli aika pelottavan ja vaarallisen oloinen, elossa kun oli ja on kaiketi vieläkin, ku me duunattiin se takas jonkkaan fotauksen jälkeen. Yhtään heikommaksi ei jäänyt se toinen veijari mimiikaltaan, ku koukutti ja punnautti metrisen hauen sinne 7:skan pintaan, oli hymy aika herkässä..

Vanhoilla päivillä on tullut yhdeksi kesän kohokohdista eka reissu Kymijoelle ja samalla se aivo(?)lohkoihin istutettu tunne lohen pitelystä. Joo, aika liian usein kuulee jotain diivailun kaltaista arvostelua Kymin laksuista ja siitä maisemasta meininkineen (kaikki kun ei vaan pääse Kanadaan joka vuosi..), mutt juttu on vaan ihan satavarmasti niin, ett ku laksu on siiman päässä ja se painaa menemään pitkin vesistöä, ni siinä ei kukaan ehdi maisemia paljoa tsiigailla, varsinki jos on keskiyö! Toinen ihan saletti juttu on se, ku ekan kerran sattuu menoa ja meininkiä omalle kohdalle. Sitä ei unohda koskaan, oli se laksu bosessa sitte perseestä tai munnarista. Ihan helmeä sattu tän kauden avaukseen, ku reissun jälkeen herkuteltiin himassa graavilla meritaimenella :)

Mutt, ei niin kliffaa ettei jotain skeidaankin! tai ei voi sanoa ett jotain, nimittäin tää on ihan jotain muuta ku vaan jotain! Saatana että pani pienen ihmisen naaman kireeks ja mielen mustaksi, ku yks päivä tsörasin botskilla kauppikselta tohon Hopeasalmea kohti. Hopeasalmi on se mesta siinä Kuliksen ja Blåbikan välissä. Jumalauta siis mä en oikeesti voinu uskoa silmiäni, ku mä pääsin siihen Mustikkamaan länsikulmaan! Joku/jotkut perkeleet kavereineen oli pöllinyt meren!! Oikeesti, siinä mestassa mistä enne on aina näkynyt Kuliksensillan alta vanhikselle, oli näkymänä vaan täytemaata ja jotain perkeleen kivensyöjäbilikoita sun muuta masiinaa!!

MINÄ KYSYN: MITEN JUMALAUTA TÄLLAINEN ON MAHDOLLISTA!!!

Sillon ku mä olin skloddi ja Hertsikaan meni dösä 34 ni tossa sillan vasemmassa reunassa oli syksyllä parkissa joku purkkari ja sen masto tökötti siinä sillankaidetta vasten, ku se ei mahtunu skiglaamaan siitä alta. Pikkasen on merenpohja noussut, tai sitte jollain on menny vallan tuoma kusi niin päähän, ett harkintakyky on joko kadonnut, tai se on edennyt maksimaaliselle tasolle omaa etua ajatellen! Mä nimittäin vähä veikkaan, ett näillä kusipäämulkuilla on A-varaus Sompaan tulevien kämppien kermaosastoon, muuten tää ei oo selitettävissä!! Missä on vihreät, viherpiipertäjät sun muut aktivisitpoppoot ku Stadi käy skönen kimppuun? Vittu, ei oo kauaa ku kohumiljonääri Fryckman joutu tilille siitä ku oli täyttänyt merta 250 kuutiolla hiekkaa. Se 250 kuutiota on ku itikanpaska valtameressä ku vertaa Fryckmannin silloisia ja Stadin nykyisiä touhuja!

Siellä on nyt sitte jossain kammioissa Marsut, Korsut, Persut, Virsut sun muut paskapäät tehny kivoja sulle-mulle diilejä ett kaikki on varmaan niin iloisia että! Saadaanpahan kliffa ghetto merinäköalalla ihan paraatipaikalle, siihen mistä laksut, mertsarit, hauet, lahnat ym. fisut on tsimmaillu ennen vanhaa sköneltä kohti vanhista mielessään vaan se yksi ja ainut asia, seksi :) (onks kaloilla seksiä, vai onks se vaan toimitus?) Samalla saadaan lisää bändiä huudeille vittuilemaan mölystä kaupungissa, runonlausuntaan ja muuhun "nykytaiteeseen" ku ei tarvita ständejä eikä mikkejä. En yhtään ihmettelis, ett joku somparyhmä sais päähänsä kerätä adressin missä metro vaaditaan siirrettäväksi kulkemaan Suomenlinnan eteläpuolitse meluhaittansa vuoksi.

Tosta, jostain 1900-luvun alun kartasta ku klikkaa ja tsiigaa, ni ei voi ku kauhulla ventata mitä kaikkea nää jotkut saa touhuta ilman ett kukaan voi panna hanttiin. Näinköhän seuraavat sukupolvet pääsee metskaamaan mato-ongella puroon nimeltä Vanhankaupunginpuro joka alkaa vanhiksen putoukselta ja koskesta, päättyen jonnekki Katajanokan reunamille?

Eiks nyt ihan oikeesti ole enää mitään pyhää ?? Miks perkeleessä kaikkien junan(laivan)tuomien ja niiden jälkeläisten pitää pystyä budjaamaan keskellä stadia, varsinkin ku sen kustannuksella stadista katoaa yks sen tärkeimmistä tunnusmerkeistä ja elementeistä, meri?? Justhan kaupungin isät klaaras Helsinkiin lisämaata Sipoosta. Ne skutsit ja mestat on varmaan niin pyhää aluetta, ett sinne ei voi tollasta ghettoa rakentaa. Pahinta kaikessa on se, ett se ei oo yks jätkä tai muija kuka näitä päätöksiä tekee, vaan joku saatanan ja perkeleen jälkeläisistä kasattu nimetön lauma! Päitä vadille sanon mä, ennen ku on liian myöhästä!

Se Hän se on ?!?!

Sillo ku mä olin skidi ni meille tuli himaan eka dogi, sellanen Karjalan karhukoira. Ekat kolme päivää se vaan mökötti olkkarin pöydän alla ja mulkoili nii ett silmänvalkuaiset vaan muljahteli sen päässä. Sen nimeks tuli tietysti Mökö, vai mökö? Kuuluuks kissan, koiran, marsun jne. elukan nimi alottaa bulilla kirjaimella?

No, noita elukoita on sen jälkeen ollu aika monen monta ja melko montaa sorttiakin. Pirre, musse, maija, priha, victor, yasser, farrah dibah, matson, jaffa, calle, joe, tiitus, nasse tulee noin äkkiä mieleen (toivottavasti joku niistä ei pistä pahakseen jos unohdin mainita). Kissaa ei ole koskaan tullut "koulutettua", koirat kylläkin, pari ihan verovapaaksi asti (sillo hurtistakin kannettiin veroa). Yks asia noita kaikkia elukoita on silti yhdistänyt, ne on jostain hiffannu ja samalla snaijannu, mikä niiden mesta on kahdella klabbilla kulkevien joukossa. Elukat ei ole kukkoillu ku keskenään, tai muille nelijalkaisille kulkijoille, paitsi matson. Sille jäi vähän vitutusta päälle, ku yks jedda meinas tikata sitä tauluun samalla ku jätkä meni sen klyyvaria nuuhkimaan kuvauksen yhteydessä. Jedda ku päästettiin tsimmaamaan rantsusta, ni joka kerta ku mentiin sinne mestaan ni herra sonni luudas polvia myöden jorpakkoon tsiigaamaan onks se limanuljaska vielä mestoilla, ett vois panna tilit niinku tasan. No 1-0 se meni sille jeddalle, ei ne enää treffannu ennen ku sonni delas. Voi olla, ett ne on samassa mestassa nyt, vai voiko? Onks elukoilla taivasta?

Noi snadit piskit on joskus aika metkoja, niillä on joku ihme kyky käyttää sitä kokoaan edukseen kaksjalkaisten parissa. Mummot niille sössöttää ja pikkufriidut lepertelee, voi olla ett itteki tulee niin tehtyä, onhan ne mun frendejä, vaik ne ei osaakaan bamlata. Oikeesti, jokainen elukka mikä on skuudannu saman katon alla ku mä, on ollu mun frendi ja päinvastoin. Harva osaa olla kylmäkiskoinen ja välinpitämätön jos frendi spiidaa, mä en ainakaan. Noi chihuahuat osaa spiidata! Tai emmä tiedä spiidaaks ne, mut kyyneliä ne osaa ainakin valutella, jos ne vetää palkokasvin siemenet klyyvariin. Osaaks elukat itkeä? Voiko lintu itkeä, ilman kyyneliä? Ainakin mun papukaija victor oli silmät aika kosteana ku se kastuttuaan tutis horkassa häkissää ku mä koitin sitä kuivatella ja lämmittää ennen ku se delas siihen mun händylle..

Kuuntelin tossa aamulla jotain poppiradioa. Tyypeillä oli tapetilla joku bassetti episodi mitä ne siinä ruoti. Multa meni koko juttu ja sen juoni ohi, ku alko snadisti ällöttää se koirien ja kissojen hänettely. Hän (koira) sitä ja tätä ja hän sinne sun tänne, hän teki niin ja näin! HYI HELVETTI!!! Elukat on SE ja ihmiset on HÄN, eikä perkele toisinpäin, niinku näinä päivinä alkaa liian monesti olla liian monessa himassa! Ei oo ihme, ett elukat alkaa kukkoilla omistajilleen ja muille kulkijoille ku ne ei snaijaa mestaansa tässä rundissa..

Yks mamma tuli mua ja koiria vastaan tossa tiellä ja alko jotain sössöttää noille kirpuille, no ei ne paljoa mamman lepertelyistä välittäny, jatkoivat vaan tehtäväänsä, stroolailemista muiden dogien kusien päälle. Neitokainen alko mulle sitte selittämään, että hän, osottaen samalla tiitusta, on niin suloinen. Mä korjasin friidua kertoen, ett se ei ole HÄN vaan se on SE. Siks se on niin suloinen ku se snaijaa, ett sen elukka ja sen on turha kukkoilla kahdella jalalla kulkeville vaan huvikseen.

Hauki vs. MuuSuami

James Bond kavereineen on flytannu böndelle Suomeen! Nää jätkät onki sen verran karuja karjuja ett niillä on lupa tappaa, oikeesti!

Mä en vaan snaijaa kuin valtio, tai joku virkamies on voinut niille sellaset lisenssit jakaa? ku härmässä ei oo kuolemantuomiokaan ollu käytössä sitte viimesestä laakista saunan takana. Vitutti lukea koko juttua eri medioista, ku viisastenkerho puheenjohtajineen oli parissakin mestassa päättänyt keskenään, ett jeddoja on ihan liikaa ja ne on jo skruudannu melkeen kaikki tanet, siiat, harjukset ja varmaan sammet ja steel headitkin? Pitää duunata peukut pystyyn, ett tää bönden bändi ei kuule huhujakaan mertsarin vähyydestä tossa Suomenlahdella, muuten ne vittu änkee tännekki lupineen ja virppoineen järkkäämään etnisiä puhdistuksia. Kaamosko niiden aivot sumentaa hä?? vai toi esiin tullut iso lamppu ja sen lysis?

No, eipä siinä vielä mitään, eikä varsinkaan kaikki! Superviisaidenkerho ja suuri mahtiruutiukko viisaudessaan (kuka lie) vippas niille VIPit pariin mestaan siks, ett ne saa lahdata jeddat veks kuleksimasta taimenien tieltä. Nyt sitte Ylet ja Alet uutisoi tätä puuhastelua, eikä jumalauta kukaan kyseenalaista tota hommaa, tai  jos niin tekeekin ni moinen haukien puolesta huutelu ei vaan ylitä uutiskynnystä? Ja mitä tekee WWF sun muut aktivistisateenkaarijutut sille, ett aluperäislajin kimppuun käydään ja vielä ihan julkisesti kera suuren mölyn, ni ei tasan mitään. On tää nii hianoa! sanos Happonen.

Olispa jossain joku EmäKurko, sellanen Viskaalien Viskaali joka dumais veke-verkot veke pariks vuodeks noilta mestoilta mistä luupäät on muka skruudannu tanet ja muut fiinit fisut veks. Rättien liottamisesta tulis sellaset sanktiot niin ku huorille varkaille ja muille paskasäkeille itämaissa, raippaa linnaa jalkapuuta sun muuta. Eiköhän taimeniakin alkais tsimmailla parin vuoden sisällä noilla huudeilla siihen malliin, ett heikompaa alkais jo huimata. Samalla jäis aikaa tsiigailla peiliin ja funtsia, ett kukahan ne tanet ja niiden saumat on oikeesti listinyt, ku ei tarttis olla niitä rättejä vahtimassa ja samalla laskea onko reijät verkossa tallella vai onks ne vähenty bulien jeddojen takia. Ne kun perkeleet kuulemma tekevät vielä reikiäkin verkkoon?? On ne fiksuja elukoita! Ne varmaan oppii bamlaamaankin ennen ku maailman loppu tulee?

Frendeillä on varmaan eri kliffaa tuol viivan yläpuolella? Samalla ku ne koittaa pysyä hengissä lohien luvatussa maassa, ni niiden elinkeinon päätuotetta tapetaan, siis haukea. Mut vitut noita Suaamelaisia kiinnostaa saako vedestä joku muu kalaa, pääasia ett itte vaan saa. Kaikki pois ja liiat tunkiolle, jos niin pitkälle edes pääsee. Lohta ja isompaakin saa vähä joka kolkasta maailmassa, mutt sitä ei moni usko kuin tollanen vitosen jedda vaikuttaa ulkomaan kalamieheen. Hyvä ku kortti Canonissa riittää ku siitä elukasta napsitaan fotoja. Joku päivä ne puupäät hiffaa, ett niillähän tsimmaa vihreetä kultaa jonkassa ja sitte onki hälyytystä maalla vedessä ja ilmassa nimittäin, näin on saletti.

Tuliskohan sama härdelli, jos joku hiffais ett poroja on lapissa liikaa ja ne skruudaa kaikki hortenssiat ja muut kaislatukkaporukan eväät sillä seurauksella ett luomuveget meinaa delata nälkään lapissa? Mitenköhän toi futais, jos mä sähköttäisin jollekki ministerille, vaikka liikenne sellaselle ja olisin huolissani taksien ja fillareiden määrästä, klaaraiskohan se mulle sellaset lisenssit millä vois skotailla kumikuskeja jotka kaahaa, tai ainaki pirssit olis vapaata riistaa? ja tietysti noita fillaristeja ketkä ei pysy orderissa eikä tsombaa siellä missä kuuluu. Cäbin kattotaulusta ja fillarin stongasta sais 40 egua pala ku toimittais sellasen ministerin assarille.

RockRock vai pitäskö sanoa niinku faija aikoinaan, ku sormellaan ohimoaan koputteli mun touhuille, TockTock..

KelmienKerhoKalassa

KelmienKerho on sellanen bändi (ei mikään rokkibändi) mihin kuuluu erinäinen joukko silleen kliffasti omituisia kundeja joita kaikkia yhdistää intohimo kalastukseen. On nimittäin melkoisen kliffa päästä tutun ryhmän kanssa fisuun, vähän niinku vastapainoksi kaikelle muulle ympäröivälle härdellille. Kuluneen viikon aikana tätä herkkua on ollut tarjolla itsellekin ja aika upeita jeddoja on päästy silittelemään.

 Päivät vaan eivät tunnu olevan veljeksiä, vieläkään. Melko turha on raportoitujen fisujen perässä juosta, varsinkin jos kelit muuttuu, niinku ne on tehny ihan päivittäin. Eniten vituttaa noiden "ennusteiden" uskottavuus, pitäs vaan muistaa ett ne on vain suuntaa antavaa titityytä eikä muuta. Mika kävi eilen jallittamassa jeddoja, mutt jallittiki oman psyykkeensä ihan romuksi, niin tuulen kuin vastoinkäymisten takia. Se kerto olevansa ihan valmista kauraa lataamoon, skruudaamaan helmipillereitä ja sun muuta sitärataa juttua, mutt kai se toipuu ;)

Mulle kävi tänään nastasti. Olin Johnny Kivisen ja sen frendien kanssa fisustamassa. Botskin kippari meinas stroolata sloggeihinsa, ku se näki sen pensselin minkä aioin heittää hauen kiusaksi. Äijä ku kykeni taas bamlaamaan, se lupas kuppilassa bungata mun safkat, ku aikoivat käydä ihan kirkolla skruudaamassa. Helvata, hommaanhan tuli kliffasti panosta totesin ja päätin keskenäni, ett tänään skruudaanki hyvin ja ilmaseks.

Sen tupsun, tai sudin heittely vaan meinas unohtua siinä eri mestoja kalastellessa, kunnes äijä alko ilkkumaan, ett taiski päästä halvalla ruokailusta. Yks padanpohja kalastettavaa jäljellä ennen safkatimmaa ku mä siftasin sellasen keltaruskean keksinnön siiman päähän. Siitäkös vasta griinistä syntyikin ja nyt jo muutkin yhtyivät ivailuun, yks heitti ett, jos tolla saa kalan ni siitä vois luvata vielä huomisetkin safkat. Olisittepa nähny niiden taulut, ku ekalla heitolla alko pike spesialisti taipua siihen malliin, ett päässä oli jotain muutakin ku salaattia.

Pikkasenko mulla oli lystiä ku käkättelin raikuvalla äänellä, ett sieltä se "safkakala" tunkee ihan väkisin kyytiin. No, meni siinä hetki pari ennen ku se roikkui mun etujalan jatkona. Snygi elukka, mutt turhan buli safkaksi, varsinkin ku oli haudutettua filettä kera valkosipuliperunoiden ja merellisen alkusalaatin just kohta tarjolla. Duunasin jeddan takas jonkkaan ja huljuttelin hetken sitä edes takas pyrstöstä pidellen, ennen ku se päätti lähteä tsimmailemaan takas yksiöönsä jonnekki rakkisten sekaan.

Kande mennä kalaan, skitareita jallittamaan.. ;)

Jeesuslapsi ihan pihalla

Nonni, edellisen tarinoinnin päättänyt kurrevauva on saatettu äidin helmoihin ja päivän eko- ja hyvä työ on siis tehty. Aika lujasti tollanen luojan luoma snadi elukka sietää hittiä, ei nimittäin ollut yks, kaks eikä viis kertaa ku se tuli vajaa 3 metriä vapaata pudotusta ja mätkähti tohon takapihaan. Mutt, sitkee sissi, vähän ku se yks porsas tai tikanpoika, jotka niin usein mainitaan, veri veti himaan lämpimään, sateelta suojaan. Enhän mä, tällanen elukoiden ystävä tollasta voinu tsiigata tekemättä asialle mitään. Päässä kaikui jostain kuultu ja opittu hokema "Ja ihmisillä oli hyvä tahto".. eiku jeesaamaan pientä kiipeilyharjoituksissa.

Sen mutsi ei ollut kai kertonut, ett alakerran jätkä on ihan nasta veikko, eikä sen mustat haukkuvat oravatkaan tee pahaa, kunhan möykkäävät. Mä ku menin stellaamaan yhtä lautaa tohon rimoituksen ja katteen väliin ni se tärisi tossa orrella hetken, otti sitte ritolat ja katos kulman taakse. Kohta se tsiigaili mua tuolta kantin takaa ku mopsi tai joku pegineesi, mutt ei tullu framille vaik mä kuin anelin.

No mä duunasin sille sellasen snadin laudan tohon aidan päälle, ett se pääsee kiipeämään paremmin tonne katteelle. Sen ku mä pääsin dörtsistä sisään ni jopa OrreKurre hiffas mistä oli kyse ja loikki sillalle. Mutt arvatkaa, vitut se mitään kesti siinä hollilla se lauta, se lähti ku viitasusi ja kurre kanssa! Pikkasen se elukka tsiigas fönsteriä kohti, ett jeejee, hyvä pila, kiitti vaan, ja lähti läiskimään naapurin pihamaalle..

Mä funtsasin, ett nyt tulee tälle peippailulle loppu. Toss meidän viereisessä skutsissa kävi jotain kypäräpäitä raivoamassa sahojensa kanssa, fedut ne vei veks, mut risut ja männynkävyt ne unohti tonne hakkuulle. Mä lampsin sinne ja nappasin föliin sellasen 3-metriä pitkän koivunrimpulan ja roudasin sen tohon takapihalle kurrea varten. Mä funtsasin, ett jos homma ei nyt skulaa, ni mä jallitan sen elukan ja palautan sen manuaalisti kattoluukun kautta himaan, ku ne budjaa tuolla välikatossa. Vartti meni, ennen ku se juniori tsuppaili takas. Olisitte nähneet sen ilmeen ku se hogas sen virityksen mikä siihen oli ilmestynyt, oikeesti, orava osaa hymyillä ja iskeä silmää! Pari sekuntia ja pentu oli kiivennyt himaansa ja mäkin sain rauhan kirjoitella noi duunit loppuun.

Tuli tossa mieleen yks juttu ajoilta ku olin snadi kundi. Skolassa meil oli ussanmaikkana sellanen vanhempi nutturapäinen friidu nimeltään Hilkka jotain. Se oli niin uskovainen, ett lähes joka tunnin alussa se väitti sinisin silmin, ett sen partsilla ja fönerillä oli yöllä ollu enemmän tai vähemmän enkeleitä. No, yks aamu se taas steppas siihen luokan eteen ja alko kaivella kassista kamojaan. Siinä samalla se alko arvuutella meiltä, ett arvatkaas lapset mikä tupsukorva huiskahäntä häntä oli tullut vastaan ja kiivennyt katselemaan puunoksalta. No, yks irvileuka viittas ja vastas sille, ett kuvaus sopisi melkoisen hyvin oravaan, mutta tilanteen huomioon ottaen hän veikkaa Jeesuslasta. ;)

Sillejä ja Pojuja

Pari viikkoa meni, ettei paljoa ehtinyt intterwepissä seikkailla, mitä nyt pakollisia juttuja tuli klaarailtua. Vapun jälkeen piti notkua vähän siellä sun täällä kalajuttujen takia. Tuli vedettyä rundia niin skönellä ku baanalla jokunen kilsa ja ohessa fileoitua muutama sata kirreä. Fitti homma, mutt niin ku omaan kalaan ei ole silti päässyt, ku snadisti muun ohessa. Onneks mitään ihan kammo stooria ei ole kuulunut vesiltä korviin, paitsi mitä nyt Mika lähetteli pari +10kg perhohauki kuvaa tohon uuteen luuriin. Joku vois funtsata, ett tollasten elukoiden saaminen perholla vetäis kateeks, mutt, on Mika sen verran tuolla kukkunu ja muniaan palelluttanut, ett kyll ne sille niin ku kuulu ja soi. Gratulis vaan (ja kalaonnea tulevaankin.. )

 Nastaa ett kaverit saa buleja fisuja, mutt jotenkin vielä nastempaa on olla mestoilla ja jopa tarjoamassa saumaa jonkun tuntemattoman enkkafisulle. Ei tartte olla buli jedda ku se vaan on suurin mitä on saanut ja naama on ku Hangon keksistä repästy hymiö (kaikki ei varmaan edes oo nähny sellasta keksiä?) Eilen yks kaippari sai parikiloisen enkkajeddansa ja toissapäivänä yks toinen heebo paranteli pariinkin otteeseen enkkaansa. Jekkumatti kiersi rundia botskissa ja naamat oli virneessä ihan jokaisella. Harmi vaan, ku ei ole lisenssejä duunata niiden tauluja tänne, ku en hogannu kysyä lupaa.

Olihan tossa pari viikkoa kiekkohuumaakin. Jumalauta, jätkät pelas ja paransi ku sika juoksua pitkin turnausta. Muu ryhmä ku otti suulista, bisseä ja silmäruokaa Bratislavan auringossa ni kundit pelas pleikkaa sun muuta tammea matsien ja aamujäiden välissä, vaan siks, ett ne pärjäis. Homma meni just ku aika moni toivoi ja KiekkoLeijonat palas Suomeen pytyn, jonka nimesivät Pojuksi, kera. Ennen sitä aika moni stadilainen kävi möykkäämässä mantalla ja koneen laskeutuessa Seutulaan olivat siellä taas, tai edelleen..(osa vuodesta 1995)

Tosi kliffaa joo, flygarissa oli ollut joku NiiloYlivainio tai vastaava ja se oli menny koskettelemaan Nurmisen otsaa sillä seurauksella, ett Pasi peippas, mutt vasta ku pääs flygarista pihalle. Jätkä veti niin tyylipuhtaat Juha Ovaskaiset tai Simo Salmiset punaselle matolle ett Pojuun tuli skrubu ja Pasilla kompassi flippaili vertikaalisen ja horisontaalisen näytön väliä. Vjittu minkä jätkä teki, oikeesti. Yhet tekee taikatemput, hakkaa Iigorit ja Hurrit laatikossa, ni yks liimatukka pilaa bailut ku sai ekan kerran ilmasta viinaa ilmassa. Eikai se sitte mikään ihme, ett muukin ryhmä oli pelti kii ennen ku ne oli päässy Seutulasta kauppikselle. Ainoat selvinpäin stagella olleet oli kai Tarja ja Heikki? Mutt, mitä vittua sitte, häh? Snadisti kai pitää lystiä ollakin, eikä kai se puuhastelu siellä lavalla mitään skeidaa aiheuttanutkaan, paitsi kuviitteellisen hahmon Timo Harjakaisen kuvauksellinen ilmaus Hurreista ja Hakkaamisesta. Aika todenmukainen hahmo kieltämättä, ku ihan virallinen viskaalikin tolla nimellä häntä tituleeraa. Saa nähdä nähdäänkö Harjakainen vielä tekemässä tiliä rosiksessa sanomisistaan, en pitäs mahdottomana tässä meidän ihmeellisessä oikeusvaltiossa sitäkään :)

Täss samalla ku skrivailen näitä diipadaapailujani ni tossa takapihalla yks tän kevään kurrenpoikasista treenailee himaan paluuta, tai sitte se on stiigannu liikaa luotodokkareita ja luulee olevansa liito-orava? Ihan iisi rasti toi ei näytä kuitenkaan olevan, mitä se ikinä touhuaakin, ku kynsien pito ei näytä olevan parhaimmillaan tollasella valokatteella.. Mitenköhän sitä vois jeesata.. Mä lähen tsiigaamaan jos sais kurren takas mutsinsa luo.. palataan asiaan seuraavassa jaksossa.

Jokavuotinen Wapunmetsästys

Jengillä on tapana parveilla taajamissa ja stadissa ku yhelle päivälle on annettu nimeksi Vappu. Osa räyhää ja dokaa, osa dokaa silleen sofistikoituneesti ja käy reuhaamisen sijasta sotkemassa tähtitorninmäen. Taitaa stadin puisto-osaston dirika olla tota viimemainittua ryhmää, ku on rauhottanut alueen vaan valkotakkisille (hattuisille) dokaajille, räkkänrollia eikä muutakaan rahvaan humppaa ei  tänäkään kesänä kaivarissa huojuta.

Kautta ihmiskunnan historian on ihminen käyttänyt hyväkseen kaikenlaisia massatapahtumia, niin nisäkkäiden kuin muidenkin munivien suhteen. Mä ku aikoinaan päätin jättää dokaamisen muille, ni mun ei kuulu hengata mantalla promillet tapissa ja palella lumi ym. sateiden alla leikkien, ett onpas meillä niin vitun kivaa että.. Ei siinä pitkään menny ku hiffasin, ett jos jengi on kulmilla Vapun aikaan, ni ei ne oo sillo mökillä vittuilemassa mulle, jos satun niiden lahteen virvelöimään. Fiksusti hiffattu yhtälö, eikö? Mä en muista montaks vuotta tätä on jatkunu, mutt pitkään..

Tänävuonna homma vähän levis käsistä, ku KelmienKerho oli snadisti levällään pitkin rannikkoa, fisussa kuitenki niinku kuuluu. Normimestoille lähti rantsusta vaan yks botski, mikä on kyll tän vuosituhannen joku enkka kans. Äijät ukkoontuu tai jotain, surullista.. Onneks uutta verta on tullut joukkoon, joten toivoa on ett perinne säilyy. Tosin tää nuori polvi ei ole viel mädiksessä, ett ei voi tietää mitä sitte tapahtuu ku pappi sanoo Amen tai ku kääpiöitä alkaa siunaantua nurkkiin? Pitää toivoa ett kundit osaa pitää puolensa ja opettaa naisensa selviytymään skidin kanssa edes yhden päivän ilman ett faija on huudeilla pitämässä kädestä kii ;)

Jep, aamulla 07 irtosi fiude pihasta ja treffasin Mikan matkanvarrella. Lempattiin sen kamat kyytiin ja kurvailtiin rantsuun jossa Kalle jo venttas. Fogelit sjungas ja mollikka skriinas kirkkaalta taivaalta. Meinasin mennä vanhanaikaiseen ja kuvitella ett merellä olis keväällä lämmin. ONNEKS järki sano, ett kledjuja niskaan ja viel extraa messiin jos sattuu galis tulemaan, niinku muuten tuli. Välillä oli kylmää ku jääkarhun persiissä, mutt ei se haitannu tietenkään ku fisussa oltiin. Himaan ku pääs ni studista jatku puoleen yöhön asti! Luut oli käyny varmaan miinuksella ennen ku takas himarantsuun päästiin?

Akat jos olis fölissä tuolla vappuskönellä ni olis varmaan ohjelmassa kaikenlaista picnickiä ja brunssia. Tsitattais filtillä ja kaiveltais korista patonkia sun muuta pöperöä, divattais päälle skumppaa ja valkkaria snygeistä muavipikareista sun muuta sitärataa osastoa, mutt onneks ne ei ollu ni pysty skruudamaan niinku lennossa. Jätkillä oli ihan safkaa messissä, Mikalla 4 keitettyä skrebaa ja Kallella 6 nakin kokosta tsieguraa, mulla ei ollu ku kannu mokkaa ja Jekkumatti, fullsats sitä itseään :) Kaikki aika jäi siis fisustamiselle. Mun vappufisustus on ollu aina jeddojen jallittamista ja niin se oli nytkin. Kevät on taas vaan vähä erilainen ku yleensä. Jäät vasta lähti ja vodat on galsat. Ei paljoa kandenut jäädä kutareita ronkkimaan, vaik pakkohan se oli parissa käydä snadisti treenaamassa.

On se nastaa toi jeddan fisustus. Jännää, nastaa ja vaikeeta, vähä ku metsästäjällä skutsissa, mutt skönellä ei näy elukoista jälkiä. Siel pitää snadisti snaijata mestoja, ku jeddat on gudjussa eikä skruudaa sovinnolla. Ihan turha taas kerran tulla mulle selittämään ett Jeddaa saa mistä vaan, millo vaan ja millä vaan. Tekis mieli vetää turpaan sellasta kuka ihan oikeesti selittää moista paskaa. Olis ollu eilen messissä ja näyttäny kuinka sillä legendaarisella haarukalla niitä elukoita vedellään, ja varsinkin mistä kohdasta niitä pitäs löytyä! Sen verta tuli nimittäin siftailtua arsenaalia siiman päähän ja ajeltua sellaset ladut, ett irtotankilla varustettua bååttia olis tankattu pariinkin kertaan ennen ilta seiskaa ku takas himakaijaan Busteri telakoitiin.

Eipä paljoa päivän rasitukset painaneet, vaikka se oli ollu pitkä, eikä keleistä puuttunu ku ukkonen. Sen verran eroa oli menneisiin vappureissuihin, ett suurhaukea ei saatu, eikä edes nähty. Muutama sellanen 6tosen pintaan fisu saatiin ja pari ehkä snadisti bulimpaa karkuutettiin, mutt kympin jeddasta ei tartte ku jutella muistelojen muodossa. Kliffaa se silti oli, taas kerran. Kaikki sai fisuja ja viel sen verran, ett snadimpi perhe söis niitä juhannukseen asti (säästellen). Ens vuonna taas, Dokatkaa te muut, ni me käydään vartioimassa merellä ettei kukaan snutaa teidän ruokkimia ja kasvattamia jeddoja, eikä sitä kallisarvoista kaijaa, jolla on niin nasta stondailla kesällä ku kartanon herra ja vittuilla jurripäissään köyhille virppamiehille.

Paluu juurille ja tulevaisuuteen

Wappu Aatto

Homma on nyt sitärataa mallillaan, ett fisustuskausi on avattu vähä joka kantilta, niin makeassa vedessä ku "suolaisessakin". On saatu lohikalaa, jeddoja ja särkiotuksia ja eka opaskeikkaki klaarattu veneen puikoissa.

Paluu juurille

Tuli taas kerran palattua sinne mistä kaikki sai 60-luvulla alkunsa, vanhankaupungin suvannolle. Sillo faija vei mut sinne lanhoja metskaamaan toukokuussa. Nyt huhtikuussa lahnat ei ole vielä mestoilla, mutt jeddat on. Aika buleja fisuja siel tsimmailee ja joskus ne nakertaa viehettäkin. Fitti homma on se, ett niitä jää koukkuihin boseen kropasta, millo mistäkin mestasta. Joku vuos sitte toi oli ihan probleema ku jengi rokasti niitä suoraan lihalaatikkoon, mutt Sari & JP joukkoineen pani sille stopin ja järkkäs sinne säännöt. Lisenssin ku slumppaat ni samalla duunaat nimes alle siihen, ett jokainen ulkoa tartutettu elukka menee takas eikä fileiks.

Homman pitäs olla ihan klar oli virvelin päässä sitte Igor tai Iiro, mutt vitut se mitään ole! Siihen ku klabbien juureen ilmestyy reilu metrinen, joku kympin jedda mikä on rektumista (perseestä) kiinni, ni silti nää muutamat APINAT papittaa sen elukan ihan saletisti. Ok, voishan sitä olla käymättä siellä, tai käydä, mutt olla fisustamatta, tai sen mestan vois duunata boseen toukokuun puoleenväliin asti ja muuta diipadaapa vaihtoehtoa, mutt tilanne on tämä, ett siel voi fisustaa ku noudattaa sääntöjä. Satavarmaan toi haukikanta ei delaa muutamaan papitukseen, mutt mä snaijaan ton homman niin, ett on niinku oikeuksia ja  samalla velvollisuuksia? Oikeus fisustaa siellä ja sitte velvollisuus noudattaa sääntöjä ni homma ei kuse ja siellä saa fisustaa. Stadilaiselle toi on aika luxusta ett pääsee rantsulta fisustamaan ja on saumaa saada vielä snygejä fisuja ja buleja jeddoja. Kohta noi Iivanat ja teinit kusee perkele tonki homman..

Männä viikon mittaan tuli käytyä joku 3-4 kertaa huiskimassa noilla lapsuuden aikaisilla mestoilla. Aluks oli vähä nihkeetä mutt sitte alko tapahtua. Oli siinä parikin ihan siivoa kalaa hetken kiinni ja muutama noita kroppakalojakin, mutt ne tsimmailee siellä vieläkin (kai?), kuten buleimmat suukalatkin mitkä sattu omalle kohdalle.

Soitin siinä yks päivä koulukaverilleni Peltsille kysellen mikäs on herran haukienkka? Samalla vihjaisin, ett nyt vois olla saumaa panna enkat uusiksi ja ihan kotivesillä. Sovittiin treffit iltakalaan klo 21 virpomaan viehettä virtaan ja varsin menestyksekkäästi vielä virvottiinkin. Illan tai pikemminkin yön parasta antia oli herran ensimmäinen jigi kala joka jäänee siis historian kirjoihin elämään, ainakin henkilökohtaisella tasolla.

Eilen käväisin tunnin mittaisen pätkän aikana toteamassa, ett särjet ja norssit oli tullu mestoille miljoonapäisinä laumoina, joten aika huonot saumat on virvelimiehellä kisata luonnollista syöttiä vastaan. Pillit pussiin ja vuorille, niinku Heinosella on tapana lausua..

Paluu tulevaisuuteen

Kalastusopastelu veneestä alkoi myös tuossa loppuviikosta ku Eaglet pääsivät veteen. Kausi alkoi porukan kanssa jota viime kaudella päivän verran pyöritin itäisellä merialueella. Oikeesti, oli aika nastaa treffata jengi joka oli aikaisemminkin ollut asiakkaana, mähän kuitenki olen vasta toista kautta oppaana. Kaikista upeinta oli hiffata, ett ne mimmit jotka viime vuonna vasta opetteli heittämään virvelillä, olivat oppineet sen niin hyvin, ett mun hommaks jäi vaan ajaminen ja vieheiden vaihtaminen. Retkeä vähän vaikeutti vasta lähteneet jäät ja todella samea vesi, mutta into ja usko loivat tunnelmaan hyvää fiilistä. Yks niistä mimmeistä jaksoi uskoa mahdollisuuteensa saada kala ja sehän sitten palkittiinkin. Kammo uurastuksen tuloksena jarisillanpään värinen Siek-M jerkki kaivettiin hauen suusta ja jedda palautettiin kasvamaan ja reissu oli ns. pelastettu.

 
Tuhat heittoa ja sataa paikkaa käytiin päivän aikana, mutta merellä aika lakkaa olemasta, se vaan katoaa ja joka kerta rantautuminen tulee yht'äkkiä ja liian aikaisin. Mukava päivä ja kauniit olivat taas kerran tapetit "toimistolla" :)

Kalastamisen sietämätön keveys

23.04.2011
Eka aamu pitkästä aikaa ku klogu ei ollut herättämässä. Vetelin painajaisia melkeen täyden rundin ja pyyhin öögista rähmät veks siinä kybän maissa. Illalla oli ollu juttua Kallen kanssa, josko kävisin fisussa sen mökillä ku ne oli kundien kanssa saanu botskin sköneen. Oli ne fisustanutki jokusen tunnin, ihan kahdeksan ukon voimin, tuloksena soppa jossa sattumat oli kahdeksan jätkän skrebboista napsittu. Pilit pataan ja munasoppaa, hiio hei ja sitärataa :)

Kliffan lämmin aamu ja tsuppailin tonne itäpuolelle kartanoa hörppimään aamuborkat ja blaadasin spaddun pari ja soitin Kallelle siin kvart före elva. Ensin mä meinasin tehdä oharit ja skipata koko redun, mutt ku kuulin, ett Anatoli oli dööreineen tulossa kans paattiin föliin ni päätös oli helppo, kamat kasaan ja menoks. Oli aika iisi pakata tarvittavat, ku päätin, ett otan vaan uusia juttuja matkaan ja viskon niitä jeddojen harmiksi. No, lähti siinä toi opasreppukin mukaan, ett täkysistä ei ollu pulaa. Parikyt Siekkiä uusissa väreissä ja sitte Jannen tekemyksiä jokunen sekä muutama joku uus fishbaitti, sellasia nivellettyjä kalaimitaatioita.

Tuiskunen meni julkisesti (p)erälehdessä raportoimaan, ett sen +30v kokemuksella se ei osaa heittää hyrrää, vaan homma sananmukaisesti lähes kusi, tai pesi (linnun). Mä olen ittekseni jokusen vuoden fundeeranu, ett miks noi hyrrät ei sovi händyyn, jos veivi on vensterin puolella. Ihan pimeetä! Haspelin on pakko olla vasuri, oikealta ei osaa veivata alkuunkaan, eikä tehdä vastareita, mutt duunaappa vasuri hyrrä ni tekeminen on ja näyttää ontuvalle veturille mistä on gummi puhki. Mä päätin, ett tän kauden yks missio on klaarata vasurihyrrällä kalastaminen. Jäiden aikaan hommasin jo pari vasuri Curadoa ja ne mä nappasin imuun ku lähdin pihasta kohti merta.

Tietääks kukaan sellasia mielikuvaharjoituksia, missä esimerkiks siirrytään johonkin mestaan jne, mitä kaikkia titityy juttuja niitä onkaan? No funtsikaa seuraavaa. Fiude pysähtyy keskelle skutsia duunatun pikkutien päähän. Hyppäät ulos ja ainoa mitä kuuluu on fögeleiden sirkutus ja lokkien kaakatus. Samalla hiffaat ett mollikka brennaa tauluun niin, ettei ihan saletisti tiedä mitä kuuluis kledjata päälle, ku skönelle meinaa mennä. Nokkaan tunkee melkoisen aromaattista tuoksua roudasta sulavasta maasta ja snadisti päätään kohottelevista kasveista, ja keli on ihan tyyni.. melkeen pysty kuulemaan kuivien heinien läpi tunkevien uusien nokkosten äänen. Jumalauta mä olin niin fiiliksissä, mä leijuin.. ja funtsin ett tän täytyy olla sitä olemisen sietämätöntä keveyttä ku vetovoima oli puolittunut klabbien alla. Hyvä etten mä lähtenyt siitä taivaalle ku teekkaripallo vappuna, niin köykänen olo mulla oli just siinä hetkessä.

No ennenki merellä käyneenä en menny niin halpaan ett olisin fudisshortseissa lähteny skiglaamaan. Mä heitin kalamiehen univormun niskaan ja lampsin rantsuun missä Kalle ja Anita jo venttas. Pakolliset vittuilut ja muut lässytykset ennen ku paatti oli irti kaijasta. Ilmassa oli suuren kalastusjuhlan tuntua ja tuoksua ku kaatelin perinteiset loraukset Ahdille ja mumisin loitsuni "Kala minun, minä pirun". Kummallekin jalalle tömsyt ja mä olin niin redi ku vaa voi olla..

Elukat vaa ei ollu kai valmistautunu mun tulemiseen, ne loisti poissaolollaan. Näin jälkikäteen tuumaten, fisut varmaan funtsas ett samat kollit oli niitä taas jallittamassa, ni ne äänesti pyrstöllään ja meni gudjuun jonnekki jään alle. Mut keli oli snygi, ihan vitun hiano. Ainakin tauluun tuli väriä jos ei muuta. Siinä me kelluttiin snadissa tuulenvireessä ku paatti rekas millo minneki, heiteltiin ja siftailtiin jerkkejä. Pari tuntia ku oli kulunu ni pussista sattu etujalkaan Eliaksen palikoista (Siek-M) sellanen punavalkoinen jonka mä ristin studiolla Marianneksi. Se jerkki on oikeesti ku joku karkki tai tikkari. Tais olla eka heitto ku vapa viestitti jotain muuta ku punkkarinlettiä, sellasta hudaa, niiku tappuraa mitä se botne on ihan täys. "Jumalauta, mulla on fisu!!"

Ei siinä mitään isompia draamoja esitetty ku se parikiloinen haukineitokainen oli veneen vieressä. Nostin sen nätisti ylös ja irrotin koukut. Mutt se fiilis! Tässä on talvi kikkailtu jos missäkin kalahommissa, niin reijän läpi ku vapaankin veden äärellä ja saatu jos minkä moista elukkaa sieltä, mutt jerkkihauki mereltä.. niitä ilmeitä ja fiiliksiä ei veivaa ykskään näyttelijä ruudulle, vaikka olis kuin pelimies. Meri on meri ja eka merihauki on ihan jotain muuta ku muut diipadaapailut. Kalle oli raapassu Canonin esille ni olihan se pakko virnuilla linssille ne fiilikset.

Tavoille uskollisena vapautin ekan fisun ja totesin pojille jekkumatin takaa ett "Tällanen mä oon tässä lajissa" ja otin huikat (tarjosin mä niilleki, reilu ku oon..)

Hyvä ku tilanne oli saatu klaarattua vek päiväjärjestyksestä, ni Kalle kopio näkemäänsä ja avasi myös haukikautensa ihan törkeen kauniilla hauella (harmi ettei siitä tullu fotoa). Anatolia alko pikkasen ahistaa ku elukat dissas sen täkysiä. Pakkohan sen oli näyttää perinteiset "jerkki dissaa dööriä" kuviot, ku ties monennenko heittojumin tuloksena taas kerran jerkki lensi toooodeeellaaaa pitkälle. Kallista hommaa toi jerkkaaminen (Abulla) ;)

Joku voi funtsata, ett ihan paska reissu on jätkillä ollu, mutt aika voittaja olo oli, varsinki ku sieltä jäiden seasta sai fisun pokaan. Niin tai näin, mutt niin se vaan on ett: Kande mennä kalaan, skitareita jallittamaan!

Merikipeä kalamies!

22.04.2011
Faija duunas mulle kyll nastan jullikan, ku snadina mut metskaamaan vei. Sitte ku viel alko noi KäPan fudisleirit Bengtsåressa Hangon kupeessa ni se oli ihan saletti homma, ett mua vaivaa merikipeys lopun ikää. Merikipeä on ihan eri juttu ku merisairas, tässä taudissa ei lennä laatta ja safka maistuu. Mutt, että voi pieni ihminen olla epästabiilissa tilassa ku ei pääse merelle. Luulis ett se jeesaa ku pääsee fisustamaan, mutt luulo on paha ja akkojen tauti (onneks se ei meihin miehiin tartu). Ihan yks hailee käykö jäällä pilkillä, tai virvelöimässä jossain järvessä tai joessa, ei tunnu missään pidempään ku pari tuntia, sitte alkaa taas oireet pukata pintaan.

No, pikkuhiljaa jäät alkaa vähetä ja huomenna vois olla sauma päästä oikeesti merelle fisuun. Leikisti mä olenki käyny jo pari kolme kertaa, tossa vanhiksen suvannolla, siellä mistä tää koko homma ja tauti sai Faijan suosiollisella avustuksella alkunsa. Snadisti on mestat muuttuneet, on fiinit baanat missä luudata ja fisustella, botne on naarattu tyhjäks kaikista hetekoista, fillarinraadoista, ruumiista ja mitä kaikkea siellä 60-luvulla olikaan. Fisuja siel tuntuu olevan samaan malliin ku aikoinaan, mutt sellasella erolla, ett niitä voi skruudata. Kesän jälkeen laksut ja tanetkin hyppii koskessa perhohomojen iloksi ja riemuksi. Snyginä päivänä, niin ku vaik tänään siel on nastaa ihan vaan hengata, joko virpan kera tai ilman, Suosittelen lämpimästi.

Näin keväällä, ku skolet on viäl auki, jeddat tsimmaa suvantoon, osa kai kuteekin sinne, ainakin tyhjentävät mätisäkkinsä. Snadina skloddina Vanhankaupunginlahti oli mesta minne fillarin reitti vei aina ku oli saumaa. Siel me frendien kanssa haahuiltiin ja metsästettiin buleja jeddoja, joita nimittäin riitti. 80-luvulla jeddat oli vähän kadoksissa, tai voi olla ett ne melkeen delas sukupuuttoon stadin vesillä, mutt nyt niitä on taas alkanu näkyä. Vanha kansahan väitti, ett jedda ei skruudaa ku sillä on kutuaika, mutt ne puhu paskaa. Kyll ne skruudaa, mut ei ole iisi homma saada niitä koukkuun.. silleen, ett se fisu on popsinut täkysen. Samalla ku veri vetää fisustamaan, ku muualle ei pääse, ni joutuu funtsimaan onks tää ihan jees meininkiä, ku niitä jeddoja on vähä väliä kiinni millo mistäki kohdasta kroppaa. Vaikka kuinka koittaa naarata iisisti ja lungnisti, ni silti niitä kroppakaloja tulee. Takashan ne duunataan, säännötki niin määrää, mutt onhan tossa montakin puolta miten funtisia ja toimia..

Lähtis nyt noi jäät ni pääsis oikeille mestoille fisustamaan, ni ei tarttis funtsailla niitä ja näitä. Fisustuksen ku kuuluis olla sellasta, ett se nollaa pääkopan eikä suinkaan täytä sitä ylimääräisillä kelauksilla..

Kenkää tuli!

20.04.2011
Takana 3 viikkoa vaalipuuhastelua Vantaan kaupungin hommissa. Reilu 40 ulkomainosriviä kuljetettu ja pystytetty sekä taulutettu, sekä jokainen systeemi tuettu 6:lla 20kg painavalla betonimöhkäleellä. Sitte oltiin 7 päivää aamusta iltaan ennakkovaalien valvojana. Ennakkovaalien ja varsinaisen vaalipäivän välillä ulkomainoksia telineineen korjailtiin ja vaihdeltiin jokunen kerta, kunnes sunnuntaina 20.00 räikkä pärähti toiseen suuntaan ja koko systeemi purettiin ja roudattiin takas talvehtimisalueelle. Pienet viimeistelyt ja siivoukset ja homma on nyt siis historiaa ja Narskun kanssa saatiin kenkää, taas kerran, mutta näinhän oli jo sovittu.

Mitä jäi mieleen? jaa a, ehkä päälimmäisenä kirjaston henkilökunta jotka kaikessa ystävällisyydessään helpottivat meitä kiireiden keskellä. Kuorma-auton apparin homma ei sovi mulle, ei onnistu vaan kyydissä istuminen. Vaalitoimiston porukka oli nastaa ja niillä oli aina hyvää kahvia ja keksejä (tärkeä pointti) ja lopuksi ne niin monen monet erilaiset kohtaamiset äänestäjien kanssa.

Olo ei ole haikea, kun nyt kaikki on ohi, pikemmin huojentunut ja orastava matkaväsymys valtaa alaa väsyneessä ja rasittuneessa kropassa. Huomenna kaikki on toisin, istun rannalla kera kalastusvälineitteni kuunnellen samalla maailman ääniä mereltä päin..

Penkkipolitiikkaa

14.4.2011

Oli aika kliffa viikko. CW:hen tuli taas yks rasti lisää, nimittäin Vaalivalvojan homma. Tuli tsitattua viikko bulsan takana aamusta iltaan ennakkovaalien ajan. Vois kuvitella, ett homma on ihan reijästä, varsinki, ku mä en fanita ihan kybällä (enkä kyll kakkosellakaan) näitä vaalijuttuja.

Välillä tuntui oikeesti siltä, ett nää vaalit on ”ei urheilevalle kansalle” niiden olympialaiset, tai jotkut pleijarit. Klyyvari kiinni luukussa ja joka perkeleen aviisissa tutkitaan galluppeja ja muuta spämmii mitä ikinä onkin vaan tarjolla. Gongissa  ja dösässä hehkutetaan ”omaa jengiä” ja suosikki ”pelaajaa” ja vannotaan  sen nimeen puhumalla samalla muista paskaa sen ku keretään. Mitä helvetin urheiluhenkeä se on? No ei niin mitään!

Näille penkkipolitikoille ”Reilu Peli”, tai ”Fair Play” on täysin tuntematon käsite. Silti hei, kerta toisensa jälkeen niiden valitsema artisti tai bändi on virtsannut niitä iirikseen metrin päästä. Lehdet ja luukku on kirkunu niiden kusetuksesta ja sen laadusta, mutt aina vaan tunnustetaan väriä. Toi jos mikä on taas urheiluhenkeä parhaimmillaan. Onks nää jotain lintukaloja vai kalakukkoja? häh? Mä oikeesti huakasin helpotuksesta ku ei tartte noita enää tsiigata, tai niin mä kuvittelin. Naamakirjan ku avaa, ni jo siellä yks veijari piipittää jotain poliittista skeidaa ”keskustelun” nimissä.

Mutt hei, se jobi. Aamu ysistä ilta kasiin händy leimasimella ja kynällä, samat fraasit vähä eri tavalla reilusti toiselle tuhannelle ihmiselle. Joku vois kuvitella, ett booring!! mutt mitä vielä, siitä tulikin ihan haaste kuinka selvitä ilman aivokuolemaa tollasesta väännöstä. Me päätettiin Narskun kanssa (yks frendi kenen kanssa oltiin siel kimpassa) ett tästä narikasta ei kukaan lähde pihalle naama happamana. Oli muuten kliffa hogata sellasia snadeja juttuja, niiku synttäreitä yms. siitä porukasta ketkä kävi äänestämässä. Yht’äkkiä alko tulla lujasti ryhmää ketkä oli kalojen horoskoopissa. Sitte oli päivä ku nää vuoden ekat ja vikat skidit kävi äänestämässä. Yks päivä oli vaik kuin monta, ketkä oli syntyny samana päivänä ku Narsku? Mihin tällanen oikeesti perustuu?

Olihan siinä haastetta, mutt kyll hymy ja iloinen mieli tarttuu totisimpaakin tyyppiin. Kirjaston staffia ei voi totiseksi väittää, mutt olihan se kiva lisä, ku ne tsiigas meidän perään sen verran ett ei päässy kahvijano tai makean nälkä yllättämään. Friidut kerto, ku kamoja kerättiin, ett niiden pokat oli antanu jees kredittiä vaalipojista. RockRock! Mutt, oli meillä pari episodiakin, yhdestä jo skrivasinkin oman stoorin ku kuulon, tai Suomen ymmärrys oli vähän tummalla pojalla hakusessa. Mä ku sanoin sille 18 vuotta, ni se kuuli ihonväri! No sellasta kai voi tapahtua? emmä tiedä, ku korvat skulaa viel aika normaalisti? kai?

Yks päivä tapahtu juttu minkä mä muistan pitkään. Siihen luudas yks gibbe ja sen kundi. Kundi jäi stondaamaan sinne taka-alalle ja faija tsittas siihen jakkaralle, duunas kävelytsebat (sillä oli kummalleki klabbille oma) ojennukseen ja kaivo pabrut framille. Se karju oli yli 100 vuotta vanha! RESPECT!! Kundi tuli omilla klabbeilla, jutteli ihan järkeviä ja klaaras hommat ihan ite. Teki melkeen mieli vetää honööriä sille ku se lähti. Tiesivät muut kertoa ett herra oli ollut urheilumiehiä ja ihan kai nimimiehiä? Mutt, tollasen kundin ku treffaa, ni ei voi olla ku sipi sipi ihan hiljaa ja kuunnella tarkasti mitä sillä on kerrottavaa. Vaikuttava kokemus!!

Pari vikaa päivää oli aikamoista hulinaa, ku jengi otti loppukirin. Ryhmää oli jonossa ja leimasimet laulo vaalileimaa. Ni eiks tietysti siihen pärähtänyt joku Inkeriläisfriidu 85v ja sen kundi 65v. Eikä niillä tietenkää ollu lisenssit kondiksessa ett ne olis saanu äänestää. Perkele, Narsku ja mä ollaan niin satavarmasti noiduttu ja kirottu kaikin mahdollisin konstein mitä yksi naishenkilö voi keksiä! Siinä tuli nähtyä Viktoriaaniset sukupaperit sun muut kirkonkirjat kun oikeuksia meikäläiseltä tivattiin. Fitti homma, mutt kone oli lahjomaton, äänet jäi antamatta. Se on vänkää ku jengillä on olevinaan snadisti kiire ni jono alkaa elehtiä levottomasti. Kaulat venyy ja sitä rataa, ku jokainen koittaa nähdä mikä perkele siellä ny oikein maksaa. Oli aika kiivas vartti, ennen ku oltiin taas normaalissa päiväjärjestyksessä.

Vika päivä oli sitte ihan pimeetä menoa, varsinki iltapäivä ja ilta. Kävi jo mielessä ett se printteri leikkaa kiinni ku pabrut mitä se sylki ulos oli ihan tulikuumia, hyvä ettei ne syttyny flekkaamaan.. No kello löi straks Åtta ja me duunattiin puoti kiinni, pakattiin kamat ja hyvästeltiin meistä huolehtinut kirjaston henkilökunta. Väittivät ihan tosissaan, ett tulee olemaan tylsää ku me ei enää olla siellä. Must tuntuu ett ne oli snadisti vaa höveleitä, mutt kyll se silti kuulosti ihan kliffalle kuulla ja sinisilmäisenä mä haluan uskoa sen.

Väärä Väri??

Tänään törmäsin taas kerran tuohon legendaariseen rasistikorttiin, nyt vaalipaikalla. Yks keskenkasvuinen tummahipiäinen hoonosoomi jälkeläinen (12v.?) tunki itsensä vaalikoppiin ja menin sitte kyselemään kaipparilta, ett mitäs kollilla on mielessä? No kirkkain silmin ipana ilmoitti mulle äänestävänsä. Oli ihan pakko sanoa, ett ei se nyt käy laatuun ku se ei ole 18v, ja ett sen kuuluu tulla veks sieltä kopista. Ni eiks tää poliittisesti valveutunut nuorukainen kyseenalaistanut mun neuvon/pyynnön/käskyn kysymällä, miks mä en saa äänestää, johtuuko se minun ihonväristä?

Terveppä terve taas kerran.. Opetetaanko noille ekana himassa, ett jos tulee jotain ronaa ni lyö heti rasistikortti pöytään? Ihme jengiä..

Haukihommia 5.4.2011

05.04.2011 Auringon ottoa..
Pitkän kylmän talven jälkeen luulis, ett kirkas lämmin aurinkoinen päivä olis tervetullutta ihanuutta, mutt kyll mua hiukan korpes, ku ehdittiin tänään olla vesillä tasan kaks minuuttia ni pilvet läks ja mollikka rupes skriinaamaan ihan kirkkaalta taivaalta. Ai miten nii korpes? No, toi mesta missä oltiin fisussa ni se ei skulaa ollenkaan aurinkoisena päivänä, tai no ollenkaan ja ollenkaan.. mutt fisut menee botneen gudjuun ja niitä joutuu ihan oikeasti jallittaa sieltä skruudaamaan.

Mika oli ekaa kertaa fölissä tuolla, niiku Narskuki. Mika joutu liottaa Bomsaansa ainakin 8 sekuntia ku se sai ekan kalan, olisitte nähny sen taulun! Jätkä griinas ku Hangon Keksi, leegot vaa vilkku kevätpäivässä ku se käkätteli otus handussa ja pönötteli sellasta puolkiloista jeddaa kameralle. Sitte sytty valot taivaalle ja se oli sitte morjens niille bailuille. Mutt, ei me mitään kesäpoikia olla ja ruveta poraamaan jotain mollikkaa. Kovaa yritystä ja paljon rundaamista ni aina se palkitsee, jos ei muuten ni tulee ainaki kappaleita. Reilu parikyt jeddaa saatiin pitkin päivää ku vesillä seikkailtiin. Bomberit ja Rapalat rokkas taas, mutt yks joku Daiwan "kybällä neljä" vaappu yllätti koko raadin melkoisella ottavuudellaan.

Pitkästä aikaa nähtiin livenä ihan barracudan näköinen Hauki. Mika sai kätösiin asti Bomsan syöneen luupään ja siitä piti ottaa jo muutama fotokin. Ei me sitä punnattu, eikä kyll mitattukaan ku se oli selvästi alle 10-kala kuitenki. Nasta homma ja vanha sanonta, Yks iso pelastaa päivän, piti taas kerran paikkansa.

Haukihommia 2.4.2011 kamalasti kaloja

02.04.2011 Tuplasti kliffaa!

Tuli toissapäivänä alustavasti sovittua kauden virallinen haukiavaus ja samalla siis kakkosveneen kääntö. Eilinen ku pääsi iltapäivään, ni jo oli joku helvetin flunssan kaltainen vaivaamassa ihmispoloa. Melko pitkään näytti siltä ett redu jää tekemättä ja vene pysyy pukeilla. Vähän virittelin tota mun glögireseptiä (4cl glögiä, 4cl Jägermeisteria, kuumaa vettä loppu mukillinen) siten, että glögin korvasi mustaviinimarjamehu. Hyvin rimmas ja muutaman ku niitä oli imaissut huiviin, ni jo vain, äijä oli kondiksessa aamulla. Esivalmistellut kamat kyytiin ja ondöroud ögen, pitkästä aikaa sitten Marraskuun. Aamuborkat Hämylinnan Aapeeseellä, lauma oli kasassa ja karavaani kulki..(koiria ei näkyny)

Mä olen joskus funtsinut, ett miks välillä tulee paljo enemmän fisuja lukumääränä, niinku vaikka just tänään? Meinaan, ku on noita hyviä syöntejä ennenki sattunu hollille, eikä se lukumäärä joka kerta niin kummonen ole ollu. Tänään mä hippasin sen, ne on ne tuplatärpit! Kaks fisua laakista on kaks kertaa enemmän tukkimiehen kirjanpidossa, iisiä, eiks vaikka?

Meill oli nimittäin tänään niitä tuplatärppejä enemmänkin, eikä siinä vielä kaikki. Niitä tuplatärppejä oli myös monen kaltaisia. Perinteinenhän on, että kahdella empulla on yhtä aikaa fisu kiinni. No aamu alko silleen, ett ehdin ekana duunata pari täkyä, pinkin bomsan ja cläckin rapalan hinaukseen heti rantsusta. Ei mennyt puolta minuuttia ku kummassakin vavassa oli fisu ja kumpikin tuli ylös asti. Yhdenlainen tuplatärppi tuokin?

 No siinä me fisusteltiin ja jeddoja tuli siihen tahtiin ett Satu Pentikäisen sanoin: joku olis funtsannut sen olevan unta pettävää. Niitä perinteisiä tuplia tuli sitte melkoisen tiheään tahtiin, onneks keli ei tehnyt konemiehen (mun) hommaa kovinkaan hankalaksi, eikä ne fisut niin buleja ollu, sellasia kilon ja kakspuokin väliltä. Hyviä ruokakaloja tosin, joita onkin jo hetken kaivattu himassa kakaroiden toimesta. Mulla oli yks missio päivälle. Mulla oli fölissä yks jerkki minkä maalasin HAUKI-KOIRA väriin ja kerroin kundeille, ett sillä kuuluu tänään saada fisu. 3 heittoa se vaati ennen ku missio oli toteutunut, rockrock :)

 No me heiteltiin ja vedeltiin uistimia jokunen tunti kuka milläkin. Mulla oli pykälässä melkoinen määrä uusia täkyjä hauelle ja testailin niitä vaihdellen uistimia aina kalatapahtuman tultua. Pakko sanoa, ett noi kolisevat Rapalat toimii paremmin ku osas aavistaa. Ne tulee olemaan kovassa käytössä kesän opaskeikoilla.

Kolmen maissa Mikan piti koota kamansa ja lähteä joihinki bailuihin. Tuosta hetki ja koin elämäni tuplatärpin, vieheinä oli sillä hetkellä 16A Bomberit, pinkki ja paskasärki! Töps, vedosta fisu kiinni! Samalla jedda pintautui ja sotki itsensä viereiseen siimaan, tai ainakin se toinen siima oli ihan löysänä. Kirosin jo ääneen sitä tulevaa tippaleipää mikä odottais ton kaaoksen pääteeksi. Jumalauta tytöt ja pojat!! Ette muuten usko, vaikka ette nähneetkään sitä omin silmin, ettekä näe nytkään, ku Antin hiano Nokialainen perusti kameraosaston lakon just sillä hetkellä ku piti ottaa foto! Ei tullut kuvaa ei! Niin mistäkö ei tullut? No, sillä parikiloisella oli pinkki bomsa pitkittäin suussa ja paskasärki bomsa poikittain hampaissa! Eikä siinä vielä kaikki, se fisu oli oikeesti kiinni kummassakin vaapussa! En tiedä teistä muista, mutta mulle tää oli ihan uus versio tuplatärpistä. Daggareilla on kerran onnistuttu saamaan sama räkäri silleen, ett sillä oli kaverin ja mun daggarit kitusissa.

Antti sai loppuvaiheessa myös tuollaisen henk.koht. tuplan ku sekunnin välein kelmit päätti skruudata sen kummatki Zaltit. Äijä käkätti ja räkätti ku snadi kolli ja nosteli fisut irrotettavaksi.

No, sellanen redu, ku saatiin laiva vihdoin vetehen. Onhan se nastaa ku tulee fisuja ja iha safkaksi. Suurin osa niistä jeddoista jatkaa kuitenki tsimmailua. Eihän me tapeta kaikkea mitä tulee, niin ku joidenkin maalaisserkuilla on kuulemma tapana.

Virallinen Virkamies..

29.03.2011 Virkamieselämää
Eilen alkoi 3:n viikon pesti ja työnantajana Vantaan Kaupunki. Otinpa tarjotun homman vastaan, ku skolassa on just sopivasti vähän rauhallisempaa. Ensin levitellään tää viikko noita vaalimainostelineitä pitkin lääniä ja Narsku koululaisineen niitä sitte niputtelee. Ens viikolla pitäs kai ne naamat sinne ripustaa ja sitte keskiviikkona tuleekin urani huippuhetkiä, kun alkaa ennakkovaalien valvojan virka! Sitte ku Suomi on äänestänyt sen virallisenkin päivän, ni käydään keräämässä alueelta veks ne mitä nuoriso ei ole tuhonnut:) ja palataan takaisin opiskelijan elämään..

URHO-TV, ammattilaiset asialla..

26.03.2011 URHO-tv
Tänään päivällä funtsasin ett taidankin maksaa 9 egua URHO-tv:lle ja tsiigata ton illan matsin netin kautta. Piuhat kii HD-liitäntään ja nautinto on valmis! Parit pakolliset synttärit kakaroiden frendeillä ja viimeisistä lähdettiin sitte kuuden maissa himaan ja just kalkkiviivoilla ehdin himaan, ku dogit piti heittää skutsiin ennen matsia.

Kone auki ja urhoteeveetä selaimeen.. MITÄ VITTUA!!! Ei vaan pääse, ei sitte millään koko saitille! Enkä päässyt ekan kolmen erän aikana ja voin vakuuttaa ett muutaman kerran tuli klikattua ja kikkailtua vitun URHO-TEEVEEN saittia. Kliffa lafka! Sitte ne vielä velottaa jos ja kun sinne yrittää soitella! Jonotuskin maksaa mut ei vaan viittinyt kukaan vastata. On niillä naamakirja profiilikin, siellä sitä olikin iloista naamaa avautumassa aiheesta, mutta ei yhtään ko. FIRMAN tiedotetta miten ja missä mennään! Ai saatana että panee vihaksi yks typerä lätkämatsi jonka päätin vaan ihan heräteostoksena maksaa ja katsoa.

Sitte vielä vouhotetaan ett isommat urheiluskabat menis maksutelkkareille, tosi hyvää mainosta ja todellakaan ei lisää katu-uskottavuutta tällanen amatöörihomma. Panin mä sinne aika siistin reklamaation meilin kautta, saa nähdä kuuluuko mitään takas päin?? No jatkoille toi meni, ett eiku radioo tsiigaamaan, onneks on hieno ja kallis radio ni jaksaa tsiigailla..

Hiirenmetsästys.

24.02.2011 Suuri hiirenmetsästys!
Vänkä homma sattu tossa, ku palattiin vesiltä majoitukseen. Pepe meni meidän neitsytkammioon ekana ja kohta sieltä alkaa kuulua sellanen kiaku ja kaiku ettei mitään rajaa! Mä funtsasin ett delaak se vai mitä vittua nyt tapahtu ja loikin perässä sinne huoneeseen. Siel se steppaili ku Fred Astaire ja mulkoili epäuskoisena kassiaan, oli kuulemma nähnyt hiiren! HIIREN!! Ei vittu, oikeesti, mä repesin ja käkättelin sen horinoille ja peippailuille. Hiiri, no mitä sitte? Ellei satu olemaan ihmissyöjähiiri, sellanen avaruusmutantti mille ihmispolo ei mahda mitään. Mutt Pepe oli ihan tosissaan, se ei dikannu yhtään näkemästään, eikä varsinkaan siitä, ett just nyt ei näkynyt mitään. Ukko oli kyll ihan saletissa ett se elukka rundas jossain siel meidän luukussa. No siitä alkoi suuri hiirenmetsästys vuosimallia 2011.

En muuten oo enne ollutkaan hiirenmetsästyksessä osallisena, ja nyt olin taas ekaa kertaa. Siel nosteltiin päiväpeittoja, kasseja ja mitä kaikkea tuvassa olikaan minkä alle se peto olis voinu mennä gudjuun. ÄÄKS! faan i helvete, sieltä se hiirulainen löyty mun bunkan alta jemmasta ja lähti kiitolaukkaan kohti tuntematonta kynnet sutien. Meinas olla poloisella vähä pito-ongelmia siinä parketilla ja hyvä ettei se saanu sydäriä ku meikäläiseen melkeen törmäs.. Pepe varvisteli ja steppaili sujuvasti bunkallaan jo tässä vaiheessa. Aika kimmoisa kaveri kieltämättä, Pepe siis.

No sitä polttopallon ja "kuka pelkää avaruusmiestä" tapaista kikkailua jatkui tovi hiiren kadotessa ja löytyessä milloin mistäkin. Kävi se kerran haavissakin, ku Pepe uskaltautu alas bunkasta haavi kädessä:) 62-grammaa painava hiiri marliinihaavissa, oli se näky! Siitähän se yhestä holesta tuli läpi ja hiffas samalla, ett tuollapäin on hima ja dörtsi sinne on tossa portaiden kulmassa. Sinne se peto livahti ja meille jäi luu käteen..

Oli siis pakko lähteä syömään "karvakäden kiusaus" Jyväskylään. Ennen kirkolle lähtöä talon aborginaalista saatiin vielä toinen näköhavainto, nyt Jonin ja Jamalaisen vuorkayksiössä. Harmittavasti peto pääsi toisen kerran livistämään talon rakenteisiin.. Pepe sinetöi meidän hinkalon siihen malliin, ett se hiirulainen ei pääsisi sisään vaikka sillä olis nyglat fikkassa. Turvallisin mielin matkasimme kylille..

Kyliltä kun palattiin ni hieno homma, meillä oli hiirivapaata vyöhykettä oma yksiömme, toisin ku Jonilla ja Jamalaisella. Se tiikeribokserin värinen piipertäjä veti unta kuuppaan Jamalaisen kassissa. Pikku kaverille tuli aborttia uniin ku Jari meni kaivavaan esille pyjamaansa mitä se on sota-ajoista lähtien käyttänyt. Snadi ralli siell styygassa oli hetken pari, mut ihan lungia menoa vaan. Hiiriki näytti niiku tottuneen meidän läsnäoloon ja siihen ett ei me sitä ihan oikeasti aiottu syödä tai listiä. Kamera kädessä mä palasin metsästysmaille herrojen huoneeseen. Just ku pääsin mestoille ni sieltä se herra-hiiri kirmasi suoraan kohti kameraa. Samalla ku painoin nappia ni elukka veti klossit kii ja kynnet kipinää lyöden veti ugemit takas bunkan alle. Ihan helvetin snygi foto jäi muistikortille.

Kaikkien vaiheiden jälkeen elukka lähti huoneesta ovet paukkuen ja luikahti unilleen snadista holesta jääkaapin vierestä. Päästiin kaikki goisimaan, Pepestä en tiedä kuin hyvin se goisas?

Seuraava havainto kaveristamme oli aamun kalareissun jälkeen. Se oli kai muuttanut Jonille ja Jarille ku siellä se oli taas, aivan lovena Jamalaisen kassiin minkä päällä se tsittas ku Joni meni sinne. Nyt se ei enää lähteny hatkaankaan, ku Joni sille nätisti rupatteli. Canoni mukaan ja elukkaa fotaamaan. Ni arvatkaa vaan mitä se hiiri teki? Se loikkas mun saappaille ja sitä kautta nojatuolille ja kiipes siihen selkänojan päälle framille, vähän niinku poseeraamaan. Siinä se nuoleskeli huuliaan ja keekoili ku me Jonin kanssa räpsittiin siitä fotoja. Homma ku oli ohi ni ihan iisisti se laskeutu lattialle ja katosi sinne holeensa. Sen koomin sitä ei nähty..

Haukihommia ja kajakkikalastusta 22.3.2011

22.3.2011 Nenäkauden avaus
Toi Pepe hurahti messuilla Vissyn maahantuomaan kajakkiin niin pahasti ett lopputuloksena se slumppas sellasen ja päätti alkaa blisailla niitä kaikille haluaville. Mä vähän funtsasin, ett onks siitä järki paennu päästä mutt kai se tietää, karvaperse ukko? No tossa on bamlattu kaikenmoista aiheesta ja vierestä, mutt Pepe oli aidosti huolissaan, ku halukkaita ostajia olis mutt kunnon brosareita ja fotoja siitä keksinnöstä ei oo. Huonohan se on blisata jos ei oo mitään mitä näyttää. No me tehtiin diili ett roudataan se kapistus tonne yhen ojan rantsuun missä mä olen fisustellut vuosikymmeniä ja siellä yleensä avaan virppakauden just näinä aikoina. Siällähän me sitte kukuttiin tänään puolenpäivän maissa. Urska päälle, pari settiä föliin ja mä raahasin sen kajakin videokameran editse rantsuun. Parit manööverit enteks, sitte dippasin sen "laivan" vesille ja hyppäsin kyytiin. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua! Mähän en oo ikinä ollu sellasen vehkeen kyydissä, mutt emmä kyll yhtään studannu ku oli Urska päällä. Hanuri penkkiin ja meloin pitkin vesiä samalla ku "Järvilaturi" kuvas mua millo liikkuvalla millo stillinä kuvana. Makee jolla se oli. Tällane vanharupinenkurppakin pysty sillä skiglaamaan niiku tosta vaan ilman ett fludasin tai ett olis ollu edes likikään.

Ohjaaja pyys et mä lipuisin sen nokan alta ja jäisin siihen sen klyyvarin alle niiku mestoille ja levittäisin sen kajakin takapään levälle. Siihen botskiin on väsätty sellanen idispimpula, ett sen kajakin peräpään saa vivuista vetämällä kahtia. Se näyttää jolleki vesikirpulle tai jotain, mutt ton systeemin avulla siinä djonkissa voi stondata ni ei tartte fisustella jossain jooga-asennossa koko päivää. No mä tein tyätä käskettyä, meloin ja avasin kuten oli pyydetty ja rupesin fisustamaan. Toi Kokkonen oli mua muistanu muutamalla Rapalan tuotteella ja yks niistä, 34-grammanen Clackin' Rap roikku siiman jatkona. No oikeesti, emmä uskonu ett saisin sillä fisun, mutt jotain rekvisiittaa piti olla ett pysty heittelemään. Ni joo, oli mulla ihka uus 301 Curadokin neitsytmatkalla jonka olin ruuvannu Kineticin 10,3 kinttuiseen Waterspeediin kiinni. Toi keppi oli niin ehdoton mun suosikki viimekaudella varsinki lohi ja kuhahommissa!!

Ihan oikeesti, kolmannella heitolla siihen Rapalaan tööttäs fisu ja videokamera kuvas kajakin esittelymatskua! Pikkasen hianoa! Sellanen alle puoltoistakiloinen jedda avas haukikauden ja tunne oli kerrassaan mahtava :) Sain mä vielä pari samanlaista, tosin rannalta heitellen ennen ku panin pillit pussiin sanoen, ett joo, mä lopetan nyt tähän, niin kauan ku on viel kivaa ja lähdin skidejä hakemaan kanitarhasta. Pepe jäi sinne vielä kikkailemaan keksintönsä kanssa..

Eihän siinä joo pitkään menny ku jätkä helistelee sieltä. Mä arvasin, oikeesti mä arvasin ett jotain tällasta vois tapahtua, mutt en ihan näin kamalaa. Pepe slumppas Timpalta W-kaupasta itelleen ekan jerkin, Busterin tietysti ja oli päättänyt keskenään, ett treenailee sen kanssa vähä niiku salaa. Uiddu!! ei se montaa heittoa ehtinyt treenata ku poranokka oli popsinu sen busan! Siinä sitä oli temmelletty uudella kajakilla ja videot oli rullannu ku heppu kippas kannelle 5.7-kilosen hauen, jätkän ekan jerkkihauen! Täkysestä oli näkyny vaan nokkalenkki, mutt oli sen saanu operoitua ja CeeÄrrättyä, niinku kauden avaus kuuluki tehdä. Ennen ku lähdin mä kyll vannotin sitä siitä hommasta, ett kauden eka kuuluu palauttaa. Hieno mies toi Pepe! No, äsken tuli puhelu ett se oli viälä hengissä ja päässyt veks vesiltä, vaikkakin pitkin hampain. Herra avasi puhelun toivottaen minulle Siunausta ja kiitteli päivän annista. Totesi vielä loppuun ett yhteensä 6 jeddaa oli saanut, mutt se 5.7 oli ollu suurin, tosin yks helvetillinen pusu ja nojaus oli ollut! Kiitteli luojaansa ettei ollut tarttunut :)

Ett sellanen kauden avaus haukiosastolla tänä armon vuonna 2011.