29.03.2011 Virkamieselämää
Eilen alkoi 3:n viikon pesti ja työnantajana Vantaan Kaupunki. Otinpa tarjotun homman vastaan, ku skolassa on just sopivasti vähän rauhallisempaa. Ensin levitellään tää viikko noita vaalimainostelineitä pitkin lääniä ja Narsku koululaisineen niitä sitte niputtelee. Ens viikolla pitäs kai ne naamat sinne ripustaa ja sitte keskiviikkona tuleekin urani huippuhetkiä, kun alkaa ennakkovaalien valvojan virka! Sitte ku Suomi on äänestänyt sen virallisenkin päivän, ni käydään keräämässä alueelta veks ne mitä nuoriso ei ole tuhonnut:) ja palataan takaisin opiskelijan elämään..
Minä, Him Self
- Haukikoira®
- Tzadi, Finland
- Kalamies, Kalastusopas, Kirjailija, Hauen asialla, lasten puolella, naiskauneutta ihaillen, en halua jäädä kummittelemaan.
tiistai 29. maaliskuuta 2011
lauantai 26. maaliskuuta 2011
URHO-TV, ammattilaiset asialla..
26.03.2011 URHO-tv
Tänään päivällä funtsasin ett taidankin maksaa 9 egua URHO-tv:lle ja tsiigata ton illan matsin netin kautta. Piuhat kii HD-liitäntään ja nautinto on valmis! Parit pakolliset synttärit kakaroiden frendeillä ja viimeisistä lähdettiin sitte kuuden maissa himaan ja just kalkkiviivoilla ehdin himaan, ku dogit piti heittää skutsiin ennen matsia.
Kone auki ja urhoteeveetä selaimeen.. MITÄ VITTUA!!! Ei vaan pääse, ei sitte millään koko saitille! Enkä päässyt ekan kolmen erän aikana ja voin vakuuttaa ett muutaman kerran tuli klikattua ja kikkailtua vitun URHO-TEEVEEN saittia. Kliffa lafka! Sitte ne vielä velottaa jos ja kun sinne yrittää soitella! Jonotuskin maksaa mut ei vaan viittinyt kukaan vastata. On niillä naamakirja profiilikin, siellä sitä olikin iloista naamaa avautumassa aiheesta, mutta ei yhtään ko. FIRMAN tiedotetta miten ja missä mennään! Ai saatana että panee vihaksi yks typerä lätkämatsi jonka päätin vaan ihan heräteostoksena maksaa ja katsoa.
Sitte vielä vouhotetaan ett isommat urheiluskabat menis maksutelkkareille, tosi hyvää mainosta ja todellakaan ei lisää katu-uskottavuutta tällanen amatöörihomma. Panin mä sinne aika siistin reklamaation meilin kautta, saa nähdä kuuluuko mitään takas päin?? No jatkoille toi meni, ett eiku radioo tsiigaamaan, onneks on hieno ja kallis radio ni jaksaa tsiigailla..
Tänään päivällä funtsasin ett taidankin maksaa 9 egua URHO-tv:lle ja tsiigata ton illan matsin netin kautta. Piuhat kii HD-liitäntään ja nautinto on valmis! Parit pakolliset synttärit kakaroiden frendeillä ja viimeisistä lähdettiin sitte kuuden maissa himaan ja just kalkkiviivoilla ehdin himaan, ku dogit piti heittää skutsiin ennen matsia.
Kone auki ja urhoteeveetä selaimeen.. MITÄ VITTUA!!! Ei vaan pääse, ei sitte millään koko saitille! Enkä päässyt ekan kolmen erän aikana ja voin vakuuttaa ett muutaman kerran tuli klikattua ja kikkailtua vitun URHO-TEEVEEN saittia. Kliffa lafka! Sitte ne vielä velottaa jos ja kun sinne yrittää soitella! Jonotuskin maksaa mut ei vaan viittinyt kukaan vastata. On niillä naamakirja profiilikin, siellä sitä olikin iloista naamaa avautumassa aiheesta, mutta ei yhtään ko. FIRMAN tiedotetta miten ja missä mennään! Ai saatana että panee vihaksi yks typerä lätkämatsi jonka päätin vaan ihan heräteostoksena maksaa ja katsoa.
Sitte vielä vouhotetaan ett isommat urheiluskabat menis maksutelkkareille, tosi hyvää mainosta ja todellakaan ei lisää katu-uskottavuutta tällanen amatöörihomma. Panin mä sinne aika siistin reklamaation meilin kautta, saa nähdä kuuluuko mitään takas päin?? No jatkoille toi meni, ett eiku radioo tsiigaamaan, onneks on hieno ja kallis radio ni jaksaa tsiigailla..
keskiviikko 23. maaliskuuta 2011
Hiirenmetsästys.
24.02.2011 Suuri hiirenmetsästys!
Vänkä homma sattu tossa, ku palattiin vesiltä majoitukseen. Pepe meni meidän neitsytkammioon ekana ja kohta sieltä alkaa kuulua sellanen kiaku ja kaiku ettei mitään rajaa! Mä funtsasin ett delaak se vai mitä vittua nyt tapahtu ja loikin perässä sinne huoneeseen. Siel se steppaili ku Fred Astaire ja mulkoili epäuskoisena kassiaan, oli kuulemma nähnyt hiiren! HIIREN!! Ei vittu, oikeesti, mä repesin ja käkättelin sen horinoille ja peippailuille. Hiiri, no mitä sitte? Ellei satu olemaan ihmissyöjähiiri, sellanen avaruusmutantti mille ihmispolo ei mahda mitään. Mutt Pepe oli ihan tosissaan, se ei dikannu yhtään näkemästään, eikä varsinkaan siitä, ett just nyt ei näkynyt mitään. Ukko oli kyll ihan saletissa ett se elukka rundas jossain siel meidän luukussa. No siitä alkoi suuri hiirenmetsästys vuosimallia 2011.
En muuten oo enne ollutkaan hiirenmetsästyksessä osallisena, ja nyt olin taas ekaa kertaa. Siel nosteltiin päiväpeittoja, kasseja ja mitä kaikkea tuvassa olikaan minkä alle se peto olis voinu mennä gudjuun. ÄÄKS! faan i helvete, sieltä se hiirulainen löyty mun bunkan alta jemmasta ja lähti kiitolaukkaan kohti tuntematonta kynnet sutien. Meinas olla poloisella vähä pito-ongelmia siinä parketilla ja hyvä ettei se saanu sydäriä ku meikäläiseen melkeen törmäs.. Pepe varvisteli ja steppaili sujuvasti bunkallaan jo tässä vaiheessa. Aika kimmoisa kaveri kieltämättä, Pepe siis.
No sitä polttopallon ja "kuka pelkää avaruusmiestä" tapaista kikkailua jatkui tovi hiiren kadotessa ja löytyessä milloin mistäkin. Kävi se kerran haavissakin, ku Pepe uskaltautu alas bunkasta haavi kädessä:) 62-grammaa painava hiiri marliinihaavissa, oli se näky! Siitähän se yhestä holesta tuli läpi ja hiffas samalla, ett tuollapäin on hima ja dörtsi sinne on tossa portaiden kulmassa. Sinne se peto livahti ja meille jäi luu käteen..
Oli siis pakko lähteä syömään "karvakäden kiusaus" Jyväskylään. Ennen kirkolle lähtöä talon aborginaalista saatiin vielä toinen näköhavainto, nyt Jonin ja Jamalaisen vuorkayksiössä. Harmittavasti peto pääsi toisen kerran livistämään talon rakenteisiin.. Pepe sinetöi meidän hinkalon siihen malliin, ett se hiirulainen ei pääsisi sisään vaikka sillä olis nyglat fikkassa. Turvallisin mielin matkasimme kylille..
Kyliltä kun palattiin ni hieno homma, meillä oli hiirivapaata vyöhykettä oma yksiömme, toisin ku Jonilla ja Jamalaisella. Se tiikeribokserin värinen piipertäjä veti unta kuuppaan Jamalaisen kassissa. Pikku kaverille tuli aborttia uniin ku Jari meni kaivavaan esille pyjamaansa mitä se on sota-ajoista lähtien käyttänyt. Snadi ralli siell styygassa oli hetken pari, mut ihan lungia menoa vaan. Hiiriki näytti niiku tottuneen meidän läsnäoloon ja siihen ett ei me sitä ihan oikeasti aiottu syödä tai listiä. Kamera kädessä mä palasin metsästysmaille herrojen huoneeseen. Just ku pääsin mestoille ni sieltä se herra-hiiri kirmasi suoraan kohti kameraa. Samalla ku painoin nappia ni elukka veti klossit kii ja kynnet kipinää lyöden veti ugemit takas bunkan alle. Ihan helvetin snygi foto jäi muistikortille.
Kaikkien vaiheiden jälkeen elukka lähti huoneesta ovet paukkuen ja luikahti unilleen snadista holesta jääkaapin vierestä. Päästiin kaikki goisimaan, Pepestä en tiedä kuin hyvin se goisas?
Seuraava havainto kaveristamme oli aamun kalareissun jälkeen. Se oli kai muuttanut Jonille ja Jarille ku siellä se oli taas, aivan lovena Jamalaisen kassiin minkä päällä se tsittas ku Joni meni sinne. Nyt se ei enää lähteny hatkaankaan, ku Joni sille nätisti rupatteli. Canoni mukaan ja elukkaa fotaamaan. Ni arvatkaa vaan mitä se hiiri teki? Se loikkas mun saappaille ja sitä kautta nojatuolille ja kiipes siihen selkänojan päälle framille, vähän niinku poseeraamaan. Siinä se nuoleskeli huuliaan ja keekoili ku me Jonin kanssa räpsittiin siitä fotoja. Homma ku oli ohi ni ihan iisisti se laskeutu lattialle ja katosi sinne holeensa. Sen koomin sitä ei nähty..
Vänkä homma sattu tossa, ku palattiin vesiltä majoitukseen. Pepe meni meidän neitsytkammioon ekana ja kohta sieltä alkaa kuulua sellanen kiaku ja kaiku ettei mitään rajaa! Mä funtsasin ett delaak se vai mitä vittua nyt tapahtu ja loikin perässä sinne huoneeseen. Siel se steppaili ku Fred Astaire ja mulkoili epäuskoisena kassiaan, oli kuulemma nähnyt hiiren! HIIREN!! Ei vittu, oikeesti, mä repesin ja käkättelin sen horinoille ja peippailuille. Hiiri, no mitä sitte? Ellei satu olemaan ihmissyöjähiiri, sellanen avaruusmutantti mille ihmispolo ei mahda mitään. Mutt Pepe oli ihan tosissaan, se ei dikannu yhtään näkemästään, eikä varsinkaan siitä, ett just nyt ei näkynyt mitään. Ukko oli kyll ihan saletissa ett se elukka rundas jossain siel meidän luukussa. No siitä alkoi suuri hiirenmetsästys vuosimallia 2011.
En muuten oo enne ollutkaan hiirenmetsästyksessä osallisena, ja nyt olin taas ekaa kertaa. Siel nosteltiin päiväpeittoja, kasseja ja mitä kaikkea tuvassa olikaan minkä alle se peto olis voinu mennä gudjuun. ÄÄKS! faan i helvete, sieltä se hiirulainen löyty mun bunkan alta jemmasta ja lähti kiitolaukkaan kohti tuntematonta kynnet sutien. Meinas olla poloisella vähä pito-ongelmia siinä parketilla ja hyvä ettei se saanu sydäriä ku meikäläiseen melkeen törmäs.. Pepe varvisteli ja steppaili sujuvasti bunkallaan jo tässä vaiheessa. Aika kimmoisa kaveri kieltämättä, Pepe siis.
No sitä polttopallon ja "kuka pelkää avaruusmiestä" tapaista kikkailua jatkui tovi hiiren kadotessa ja löytyessä milloin mistäkin. Kävi se kerran haavissakin, ku Pepe uskaltautu alas bunkasta haavi kädessä:) 62-grammaa painava hiiri marliinihaavissa, oli se näky! Siitähän se yhestä holesta tuli läpi ja hiffas samalla, ett tuollapäin on hima ja dörtsi sinne on tossa portaiden kulmassa. Sinne se peto livahti ja meille jäi luu käteen..
Oli siis pakko lähteä syömään "karvakäden kiusaus" Jyväskylään. Ennen kirkolle lähtöä talon aborginaalista saatiin vielä toinen näköhavainto, nyt Jonin ja Jamalaisen vuorkayksiössä. Harmittavasti peto pääsi toisen kerran livistämään talon rakenteisiin.. Pepe sinetöi meidän hinkalon siihen malliin, ett se hiirulainen ei pääsisi sisään vaikka sillä olis nyglat fikkassa. Turvallisin mielin matkasimme kylille..
Kyliltä kun palattiin ni hieno homma, meillä oli hiirivapaata vyöhykettä oma yksiömme, toisin ku Jonilla ja Jamalaisella. Se tiikeribokserin värinen piipertäjä veti unta kuuppaan Jamalaisen kassissa. Pikku kaverille tuli aborttia uniin ku Jari meni kaivavaan esille pyjamaansa mitä se on sota-ajoista lähtien käyttänyt. Snadi ralli siell styygassa oli hetken pari, mut ihan lungia menoa vaan. Hiiriki näytti niiku tottuneen meidän läsnäoloon ja siihen ett ei me sitä ihan oikeasti aiottu syödä tai listiä. Kamera kädessä mä palasin metsästysmaille herrojen huoneeseen. Just ku pääsin mestoille ni sieltä se herra-hiiri kirmasi suoraan kohti kameraa. Samalla ku painoin nappia ni elukka veti klossit kii ja kynnet kipinää lyöden veti ugemit takas bunkan alle. Ihan helvetin snygi foto jäi muistikortille.
Kaikkien vaiheiden jälkeen elukka lähti huoneesta ovet paukkuen ja luikahti unilleen snadista holesta jääkaapin vierestä. Päästiin kaikki goisimaan, Pepestä en tiedä kuin hyvin se goisas?
Seuraava havainto kaveristamme oli aamun kalareissun jälkeen. Se oli kai muuttanut Jonille ja Jarille ku siellä se oli taas, aivan lovena Jamalaisen kassiin minkä päällä se tsittas ku Joni meni sinne. Nyt se ei enää lähteny hatkaankaan, ku Joni sille nätisti rupatteli. Canoni mukaan ja elukkaa fotaamaan. Ni arvatkaa vaan mitä se hiiri teki? Se loikkas mun saappaille ja sitä kautta nojatuolille ja kiipes siihen selkänojan päälle framille, vähän niinku poseeraamaan. Siinä se nuoleskeli huuliaan ja keekoili ku me Jonin kanssa räpsittiin siitä fotoja. Homma ku oli ohi ni ihan iisisti se laskeutu lattialle ja katosi sinne holeensa. Sen koomin sitä ei nähty..
tiistai 22. maaliskuuta 2011
Haukihommia ja kajakkikalastusta 22.3.2011
22.3.2011 Nenäkauden avaus
Toi Pepe hurahti messuilla Vissyn maahantuomaan kajakkiin niin pahasti ett lopputuloksena se slumppas sellasen ja päätti alkaa blisailla niitä kaikille haluaville. Mä vähän funtsasin, ett onks siitä järki paennu päästä mutt kai se tietää, karvaperse ukko? No tossa on bamlattu kaikenmoista aiheesta ja vierestä, mutt Pepe oli aidosti huolissaan, ku halukkaita ostajia olis mutt kunnon brosareita ja fotoja siitä keksinnöstä ei oo. Huonohan se on blisata jos ei oo mitään mitä näyttää. No me tehtiin diili ett roudataan se kapistus tonne yhen ojan rantsuun missä mä olen fisustellut vuosikymmeniä ja siellä yleensä avaan virppakauden just näinä aikoina. Siällähän me sitte kukuttiin tänään puolenpäivän maissa. Urska päälle, pari settiä föliin ja mä raahasin sen kajakin videokameran editse rantsuun. Parit manööverit enteks, sitte dippasin sen "laivan" vesille ja hyppäsin kyytiin. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua! Mähän en oo ikinä ollu sellasen vehkeen kyydissä, mutt emmä kyll yhtään studannu ku oli Urska päällä. Hanuri penkkiin ja meloin pitkin vesiä samalla ku "Järvilaturi" kuvas mua millo liikkuvalla millo stillinä kuvana. Makee jolla se oli. Tällane vanharupinenkurppakin pysty sillä skiglaamaan niiku tosta vaan ilman ett fludasin tai ett olis ollu edes likikään.
Ohjaaja pyys et mä lipuisin sen nokan alta ja jäisin siihen sen klyyvarin alle niiku mestoille ja levittäisin sen kajakin takapään levälle. Siihen botskiin on väsätty sellanen idispimpula, ett sen kajakin peräpään saa vivuista vetämällä kahtia. Se näyttää jolleki vesikirpulle tai jotain, mutt ton systeemin avulla siinä djonkissa voi stondata ni ei tartte fisustella jossain jooga-asennossa koko päivää. No mä tein tyätä käskettyä, meloin ja avasin kuten oli pyydetty ja rupesin fisustamaan. Toi Kokkonen oli mua muistanu muutamalla Rapalan tuotteella ja yks niistä, 34-grammanen Clackin' Rap roikku siiman jatkona. No oikeesti, emmä uskonu ett saisin sillä fisun, mutt jotain rekvisiittaa piti olla ett pysty heittelemään. Ni joo, oli mulla ihka uus 301 Curadokin neitsytmatkalla jonka olin ruuvannu Kineticin 10,3 kinttuiseen Waterspeediin kiinni. Toi keppi oli niin ehdoton mun suosikki viimekaudella varsinki lohi ja kuhahommissa!!
Ihan oikeesti, kolmannella heitolla siihen Rapalaan tööttäs fisu ja videokamera kuvas kajakin esittelymatskua! Pikkasen hianoa! Sellanen alle puoltoistakiloinen jedda avas haukikauden ja tunne oli kerrassaan mahtava :) Sain mä vielä pari samanlaista, tosin rannalta heitellen ennen ku panin pillit pussiin sanoen, ett joo, mä lopetan nyt tähän, niin kauan ku on viel kivaa ja lähdin skidejä hakemaan kanitarhasta. Pepe jäi sinne vielä kikkailemaan keksintönsä kanssa..
Eihän siinä joo pitkään menny ku jätkä helistelee sieltä. Mä arvasin, oikeesti mä arvasin ett jotain tällasta vois tapahtua, mutt en ihan näin kamalaa. Pepe slumppas Timpalta W-kaupasta itelleen ekan jerkin, Busterin tietysti ja oli päättänyt keskenään, ett treenailee sen kanssa vähä niiku salaa. Uiddu!! ei se montaa heittoa ehtinyt treenata ku poranokka oli popsinu sen busan! Siinä sitä oli temmelletty uudella kajakilla ja videot oli rullannu ku heppu kippas kannelle 5.7-kilosen hauen, jätkän ekan jerkkihauen! Täkysestä oli näkyny vaan nokkalenkki, mutt oli sen saanu operoitua ja CeeÄrrättyä, niinku kauden avaus kuuluki tehdä. Ennen ku lähdin mä kyll vannotin sitä siitä hommasta, ett kauden eka kuuluu palauttaa. Hieno mies toi Pepe! No, äsken tuli puhelu ett se oli viälä hengissä ja päässyt veks vesiltä, vaikkakin pitkin hampain. Herra avasi puhelun toivottaen minulle Siunausta ja kiitteli päivän annista. Totesi vielä loppuun ett yhteensä 6 jeddaa oli saanut, mutt se 5.7 oli ollu suurin, tosin yks helvetillinen pusu ja nojaus oli ollut! Kiitteli luojaansa ettei ollut tarttunut :)
Ett sellanen kauden avaus haukiosastolla tänä armon vuonna 2011.
Toi Pepe hurahti messuilla Vissyn maahantuomaan kajakkiin niin pahasti ett lopputuloksena se slumppas sellasen ja päätti alkaa blisailla niitä kaikille haluaville. Mä vähän funtsasin, ett onks siitä järki paennu päästä mutt kai se tietää, karvaperse ukko? No tossa on bamlattu kaikenmoista aiheesta ja vierestä, mutt Pepe oli aidosti huolissaan, ku halukkaita ostajia olis mutt kunnon brosareita ja fotoja siitä keksinnöstä ei oo. Huonohan se on blisata jos ei oo mitään mitä näyttää. No me tehtiin diili ett roudataan se kapistus tonne yhen ojan rantsuun missä mä olen fisustellut vuosikymmeniä ja siellä yleensä avaan virppakauden just näinä aikoina. Siällähän me sitte kukuttiin tänään puolenpäivän maissa. Urska päälle, pari settiä föliin ja mä raahasin sen kajakin videokameran editse rantsuun. Parit manööverit enteks, sitte dippasin sen "laivan" vesille ja hyppäsin kyytiin. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua! Mähän en oo ikinä ollu sellasen vehkeen kyydissä, mutt emmä kyll yhtään studannu ku oli Urska päällä. Hanuri penkkiin ja meloin pitkin vesiä samalla ku "Järvilaturi" kuvas mua millo liikkuvalla millo stillinä kuvana. Makee jolla se oli. Tällane vanharupinenkurppakin pysty sillä skiglaamaan niiku tosta vaan ilman ett fludasin tai ett olis ollu edes likikään.
Ohjaaja pyys et mä lipuisin sen nokan alta ja jäisin siihen sen klyyvarin alle niiku mestoille ja levittäisin sen kajakin takapään levälle. Siihen botskiin on väsätty sellanen idispimpula, ett sen kajakin peräpään saa vivuista vetämällä kahtia. Se näyttää jolleki vesikirpulle tai jotain, mutt ton systeemin avulla siinä djonkissa voi stondata ni ei tartte fisustella jossain jooga-asennossa koko päivää. No mä tein tyätä käskettyä, meloin ja avasin kuten oli pyydetty ja rupesin fisustamaan. Toi Kokkonen oli mua muistanu muutamalla Rapalan tuotteella ja yks niistä, 34-grammanen Clackin' Rap roikku siiman jatkona. No oikeesti, emmä uskonu ett saisin sillä fisun, mutt jotain rekvisiittaa piti olla ett pysty heittelemään. Ni joo, oli mulla ihka uus 301 Curadokin neitsytmatkalla jonka olin ruuvannu Kineticin 10,3 kinttuiseen Waterspeediin kiinni. Toi keppi oli niin ehdoton mun suosikki viimekaudella varsinki lohi ja kuhahommissa!!
Ihan oikeesti, kolmannella heitolla siihen Rapalaan tööttäs fisu ja videokamera kuvas kajakin esittelymatskua! Pikkasen hianoa! Sellanen alle puoltoistakiloinen jedda avas haukikauden ja tunne oli kerrassaan mahtava :) Sain mä vielä pari samanlaista, tosin rannalta heitellen ennen ku panin pillit pussiin sanoen, ett joo, mä lopetan nyt tähän, niin kauan ku on viel kivaa ja lähdin skidejä hakemaan kanitarhasta. Pepe jäi sinne vielä kikkailemaan keksintönsä kanssa..
Eihän siinä joo pitkään menny ku jätkä helistelee sieltä. Mä arvasin, oikeesti mä arvasin ett jotain tällasta vois tapahtua, mutt en ihan näin kamalaa. Pepe slumppas Timpalta W-kaupasta itelleen ekan jerkin, Busterin tietysti ja oli päättänyt keskenään, ett treenailee sen kanssa vähä niiku salaa. Uiddu!! ei se montaa heittoa ehtinyt treenata ku poranokka oli popsinu sen busan! Siinä sitä oli temmelletty uudella kajakilla ja videot oli rullannu ku heppu kippas kannelle 5.7-kilosen hauen, jätkän ekan jerkkihauen! Täkysestä oli näkyny vaan nokkalenkki, mutt oli sen saanu operoitua ja CeeÄrrättyä, niinku kauden avaus kuuluki tehdä. Ennen ku lähdin mä kyll vannotin sitä siitä hommasta, ett kauden eka kuuluu palauttaa. Hieno mies toi Pepe! No, äsken tuli puhelu ett se oli viälä hengissä ja päässyt veks vesiltä, vaikkakin pitkin hampain. Herra avasi puhelun toivottaen minulle Siunausta ja kiitteli päivän annista. Totesi vielä loppuun ett yhteensä 6 jeddaa oli saanut, mutt se 5.7 oli ollu suurin, tosin yks helvetillinen pusu ja nojaus oli ollut! Kiitteli luojaansa ettei ollut tarttunut :)
Ett sellanen kauden avaus haukiosastolla tänä armon vuonna 2011.
Ruokavinkki ISOON nälkään!
22.03.2011 Pikkunälkään vinkki
Tuli oltua tuossa vähän on the road ja siinä Lahden huudeilla tuli mieleen jos pistäytyis muutamien tyyppien kehumassa Kärkkäisen tavaratalossa. Pari vänsteriä ja muutama höögeri ja Ocu oli parkissa. Hampparoin kaulukset pystyssä kuin hamppari bokart sitään Kärkkäisen tupaan. Siinä pihamaalla luudatessa käväisi jo pikka nälän tunne sisuksissa, mutta nähty Scan Burgerin mainos laukaisi sitten sen ravinnon tarpeen. Onnistunut mainos, pinnat sen sijoittaneelle!
Eihän sitä narikkaa tahtonut löytyä sen kamamäärän seasta! Jeesus millanen mesta! Siellä mä haahuilin rintsikoiden ja työkalujen seassa kunnes eksyin kalastusosastolle, just joo.. no ei siitä enempää (en muuten ostanut mitään!) mutt pikkunälkä oli kasvanut oikeaksi näläksi, eikä edes purilaisten tuoksua ollut hajupiirissä!
Sitte mä hiffasin, se kuppila oli siel tokassa kerroksessa sellasen raflan toisessa päässä jonne mä sitte laahustin hoippuvin askelin, lähes nälkäkualemaa tehden. Ei ketään ennen mua, hyvä meininki!! Katse ruokalistan kuviin. XXL jees, varma valinta.. mutta mutta, mitä mitä mitä, vieressä oli kuva purilaisesta nimeltään SUPER ja hintaa snadisti enemmän. Mä tivasin siltä mimmiltä ett onks superi bulimpi ku xxl ja se gimma vastas ett joooo, paaaaljon isompi, ja sisällä kaks pihviä yhteensä 300 grammaa. Rokkänrolli mä sanoin sille, tää on mun juttu! Yks Superi ja snadi kola ilman kossua. Förttiströbö luki kulmiossa jonka löin pöydän kulmalle venttaamaan tulevaa purilaista..
Sitte se tuli. Jumalauta millanen burgeri, siis kokonen ja mikä parasta, ihan kuuma. Oikeesti, se eväs oli ihan pimeen kokoinen, sellanen perhe, tai sukuhampurilainen!!
Kliks--> http://www.scanburgerkamppi.fi/hampurilaiset.php
Normi ihmisen suu ei venyis niin paljoa ett siitä sais biitin purtua laakista niinku joka kerroksesta. Onneks mä oon aina ollu suuna päänä, ni naamaki venyy tarvittaessa, eiku kimppuun.
Emmä kelloa tsiigannu kauanko mä sitä pullaa popsin, mutt meni siinä hetki. Kaikki mä skruudasin niiku mutsi ja faija on neuvonu, mutt ei kyll käyny mielessäkään tilata toista tai kolmatta, niinku joskus on noissa mestoissa käynyt. Ihan oli nimensä veroinen hampurilainen tuo Super. Hyvin te vedätte siel ScanBurgerilla!!
Tuli oltua tuossa vähän on the road ja siinä Lahden huudeilla tuli mieleen jos pistäytyis muutamien tyyppien kehumassa Kärkkäisen tavaratalossa. Pari vänsteriä ja muutama höögeri ja Ocu oli parkissa. Hampparoin kaulukset pystyssä kuin hamppari bokart sitään Kärkkäisen tupaan. Siinä pihamaalla luudatessa käväisi jo pikka nälän tunne sisuksissa, mutta nähty Scan Burgerin mainos laukaisi sitten sen ravinnon tarpeen. Onnistunut mainos, pinnat sen sijoittaneelle!
Eihän sitä narikkaa tahtonut löytyä sen kamamäärän seasta! Jeesus millanen mesta! Siellä mä haahuilin rintsikoiden ja työkalujen seassa kunnes eksyin kalastusosastolle, just joo.. no ei siitä enempää (en muuten ostanut mitään!) mutt pikkunälkä oli kasvanut oikeaksi näläksi, eikä edes purilaisten tuoksua ollut hajupiirissä!
Sitte mä hiffasin, se kuppila oli siel tokassa kerroksessa sellasen raflan toisessa päässä jonne mä sitte laahustin hoippuvin askelin, lähes nälkäkualemaa tehden. Ei ketään ennen mua, hyvä meininki!! Katse ruokalistan kuviin. XXL jees, varma valinta.. mutta mutta, mitä mitä mitä, vieressä oli kuva purilaisesta nimeltään SUPER ja hintaa snadisti enemmän. Mä tivasin siltä mimmiltä ett onks superi bulimpi ku xxl ja se gimma vastas ett joooo, paaaaljon isompi, ja sisällä kaks pihviä yhteensä 300 grammaa. Rokkänrolli mä sanoin sille, tää on mun juttu! Yks Superi ja snadi kola ilman kossua. Förttiströbö luki kulmiossa jonka löin pöydän kulmalle venttaamaan tulevaa purilaista..
Sitte se tuli. Jumalauta millanen burgeri, siis kokonen ja mikä parasta, ihan kuuma. Oikeesti, se eväs oli ihan pimeen kokoinen, sellanen perhe, tai sukuhampurilainen!!
Kliks--> http://www.scanburgerkamppi.fi/hampurilaiset.php
Normi ihmisen suu ei venyis niin paljoa ett siitä sais biitin purtua laakista niinku joka kerroksesta. Onneks mä oon aina ollu suuna päänä, ni naamaki venyy tarvittaessa, eiku kimppuun.
Emmä kelloa tsiigannu kauanko mä sitä pullaa popsin, mutt meni siinä hetki. Kaikki mä skruudasin niiku mutsi ja faija on neuvonu, mutt ei kyll käyny mielessäkään tilata toista tai kolmatta, niinku joskus on noissa mestoissa käynyt. Ihan oli nimensä veroinen hampurilainen tuo Super. Hyvin te vedätte siel ScanBurgerilla!!
keskiviikko 16. maaliskuuta 2011
poika nimeltä Mika kohtaa Ensio Rapalan..
16.03.2011 "Keräilyn" tähtihetkiä!
En pidä itseäni keräilijänä, pikemminkin haalijana tai hamstraajana, erityisesti kauniiden tai tunteita tuovien esineiden suhteen. Kun nyt olen fisustellut 60-luvulta asti niin kumpaakin sorttia uistimia on siunaantunut talteen ja säilyttelen niitä "hullujen huoneellani" erilaisissa lootissa ja bokseissa.
Vanhat Rapalat ovat säilöttynä kylmälaukkuun ja päätin ottaa lootan föliin kouluun, kun tänään oli iltapäiväksi sovittu kurssin kanssa vierailu Rapalan Vääksyn tehtaalle. Pikku penkominen ja melkoisen arvokas laukku oli matkalla juurilleen. Tarkoitukseni oli vain hiukan kysellä muutamien 18cm uppo-magnumien historiasta, sekä näyttää sellaisia 18cm orginaali spessuja, jotka tehtiin kaksikoukkuisina ja toimitettiin tinatuilla koukuilla joista roikkuu lappu missä huomautetaan koukkujen ei terävyydestä johtuen koukkujen pinnoituksesta.
Vierailun aikana, kesken meille tarjottua informatiivista pakettia aukesi kokoushuoneen ovi ja sieltä kurkisti vanhempi mies henkilö kysyen toista isännistämme. Herra osoittautui Ensio Rapalaksi! siis hallussani olevien uistinten sen aikaiseksi "tekijäksi", jos niin voi sanoa? Hän ei varmastikaan ollut juuri se vaaput sorvannut ja viimeistellyt henkilö, mutta vastasi niistä.
Ilmassa oli jotain taian omaista..
Muutaman lauseen jälkeen hän jäi seuraamme esityksen loppuajaksi. Esityksen päätyttyä toinen isännistämme, Jari Kokkonen pyysi Ensio Rapalaa katsomaan tuota melkoista määrää uusia, laatikoissaan olevia käyttämättömiä vanhoja vaappuja. Pakko sanoa, että mitä ilmeisemminkin Ensio on nähnyt niitä vaappujaan niin niin paljon, ettei tuo normaalia kalamiestä hämmästyttävä kasa juurikaan kohotuttanut hänen kulmakarvojaan, mutta sainpa kuulla historiikkia haluamistani vieheistä. Kouluttajamme Juha Happonen kuiskasi minulle ja neuvoi, että pyydä Ensiolta nimikirjoitus vaappuun, kun kerran tällainen mahdollisuus tarjoutui. Ja näin tein, hiukan aristellen toki ja varsin kohteliaasti..
Ette varmasti voi ymmärtää sitä tunnetta mikä valtasi sisimpääni, kun herra lupasi pyyntöni täyttää. Valitsin vaapuista kaksi ensimmäisellä valmistustavalla tehtyä uutta ja käyttämätöntä CD-18 Magnum vaappua värissä muikku johon Ensio Rapala nimensä meidän kaikkien nähden kirjoitti.. jotain aivan selittämätöntä liikahti sisälläni? Nehän ovat vain uistimia ja nyt niitä koristi tussilla kirjoitettu nimi, mutta silti..
Melkoisella varmuudella nuo kaksi Rapalan vaappua päätyvät lasivitriiniin muutaman kelan seuraksi..
En pidä itseäni keräilijänä, pikemminkin haalijana tai hamstraajana, erityisesti kauniiden tai tunteita tuovien esineiden suhteen. Kun nyt olen fisustellut 60-luvulta asti niin kumpaakin sorttia uistimia on siunaantunut talteen ja säilyttelen niitä "hullujen huoneellani" erilaisissa lootissa ja bokseissa.
Vanhat Rapalat ovat säilöttynä kylmälaukkuun ja päätin ottaa lootan föliin kouluun, kun tänään oli iltapäiväksi sovittu kurssin kanssa vierailu Rapalan Vääksyn tehtaalle. Pikku penkominen ja melkoisen arvokas laukku oli matkalla juurilleen. Tarkoitukseni oli vain hiukan kysellä muutamien 18cm uppo-magnumien historiasta, sekä näyttää sellaisia 18cm orginaali spessuja, jotka tehtiin kaksikoukkuisina ja toimitettiin tinatuilla koukuilla joista roikkuu lappu missä huomautetaan koukkujen ei terävyydestä johtuen koukkujen pinnoituksesta.
Vierailun aikana, kesken meille tarjottua informatiivista pakettia aukesi kokoushuoneen ovi ja sieltä kurkisti vanhempi mies henkilö kysyen toista isännistämme. Herra osoittautui Ensio Rapalaksi! siis hallussani olevien uistinten sen aikaiseksi "tekijäksi", jos niin voi sanoa? Hän ei varmastikaan ollut juuri se vaaput sorvannut ja viimeistellyt henkilö, mutta vastasi niistä.
Ilmassa oli jotain taian omaista..
Muutaman lauseen jälkeen hän jäi seuraamme esityksen loppuajaksi. Esityksen päätyttyä toinen isännistämme, Jari Kokkonen pyysi Ensio Rapalaa katsomaan tuota melkoista määrää uusia, laatikoissaan olevia käyttämättömiä vanhoja vaappuja. Pakko sanoa, että mitä ilmeisemminkin Ensio on nähnyt niitä vaappujaan niin niin paljon, ettei tuo normaalia kalamiestä hämmästyttävä kasa juurikaan kohotuttanut hänen kulmakarvojaan, mutta sainpa kuulla historiikkia haluamistani vieheistä. Kouluttajamme Juha Happonen kuiskasi minulle ja neuvoi, että pyydä Ensiolta nimikirjoitus vaappuun, kun kerran tällainen mahdollisuus tarjoutui. Ja näin tein, hiukan aristellen toki ja varsin kohteliaasti..
Ette varmasti voi ymmärtää sitä tunnetta mikä valtasi sisimpääni, kun herra lupasi pyyntöni täyttää. Valitsin vaapuista kaksi ensimmäisellä valmistustavalla tehtyä uutta ja käyttämätöntä CD-18 Magnum vaappua värissä muikku johon Ensio Rapala nimensä meidän kaikkien nähden kirjoitti.. jotain aivan selittämätöntä liikahti sisälläni? Nehän ovat vain uistimia ja nyt niitä koristi tussilla kirjoitettu nimi, mutta silti..
Melkoisella varmuudella nuo kaksi Rapalan vaappua päätyvät lasivitriiniin muutaman kelan seuraksi..
torstai 10. maaliskuuta 2011
GoExpo 2011
10.03.2011 Messuhulinaa..
Nyt on pari päivää valmistauduttu GoExpoon, eli vapaa-ajan messuihin. Eilen ja tänään oli oikea kalamiehen karkkipäivä, ku pääs kuolaamaan ja hypistelemään kaikkea makeeta mitä kalastustarvikeliikkeessä nyt meikäläiselle on. Ehkä parasta taas kerran oli E.V Trutta laatikon avaaminen! Jestas, mutta ne ne vasta hienoja koruja ovatkin.. järki pois, kuinka kukaan pystyy tollasia tekemään ja vielä luopumaan niistä siten, että joku 3. osapuoli myy ne?
Sitte oli tietysti tämä kohuttu Ukko-jerkki ja sen värikartta. No, jos sama kundi kuka maalaa trutat, Koiviston Janne, on myös noi maalannut, niin mitäpä voi muuta odotta ku kaunista jälkeä? Pariin ukko-jerkkiin olin muutama päivä sitte jo tutustunut, mutta nyt oli 16 uutta väriä ihmeteltävänä. Saa nähdä näkeekö se 100:n jerkin kasa maanantaina Timpan omistuksessa, vai ovatko ne levällään pitkin Suomenniemeä onnellisilla uusilla omistajilla?
Onhan siellä paljon muutakin toki, mutta se selvinnee vasta tulevina päivinä, kun messut nyt saadaan avatuksi.. Näkee ken kokee ;)
Tulipahan vedettyä ekan kerran "suorassa lähetyksessä" kalaa fileiksi, ku koulun ständillä viiltelin haukia kansan nähden osiksi. Yks veijari otti yhden vedon videolle ja duunas siitä DVD:n ja lähetti sen mulle. Nasta kundi ja aika reilu temppu. SuurKiitos Veikko Hyttinen!
Nyt on pari päivää valmistauduttu GoExpoon, eli vapaa-ajan messuihin. Eilen ja tänään oli oikea kalamiehen karkkipäivä, ku pääs kuolaamaan ja hypistelemään kaikkea makeeta mitä kalastustarvikeliikkeessä nyt meikäläiselle on. Ehkä parasta taas kerran oli E.V Trutta laatikon avaaminen! Jestas, mutta ne ne vasta hienoja koruja ovatkin.. järki pois, kuinka kukaan pystyy tollasia tekemään ja vielä luopumaan niistä siten, että joku 3. osapuoli myy ne?
Sitte oli tietysti tämä kohuttu Ukko-jerkki ja sen värikartta. No, jos sama kundi kuka maalaa trutat, Koiviston Janne, on myös noi maalannut, niin mitäpä voi muuta odotta ku kaunista jälkeä? Pariin ukko-jerkkiin olin muutama päivä sitte jo tutustunut, mutta nyt oli 16 uutta väriä ihmeteltävänä. Saa nähdä näkeekö se 100:n jerkin kasa maanantaina Timpan omistuksessa, vai ovatko ne levällään pitkin Suomenniemeä onnellisilla uusilla omistajilla?
Onhan siellä paljon muutakin toki, mutta se selvinnee vasta tulevina päivinä, kun messut nyt saadaan avatuksi.. Näkee ken kokee ;)
Tulipahan vedettyä ekan kerran "suorassa lähetyksessä" kalaa fileiksi, ku koulun ständillä viiltelin haukia kansan nähden osiksi. Yks veijari otti yhden vedon videolle ja duunas siitä DVD:n ja lähetti sen mulle. Nasta kundi ja aika reilu temppu. SuurKiitos Veikko Hyttinen!
tiistai 8. maaliskuuta 2011
Vihdoinkin!! Avovettä 2011!!!
08.03.2011
Wauu, elinkautinen on ohi!! Kävin just äsken avoveden äärellä heittelemässä jerkkejä ja yhtä vaappua veteen. Tarkoituksena oli koeuittaa netissä melkoista kohua ja paskapuhetta aiheuttanut LGH Ukko-jerkki, joita Janne minulle Jumalan käsittämättömästä armosta pari kpl toimitti :), sekä paria muuta uutta tulokasta. Kiitos vaan Janne, mä yritän kostaa parhaani mukaan.. Taisin muuten saada sulan hattuuni, koska uskomukseni mukaan olin ensimmäinen, joka kalasti ensimmäisellä virallisella myyntiversiolla meressä, saati luonnossa avovedessä?
Jumaleissön, mä olin niin fiiliksissä siinä merenrannassa avoveden äärellä. Tää on aivan tajutonta kun taas huomaa kuinka merikipeä ihminen voi olla. Puolituntia avoveden äärellä merellä on enemmän ku kaikki pilkki- ym.keikat jäällä tai kylmänveden koskikalastukset Kuusaankoskella. Kyll MERI ON ERI!!
Sinne se Ukko-jerkki tipahti veteen ja alkoi empiirinen tutkiskelu uuden täkysen suhteen.. Hienostihan se ui, just niin ku voi olettaa, ett vuodenpäivät viilattu ja tunattu tekele tekee, ei juurikaan virhekäyttäytymistä. Itseasiassa olin etukäteen vähän päättänyt ett ton muotonen jerkki pintoo herkästi, mutt aika lujasti sitä piti kepittää ennen ku sen sai pintomaan. Nasta belly-flässi kevyissä napautuksissa, ui naulauitossa ihan sukkana kuten kuuluu, uppoaa 3-4 sekunnissa metrin aivan vaakasuorassa, tosin ilman värinää. Aivan järjetön määrä variaatioita uintitavoissa, tosin perus side to side uintia ei taida ihan perusjerkkaamisella saada irti, jos sitä kaipaa, siihenkin on pakko keskittyä. Kovalla kädellä kun jerkkas niin uinti omasta mielestä kärsi, mutta arvosteleva raatihan on pinnan alla eikä päällä.
~75 grammaa, 3 x epoxipinnoitus, siisti maalaus, tinatut koukut valmiina, mukava heittää eikä lepattanut ilmassa. Jos joku väittää, että tämä ei tuo mitään uutta jerkkimaailmaan, puhuu hän paskaa. Ukko menee Savagearin Freestylerin ja Buster/Jakkijerkki uintien väliin.
Uitinpa samalla yhden Rapalan flat rapin, jonka sain haltuuni. Kiitokset vaan myös tästä! Tämä kokemus oli lähes tajunnan räjäyttävä! Ukkoa heittäessä osasin jo jotain toivoa ja odottaa, mutta Rapalan vaapusta oli vain kuvitelma, mitä tuo uusi muoto ja paino voisivat aiheuttaa uintiin. Oletuksena oli, että nyt on käsissä vaappu jolla päästään samaan meininkiin ku Kuusamon puukalla silloin aikoinaan.
Jestas sitä määrää haukia ja varsinkin isoja haukia, mitä puukalalla on saatu!! Järki pois, kun näin jälkeenpäin hiukan häveten ajattelee..
Eka heitto Flat rapillä sai mut puhumaan ääneen itsekseni! "Ei jumalauta, ei oo todellista" kuului huulilta. Oikeesti, mä hämmästyin niin paljon miten vaappu voi uida. Pari heittoa lisää joiden aikana kikkailin niitä sun näitä, tauottelin, jerkkailin ja mitä kaikkea sitä nyt vaapulla voikaan tehdä ja olin aivan varma, että tulevalla kaudella asiakkaat tulevat kokemaan kalastuksen tuomaa nautintoa tällä vieheellä. Normi asiakkaat tuolla vesillä eivät juurikaan ole sillä tasolla, että heille voisi iskeä jerkkikamat käteen ja heitätyttää +60grammaisia jerkkejä, vaikka halua olisikin.
29grammaa, 16cm korkeaprofiilista vaappua jota on todella mukava heittää ja se uppoaa itsestään jonkin verran. Itse kun en juurikaan vetouistele keskityin enemmän uintivariaatioihin, mutta normikelauksella flatti ui kuin muutkin vaaput, tosin vaakasuorassa, eikä nokka alaspäin. Hämmästyttävää oli sillä "jerkatessa" se kylkien vilauttelu, voisi melkein puhua jopa belly-swingistä, mutta se suspaaminen!! On todella kutkuttava ajatus, kun muutamilla, ns. satavarmoilla alueilla voi tuon vaapun jättää hauen oletettuun näköpiiriin kuin ootto-ongen, väliin pari jerkkausliikettä ja taas pitkä tauko. On jumalauta ihme, jos tuolla uistimella joku ei vedä nimeään kuvan kanssa lehtien sivuille!
Viimeisenä kävi uimassa KMC:n puolelta Atzalta ostettu selkäuimari, joka erehdyttävästi muistuttaa venytettyä Esoxia. Helvatan hieno kiiskiväri ja selkäuimarina! Joo, mä olen värityksissä luomu ja selkäuimarifani, joskus siitä on ollut iloakin..
Mukava oli huomata, että tuokin täky täytti odotukset, ainakin koeuiton perusteella. Ei mitään mullistavaa, kevyt flässi kuitenkin ja tooodella hidas uppo. Kyse lieneekin vain, että aika, paikka, hauki ja tuo jerkki ovat paikalla yhtä aikaa..
Jäitä poltellessa.. HooKoo
Wauu, elinkautinen on ohi!! Kävin just äsken avoveden äärellä heittelemässä jerkkejä ja yhtä vaappua veteen. Tarkoituksena oli koeuittaa netissä melkoista kohua ja paskapuhetta aiheuttanut LGH Ukko-jerkki, joita Janne minulle Jumalan käsittämättömästä armosta pari kpl toimitti :), sekä paria muuta uutta tulokasta. Kiitos vaan Janne, mä yritän kostaa parhaani mukaan.. Taisin muuten saada sulan hattuuni, koska uskomukseni mukaan olin ensimmäinen, joka kalasti ensimmäisellä virallisella myyntiversiolla meressä, saati luonnossa avovedessä?
Jumaleissön, mä olin niin fiiliksissä siinä merenrannassa avoveden äärellä. Tää on aivan tajutonta kun taas huomaa kuinka merikipeä ihminen voi olla. Puolituntia avoveden äärellä merellä on enemmän ku kaikki pilkki- ym.keikat jäällä tai kylmänveden koskikalastukset Kuusaankoskella. Kyll MERI ON ERI!!
Sinne se Ukko-jerkki tipahti veteen ja alkoi empiirinen tutkiskelu uuden täkysen suhteen.. Hienostihan se ui, just niin ku voi olettaa, ett vuodenpäivät viilattu ja tunattu tekele tekee, ei juurikaan virhekäyttäytymistä. Itseasiassa olin etukäteen vähän päättänyt ett ton muotonen jerkki pintoo herkästi, mutt aika lujasti sitä piti kepittää ennen ku sen sai pintomaan. Nasta belly-flässi kevyissä napautuksissa, ui naulauitossa ihan sukkana kuten kuuluu, uppoaa 3-4 sekunnissa metrin aivan vaakasuorassa, tosin ilman värinää. Aivan järjetön määrä variaatioita uintitavoissa, tosin perus side to side uintia ei taida ihan perusjerkkaamisella saada irti, jos sitä kaipaa, siihenkin on pakko keskittyä. Kovalla kädellä kun jerkkas niin uinti omasta mielestä kärsi, mutta arvosteleva raatihan on pinnan alla eikä päällä.
~75 grammaa, 3 x epoxipinnoitus, siisti maalaus, tinatut koukut valmiina, mukava heittää eikä lepattanut ilmassa. Jos joku väittää, että tämä ei tuo mitään uutta jerkkimaailmaan, puhuu hän paskaa. Ukko menee Savagearin Freestylerin ja Buster/Jakkijerkki uintien väliin.
Uitinpa samalla yhden Rapalan flat rapin, jonka sain haltuuni. Kiitokset vaan myös tästä! Tämä kokemus oli lähes tajunnan räjäyttävä! Ukkoa heittäessä osasin jo jotain toivoa ja odottaa, mutta Rapalan vaapusta oli vain kuvitelma, mitä tuo uusi muoto ja paino voisivat aiheuttaa uintiin. Oletuksena oli, että nyt on käsissä vaappu jolla päästään samaan meininkiin ku Kuusamon puukalla silloin aikoinaan.
Jestas sitä määrää haukia ja varsinkin isoja haukia, mitä puukalalla on saatu!! Järki pois, kun näin jälkeenpäin hiukan häveten ajattelee..
Eka heitto Flat rapillä sai mut puhumaan ääneen itsekseni! "Ei jumalauta, ei oo todellista" kuului huulilta. Oikeesti, mä hämmästyin niin paljon miten vaappu voi uida. Pari heittoa lisää joiden aikana kikkailin niitä sun näitä, tauottelin, jerkkailin ja mitä kaikkea sitä nyt vaapulla voikaan tehdä ja olin aivan varma, että tulevalla kaudella asiakkaat tulevat kokemaan kalastuksen tuomaa nautintoa tällä vieheellä. Normi asiakkaat tuolla vesillä eivät juurikaan ole sillä tasolla, että heille voisi iskeä jerkkikamat käteen ja heitätyttää +60grammaisia jerkkejä, vaikka halua olisikin.
29grammaa, 16cm korkeaprofiilista vaappua jota on todella mukava heittää ja se uppoaa itsestään jonkin verran. Itse kun en juurikaan vetouistele keskityin enemmän uintivariaatioihin, mutta normikelauksella flatti ui kuin muutkin vaaput, tosin vaakasuorassa, eikä nokka alaspäin. Hämmästyttävää oli sillä "jerkatessa" se kylkien vilauttelu, voisi melkein puhua jopa belly-swingistä, mutta se suspaaminen!! On todella kutkuttava ajatus, kun muutamilla, ns. satavarmoilla alueilla voi tuon vaapun jättää hauen oletettuun näköpiiriin kuin ootto-ongen, väliin pari jerkkausliikettä ja taas pitkä tauko. On jumalauta ihme, jos tuolla uistimella joku ei vedä nimeään kuvan kanssa lehtien sivuille!
Viimeisenä kävi uimassa KMC:n puolelta Atzalta ostettu selkäuimari, joka erehdyttävästi muistuttaa venytettyä Esoxia. Helvatan hieno kiiskiväri ja selkäuimarina! Joo, mä olen värityksissä luomu ja selkäuimarifani, joskus siitä on ollut iloakin..
Mukava oli huomata, että tuokin täky täytti odotukset, ainakin koeuiton perusteella. Ei mitään mullistavaa, kevyt flässi kuitenkin ja tooodella hidas uppo. Kyse lieneekin vain, että aika, paikka, hauki ja tuo jerkki ovat paikalla yhtä aikaa..
Jäitä poltellessa.. HooKoo
Kalamiehen ihmeellinen IntterWepp
08.03.2011 InterNjet
Taas tuli todettua talven voima ihmisen psyykkeen sekoittamiseen. Kulicomissa Arne-iloinen-Kasvi päästeli taas höyryjään vertaillen kalavehkeitä Canonin akkuihin ym. hauskaa muka asiasta ja varsinkin asian vierestä kirjoitellen. Mikä helvetti ihmisiin on mennyt, kun on aivan pakko kuluttaa energiaa muiden osaamisen ja tekemisen laadun vähättelyyn tietämättä itse asiasta yhtään mitään? Helvetti minnuu ahistaa tollanen..
Taitohan se on toikin, lukea muiden vastineita ja poimia sieltä itselle hyödyllinen, olemalla samalla täysin sokea kaikelle muulle negatiiviselle vasta-argumentoinnille. Vaikka kukista ei ollut mainintaakaan, niin niihin sen voisi näin naistenpäivän kunniaksi suhteuttaa seuraavasti. Tässä olisi orkidea, tai vaikkapa bonsai-puu, kummatkin melko vanhoja, huolella hoidettuja, hintaa 50€. Niin tää muukalainen heittäis puskista, ett joojoo, ihme paskahypetystä, marketista saa kympillä bulkki Gerberaa missä on 6 kukkaa. Ja jos et usko, ni KVG, sieltä saat nappia painamalla 1egulla vetoketjuja 5 kpl.
Onneks tulee pariksi viikoksi muuta mietittävää ja tekemistä..
Taas tuli todettua talven voima ihmisen psyykkeen sekoittamiseen. Kulicomissa Arne-iloinen-Kasvi päästeli taas höyryjään vertaillen kalavehkeitä Canonin akkuihin ym. hauskaa muka asiasta ja varsinkin asian vierestä kirjoitellen. Mikä helvetti ihmisiin on mennyt, kun on aivan pakko kuluttaa energiaa muiden osaamisen ja tekemisen laadun vähättelyyn tietämättä itse asiasta yhtään mitään? Helvetti minnuu ahistaa tollanen..
Taitohan se on toikin, lukea muiden vastineita ja poimia sieltä itselle hyödyllinen, olemalla samalla täysin sokea kaikelle muulle negatiiviselle vasta-argumentoinnille. Vaikka kukista ei ollut mainintaakaan, niin niihin sen voisi näin naistenpäivän kunniaksi suhteuttaa seuraavasti. Tässä olisi orkidea, tai vaikkapa bonsai-puu, kummatkin melko vanhoja, huolella hoidettuja, hintaa 50€. Niin tää muukalainen heittäis puskista, ett joojoo, ihme paskahypetystä, marketista saa kympillä bulkki Gerberaa missä on 6 kukkaa. Ja jos et usko, ni KVG, sieltä saat nappia painamalla 1egulla vetoketjuja 5 kpl.
Onneks tulee pariksi viikoksi muuta mietittävää ja tekemistä..
sunnuntai 6. maaliskuuta 2011
Textarit (ilmaislehdistä) Ihan Huiput !!
Metro-lehti 16.3.2011 “Keskustelu Senssit”
Sinä nuori neito joka olet eläinkaupassa töissä: Olet kaunis! Voi kun olisi kivaa jutella, mutta eipä taida tällä toopella olla mahdollisuuksia.
SE PARRAKAS MIES
Metro-lehti 11.3.2011 ”Dösäkuskin pay back time”
Liputta matkustava kuuluu samaan landapaukkujen heimoon kuin etuovesta ulos vonkaava. Minulla on aina pussillinen 5 senttisiä (97.50) näille satasella maksaville. Kohta napsahtaa.
Sujuvasti Stadissa.Metro-lehti 14.7.09 Woman strikes back!
Naisten ja miesten välinen tasa-arvo! Nainenkin saa olla välillä päällimmäisenä ja hoitaa hommat!
Nimetön
Metro-lehti 2.7.09
Kuulkaas pojat. Naisille pitää uskaltaa mennä juttelemaan kasvotusten. Se on myöhäistä Metro-lehdessä huudella jälkikäteen.
Rohkea rokan syö
Varttilehti 24.6.2009
"Myyrmäen hanuristi voisi vetää hameen päällensä!"
Pinna loppu
Metro-lehti 24.6.09
Tyttärelläni on paha tapa jemmata iskän kaljat. Millähän sen saisi loppumaan? Toisaalta, minä tiedän sen jemmapaikat.
JT
Metro-lehti 24.6.09
"Tässä ehdotus uuden Piraattipuolueen tunnuslauseeksi: Kaikki, mikä ei ole naulattu kiinni, on minun ja sen, minkä saan revittyä irti, ei ole oikein naulattu kiinni!
Pasilan Jussi
Textarit (ilmaislehdistä) Nää on todella syvältä!!
Metro-lehti 17.7.09 "Ydinfyysikko" arvostelee alempiarvoisia! Taitaa olla sukua alla olevalle???
Vartijat ovat luusereita, jotka eivät pääse poliisikouluun, yksinkertaisia kun ovat.
Dösäkuski, HBL
Metro-lehti 29.6.09 Tähän tekis mieli jo itsekin kommentoida, vittu :D mikä puuaivo!!!
"Leppävaaraan kohtuuhintainen rakennekynsien laittaja. Nyt 100-110 euroa 3 viikon välein."
Kauhisteleva
Metro-lehti 24.6.09 JUST!! :D JOO!!
"Kuinka kerrostalon asukkaana saisin sadeveden talteen? Syy: Vesimittarilukemat jo toisen kerran väärin 10 kk. sisällä"
Palju partsilla, Helga neiti kylvyssä
Metro-lehti 24.6.09 Todellisen kusipään avautuminen!!!
"Raskaana oleva haluaa istumapaikan? Hanki auto, jos on kerran varaa väsätä kersoja!
Reija
Vartijat ovat luusereita, jotka eivät pääse poliisikouluun, yksinkertaisia kun ovat.
Dösäkuski, HBL
Metro-lehti 29.6.09 Tähän tekis mieli jo itsekin kommentoida, vittu :D mikä puuaivo!!!
"Leppävaaraan kohtuuhintainen rakennekynsien laittaja. Nyt 100-110 euroa 3 viikon välein."
Kauhisteleva
Metro-lehti 24.6.09 JUST!! :D JOO!!
"Kuinka kerrostalon asukkaana saisin sadeveden talteen? Syy: Vesimittarilukemat jo toisen kerran väärin 10 kk. sisällä"
Palju partsilla, Helga neiti kylvyssä
Metro-lehti 24.6.09 Todellisen kusipään avautuminen!!!
"Raskaana oleva haluaa istumapaikan? Hanki auto, jos on kerran varaa väsätä kersoja!
Reija
Ihka ensimmäinen skrivaus vuonna 2009
17.5.2009Suuri päivä! Tänään se sitten tapahtui ja avasin oman blogini muutamien ihmisten "kannustamana". Saa nähdä kuinka aktiivisesti tätä tulee päiviteltyä? Toivottavasti paljon ja usein, koska näyttää sille, että nyt, jos koskaan elämässä ja tekemisissä tapahtuu..
lauantai 5. maaliskuuta 2011
Oi aikoja, oi tapoja!!!
05.03.2011 O tempora o mores!
Suomen toivot ovat taas yllättäneet viime viikkojen aikana. Uiddu, eiks niitä kukaan kasvata, opasta/opeta tavoille? Vai onks tää päivän trendi tosiaan niin, ett se edellinen vuosikurssi (sukupolvi) minkä ipanoita nää on, ovat vaan jääneet myös osattomaksi perustapoihin kuuluvista jutuista? joten ei nää seuraavatkaan snaijaa tollasia, meille muumioille selviä perusasioita?
Melkoinen sakki tulevia idolikandidaatteja tuli telkkarissa kameran eteen pipo päässä ja sisätiloissa, niin gimmoja ku kundeja? Mitä helvettiä? Pipo päässä sisällä? No joo, olin mäki kansiksessa kerran 3 päivää pipo päässä luokassa, ku karvarilla vähän lipahti ja jakauksen sijaan fledasta tuli puli, tai ainakin mun mielestä. Mikään maailman mahti ei multa sitä gotsaa saanu veks, siellä mä nurkassa kukuin se päässä. Mutt muuten ei kyll käyny laatuun ett himassa olis hengannut gotsa päässä, saati jossain muualla, vaikka jonku juhlissa, saati telkkarissa! No lähti se greipinkuori sitte munki päästä, ku maikka helisti skolasta faijalle ja avautu ongelman suhteen. Tuli laakista selväksi missä sen pipan mesta oli ku tunnilla tsitattiin, narikassa muiden kledjujen kanssa.
No eilen, vai olikse tänään tuli luukusta juttua snoukkaajista, rento meininki ja sitä rataa. Iloisia hyvän tuulisia veijareita koko ryhmä. No nää tulevat huippu-urheilijat palkitsivat itseään hyvästä suorituksesta sitte illalla jossain baarissa ja skruudasivat mitä kukin nyt oli tilannut. Ni Jumalauta, tais olla koko poppoolla pipa päässä ruokapöydässä! HALOO! Ihan oikeesti, onks nyt niin, että mä oon tipahtanu ihan kokonaan kelkasta ja tää kuuluu hyviin tapoihin ett skruudataan pipo päässä ravintolassa? Onks oikeesti mitään mestaa missä toi välttämätön ja elintärkeä vaatekappale riisutaan veke nupista, ihan omasta halusta?
Toinen gotsa on toi lippis, sitä näkee melko erikoisissa tilanteissa, mutt ei siitä sen enempää ku sellainen funtsaus ett: Voiks alle 40-kymppinen karju ajaa bemaria ilman lippistä? Ku näyttäis siltä, ett aika jokaisella bemarikuskilla on jengalle vedetty lippis päässä?
Pipoista sujuvasti puhelimiin, tai pikemmin tapoihin puhelimen kanssa. Mä olen aivan saletti, ett yksikään noista, kenet olen nähnyt dissaavan jonkun vastapelurin, vaikkapa kaupan kassan, ei uskaltaisi tehdä samaa kytille, kun ne tulis keskeyttämään ajonautintoa minkä ikinä syyn takia. Jetsoni yrittäis haastatella ja yks vaan räppäis kalikkaan kaivellen samalla tsettiä ja rekkaria skouden pyynnöstä, muuten siitä välittämättä. Tänään oli nimittäin kaupassa ennen mua kassajonossa oikeesti niin niin ...tanan ylimielinen lehmä, ettei mitään rajaa! Kamat ku oli menneet hihnan päähän ja korttia vingutettu sanaakaan kassalle sanomatta, niin se bööna yhtäkkiä tajus, ett röökit oli unohtunu! Se sussu tunki, edelleen kalikkaan höpötellen ittensä röökimaatille siitä kassan ja mun välistä, katsomattakaan kumpaakaan meistä! Mä löin siinä kohdassa kortin tiskiin ja sanoin kassalle, ett tsiigaa että mun ostokset laskutat ennen noita röökejä. Kassalikka nyökkäsi ja hymyilevin huulin veti mun ostoskasan lukijan edestä kuitille. Siinä se bööna joitan vittuvittua lasketteli sinne kalikkaansa ku kysyin siltä, ett kuuluisko noi ostokset hoitaa jotenki vek framilta, ett muutkin saa pakata ostoksensa?
Suomen toivot ovat taas yllättäneet viime viikkojen aikana. Uiddu, eiks niitä kukaan kasvata, opasta/opeta tavoille? Vai onks tää päivän trendi tosiaan niin, ett se edellinen vuosikurssi (sukupolvi) minkä ipanoita nää on, ovat vaan jääneet myös osattomaksi perustapoihin kuuluvista jutuista? joten ei nää seuraavatkaan snaijaa tollasia, meille muumioille selviä perusasioita?
Melkoinen sakki tulevia idolikandidaatteja tuli telkkarissa kameran eteen pipo päässä ja sisätiloissa, niin gimmoja ku kundeja? Mitä helvettiä? Pipo päässä sisällä? No joo, olin mäki kansiksessa kerran 3 päivää pipo päässä luokassa, ku karvarilla vähän lipahti ja jakauksen sijaan fledasta tuli puli, tai ainakin mun mielestä. Mikään maailman mahti ei multa sitä gotsaa saanu veks, siellä mä nurkassa kukuin se päässä. Mutt muuten ei kyll käyny laatuun ett himassa olis hengannut gotsa päässä, saati jossain muualla, vaikka jonku juhlissa, saati telkkarissa! No lähti se greipinkuori sitte munki päästä, ku maikka helisti skolasta faijalle ja avautu ongelman suhteen. Tuli laakista selväksi missä sen pipan mesta oli ku tunnilla tsitattiin, narikassa muiden kledjujen kanssa.
No eilen, vai olikse tänään tuli luukusta juttua snoukkaajista, rento meininki ja sitä rataa. Iloisia hyvän tuulisia veijareita koko ryhmä. No nää tulevat huippu-urheilijat palkitsivat itseään hyvästä suorituksesta sitte illalla jossain baarissa ja skruudasivat mitä kukin nyt oli tilannut. Ni Jumalauta, tais olla koko poppoolla pipa päässä ruokapöydässä! HALOO! Ihan oikeesti, onks nyt niin, että mä oon tipahtanu ihan kokonaan kelkasta ja tää kuuluu hyviin tapoihin ett skruudataan pipo päässä ravintolassa? Onks oikeesti mitään mestaa missä toi välttämätön ja elintärkeä vaatekappale riisutaan veke nupista, ihan omasta halusta?
Toinen gotsa on toi lippis, sitä näkee melko erikoisissa tilanteissa, mutt ei siitä sen enempää ku sellainen funtsaus ett: Voiks alle 40-kymppinen karju ajaa bemaria ilman lippistä? Ku näyttäis siltä, ett aika jokaisella bemarikuskilla on jengalle vedetty lippis päässä?
Pipoista sujuvasti puhelimiin, tai pikemmin tapoihin puhelimen kanssa. Mä olen aivan saletti, ett yksikään noista, kenet olen nähnyt dissaavan jonkun vastapelurin, vaikkapa kaupan kassan, ei uskaltaisi tehdä samaa kytille, kun ne tulis keskeyttämään ajonautintoa minkä ikinä syyn takia. Jetsoni yrittäis haastatella ja yks vaan räppäis kalikkaan kaivellen samalla tsettiä ja rekkaria skouden pyynnöstä, muuten siitä välittämättä. Tänään oli nimittäin kaupassa ennen mua kassajonossa oikeesti niin niin ...tanan ylimielinen lehmä, ettei mitään rajaa! Kamat ku oli menneet hihnan päähän ja korttia vingutettu sanaakaan kassalle sanomatta, niin se bööna yhtäkkiä tajus, ett röökit oli unohtunu! Se sussu tunki, edelleen kalikkaan höpötellen ittensä röökimaatille siitä kassan ja mun välistä, katsomattakaan kumpaakaan meistä! Mä löin siinä kohdassa kortin tiskiin ja sanoin kassalle, ett tsiigaa että mun ostokset laskutat ennen noita röökejä. Kassalikka nyökkäsi ja hymyilevin huulin veti mun ostoskasan lukijan edestä kuitille. Siinä se bööna joitan vittuvittua lasketteli sinne kalikkaansa ku kysyin siltä, ett kuuluisko noi ostokset hoitaa jotenki vek framilta, ett muutkin saa pakata ostoksensa?
perjantai 4. maaliskuuta 2011
Top Chef McGyver
04.03.2011
Joku viikko sitte alko himassa aika monta vuotta vanha Topfieldi ronaamaan. Välillä ei tallenna, välillä ei näytä tallenteita, kuva jäätyy, masiina puhuu itsekseen jotain R2-D2 kieltä naksuu, vikisee ja sitä rataa. Jotenki mulla oli jäänyt sellanen mutu siitä masiinasta, ett kun sen softan päivittää, ni se formatoi limpun ja sitte on tuksun häät ja muut idossit titityy ja morjens!
Aika pitkään mä sitä päivittämistä vältin, mutt eilen palo sitte aivot ja mä tempasin sen tuolta tasosta tohon pöydälle operoitavaksi "nahkamiehellä". On muuten ässä peli toi letermanni, sill on korjattu lähes ihan mitä vaan, mitä mieleen voi juolahtaa, viimeks AEG kuivausrumpu!
Mä olin ihan saletti, ett toppyn sisältä ei löydy enää villakoiraa, vaan vanha englanninlammaskoira, tai ainakin vastaava määrä kasaantuneita hiutaleita ja nöyhtää. Yllätys, ei mitään! Siisti ku labran lavuaari. Päivitystä siis tiedossa ja nettiä tutkimaan. Aika nopeasti osuin saitille missä samat oireet yhdistettiin virtapuolen kondensaattoreihin, joten kansi kiinni ja aamusta soittamaan Korrille, mun telkkarinkorjaaja frendille. Fitti homma, mut se oli vaihtanut ruuvarinsa kuorkin nygliin ja pörrää nyttemmin lava-autolla pitkin lääniä, mut se delegoi keikan toiselle veijarille, Kaitsulle. Korri briiffas mua vähä, ett Kaitsulla kädet vähä joraa ja puhe tulee snadilla viiveellä, tietäjä oli veikannu altshaimeria. No siellä se rusalla fiksaili silti masinoita ja lupas mulle se ett klaaraa homman, sinne siis lotta kainalossa.
Fitti tsägä kävi matkalla liikennevaloissa. Löysäsin vähän turhan pikana kytkintä ja Oktavian puskuri kävi tiputtamassa edessä olevasta ruumisautosta pölyt puskurista! Vittu, jätkä laski jarruvalot veks, mut ei muistanu lähteä liikkeelle. No siinä me sitte vaihdeltiin tietoja dösäpysäkillä ja oteltiin kännykuvia puskureista. Onneks sen poka ei heränny unestaan.. ei vaiten, ei kai siellä mitään rahtia ollut?
No pääsin mä sinne rusalle sitte kohta. Kaitsu ku tuli, ni mä futsin ett hould oon hei.. mit vit sulle on tapahtunu, häh? Hyvä ku klabbit futas, händyt ei juurikaan, puhettakin piti oikeesti kuunnella korvat hörössä. No, se mulle vahvisti jo ennalta kerrotun, joku flöitti sillä oli kropassa. Joka mesta rapistuu päivä päivältä. Mutt järki sillä leikkas. Se on hämmästyttävää se tieto ja taito!
Mä vähän jeesasin, ku ei paljoa ruuvarit ym. pysy käsissä. Purin toppyn ja kaivoin virtalähteen esille kipaten sen nurinpäin siihen framille. Hei, ilman skemoja se meni tärisevin käsin mittailemaan juotospuolelta mistä käpy löytyy. Toka ja kolmas tökkäsy osui, yhden vihreän viivan sijasta ruutu oli ku lintsin mainosvalot. Töpseli irti ja kolvia mittarin tilalle. Fitti homma, ei se kolvikaan pysynyt kaverin käsissä ja kysymys kuului: Oletkos kova kolvaamaan?
No mähän olen Kanadassa ollut 7 vuatta pelkästään juotoshommissa, ni äkkiäkös mä imaisin vanhat juotokset veks, vanhat konkat vai mitä ne oli kippasin rodeen, uudet tilalle ja juottelin ne kiinni levyyn, ei muuten tullut kylmiä ;) Ruuvit mestoille, kansi kiinni, uus softa sarjaportin kautta, testitallennus ja kättä taskuun. Rock Rock, homma pelas ku skitu Moskovan junassa, just niinku kuuluu. Kaikki voittivat ja jokainen oli iloinen, varsinkin skidit himassa ku Putouksen finaali oli edelleen tallessa!
Mä kelaan edelleen sitä itsevarmuutta ja taitoa! Kaveri ei kyllä hetkeäkään arponut mitä, missä, milloin, vaan tiesi just tasan tarkkaan mitä teki, vaik etujalat ei tahdo totella edes nimellä kutsuttaessa.
Himamatka menikin hetken ihan iloisissa merkeissä, mutt sitte tuli Halliksen Hjalli ja STOP! Se yks Italian talidomi matkusteli saattueessa pitkin Tuusulantietä ja Mäkelänkatua. Köyhäkansa sitte stondas kuka missäkin, odotteli että herra pääsee Kämppiin ja me muut himaan. Paras kohta tuli ku sain Veskulta kassillisen abboria, sellasia 100-400 grammasia elukoita. NAM! Tänään olis himassa tiedossa iloisia ilmeitä. Ei siinä pitkään menny ku ne fisut oli fileinä ja ruisjaoissa pyöräytettynä odottamassa pannulle päätymistä. Me vedettiin koko keko tauluun, ihan sairaan hyviä! Skiditki oli ihan radio kii, skruudas vaan fisuja. Vinski anto mulle kesken safkan seuraavanlaiset creditit: Meidän faija on parempi kalakokki ku topcheffin voittaja!
Mitä tohon enää mitään lisätä.. ;)
Joku viikko sitte alko himassa aika monta vuotta vanha Topfieldi ronaamaan. Välillä ei tallenna, välillä ei näytä tallenteita, kuva jäätyy, masiina puhuu itsekseen jotain R2-D2 kieltä naksuu, vikisee ja sitä rataa. Jotenki mulla oli jäänyt sellanen mutu siitä masiinasta, ett kun sen softan päivittää, ni se formatoi limpun ja sitte on tuksun häät ja muut idossit titityy ja morjens!
Aika pitkään mä sitä päivittämistä vältin, mutt eilen palo sitte aivot ja mä tempasin sen tuolta tasosta tohon pöydälle operoitavaksi "nahkamiehellä". On muuten ässä peli toi letermanni, sill on korjattu lähes ihan mitä vaan, mitä mieleen voi juolahtaa, viimeks AEG kuivausrumpu!
Mä olin ihan saletti, ett toppyn sisältä ei löydy enää villakoiraa, vaan vanha englanninlammaskoira, tai ainakin vastaava määrä kasaantuneita hiutaleita ja nöyhtää. Yllätys, ei mitään! Siisti ku labran lavuaari. Päivitystä siis tiedossa ja nettiä tutkimaan. Aika nopeasti osuin saitille missä samat oireet yhdistettiin virtapuolen kondensaattoreihin, joten kansi kiinni ja aamusta soittamaan Korrille, mun telkkarinkorjaaja frendille. Fitti homma, mut se oli vaihtanut ruuvarinsa kuorkin nygliin ja pörrää nyttemmin lava-autolla pitkin lääniä, mut se delegoi keikan toiselle veijarille, Kaitsulle. Korri briiffas mua vähä, ett Kaitsulla kädet vähä joraa ja puhe tulee snadilla viiveellä, tietäjä oli veikannu altshaimeria. No siellä se rusalla fiksaili silti masinoita ja lupas mulle se ett klaaraa homman, sinne siis lotta kainalossa.
Fitti tsägä kävi matkalla liikennevaloissa. Löysäsin vähän turhan pikana kytkintä ja Oktavian puskuri kävi tiputtamassa edessä olevasta ruumisautosta pölyt puskurista! Vittu, jätkä laski jarruvalot veks, mut ei muistanu lähteä liikkeelle. No siinä me sitte vaihdeltiin tietoja dösäpysäkillä ja oteltiin kännykuvia puskureista. Onneks sen poka ei heränny unestaan.. ei vaiten, ei kai siellä mitään rahtia ollut?
No pääsin mä sinne rusalle sitte kohta. Kaitsu ku tuli, ni mä futsin ett hould oon hei.. mit vit sulle on tapahtunu, häh? Hyvä ku klabbit futas, händyt ei juurikaan, puhettakin piti oikeesti kuunnella korvat hörössä. No, se mulle vahvisti jo ennalta kerrotun, joku flöitti sillä oli kropassa. Joka mesta rapistuu päivä päivältä. Mutt järki sillä leikkas. Se on hämmästyttävää se tieto ja taito!
Mä vähän jeesasin, ku ei paljoa ruuvarit ym. pysy käsissä. Purin toppyn ja kaivoin virtalähteen esille kipaten sen nurinpäin siihen framille. Hei, ilman skemoja se meni tärisevin käsin mittailemaan juotospuolelta mistä käpy löytyy. Toka ja kolmas tökkäsy osui, yhden vihreän viivan sijasta ruutu oli ku lintsin mainosvalot. Töpseli irti ja kolvia mittarin tilalle. Fitti homma, ei se kolvikaan pysynyt kaverin käsissä ja kysymys kuului: Oletkos kova kolvaamaan?
No mähän olen Kanadassa ollut 7 vuatta pelkästään juotoshommissa, ni äkkiäkös mä imaisin vanhat juotokset veks, vanhat konkat vai mitä ne oli kippasin rodeen, uudet tilalle ja juottelin ne kiinni levyyn, ei muuten tullut kylmiä ;) Ruuvit mestoille, kansi kiinni, uus softa sarjaportin kautta, testitallennus ja kättä taskuun. Rock Rock, homma pelas ku skitu Moskovan junassa, just niinku kuuluu. Kaikki voittivat ja jokainen oli iloinen, varsinkin skidit himassa ku Putouksen finaali oli edelleen tallessa!
Mä kelaan edelleen sitä itsevarmuutta ja taitoa! Kaveri ei kyllä hetkeäkään arponut mitä, missä, milloin, vaan tiesi just tasan tarkkaan mitä teki, vaik etujalat ei tahdo totella edes nimellä kutsuttaessa.
Himamatka menikin hetken ihan iloisissa merkeissä, mutt sitte tuli Halliksen Hjalli ja STOP! Se yks Italian talidomi matkusteli saattueessa pitkin Tuusulantietä ja Mäkelänkatua. Köyhäkansa sitte stondas kuka missäkin, odotteli että herra pääsee Kämppiin ja me muut himaan. Paras kohta tuli ku sain Veskulta kassillisen abboria, sellasia 100-400 grammasia elukoita. NAM! Tänään olis himassa tiedossa iloisia ilmeitä. Ei siinä pitkään menny ku ne fisut oli fileinä ja ruisjaoissa pyöräytettynä odottamassa pannulle päätymistä. Me vedettiin koko keko tauluun, ihan sairaan hyviä! Skiditki oli ihan radio kii, skruudas vaan fisuja. Vinski anto mulle kesken safkan seuraavanlaiset creditit: Meidän faija on parempi kalakokki ku topcheffin voittaja!
Mitä tohon enää mitään lisätä.. ;)
torstai 3. maaliskuuta 2011
Takaisin koulunpenkille!
03.03.2011
Tilanteet vaihtelevat.. Nyt on oltu sitte työttömänä vaik kuin ja kauan, ok, realismia on että tilanne pitää sietää. Vapaa-ajasta tosin alkaa olla pulaa, kun alkoi opiskelu, ensin kouluttaudu kalastusoppaaksi pikakurssi ja nyttemmin on menossa opiskelu Kalastusoppaan ammattitutkintoon! Tieto lisää tuskaa..
Keskikoulun luokanvalvojani sais varmaan säpsyt jos kuulis, eikä varmaan uskois, vaikka tulis katsomaan paikan päälle Asikkalaan :)
No, noi edellä mainitut ovat tuoneet elämään tilanteen, jossa saan toimia joka pojan unelma-ammatissa eli kalastusoppaana ja useimmiten merellä, jonne mieleni halajaa aina ja koko ajan! Elinkautistahan tässä nyt maaliskuussa eletään, ku joka mesta on jäässä, paitsi tietysti virtaavat vedet, jollaisella koulukavereiden kanssa käytiin just heittelemässä viehettä veteen. Saatiin jopa kuusi ison särjen kokoista (35cm) taimenta 28 asteen pakkasessa. Hieno redu silti. Taidankin tehdä oman blogin noille kalaopasreissuille ja jatkaa tähän tätä työelämän mutkikasta edistymistä.
Tilanteet vaihtelevat.. Nyt on oltu sitte työttömänä vaik kuin ja kauan, ok, realismia on että tilanne pitää sietää. Vapaa-ajasta tosin alkaa olla pulaa, kun alkoi opiskelu, ensin kouluttaudu kalastusoppaaksi pikakurssi ja nyttemmin on menossa opiskelu Kalastusoppaan ammattitutkintoon! Tieto lisää tuskaa..
Keskikoulun luokanvalvojani sais varmaan säpsyt jos kuulis, eikä varmaan uskois, vaikka tulis katsomaan paikan päälle Asikkalaan :)
No, noi edellä mainitut ovat tuoneet elämään tilanteen, jossa saan toimia joka pojan unelma-ammatissa eli kalastusoppaana ja useimmiten merellä, jonne mieleni halajaa aina ja koko ajan! Elinkautistahan tässä nyt maaliskuussa eletään, ku joka mesta on jäässä, paitsi tietysti virtaavat vedet, jollaisella koulukavereiden kanssa käytiin just heittelemässä viehettä veteen. Saatiin jopa kuusi ison särjen kokoista (35cm) taimenta 28 asteen pakkasessa. Hieno redu silti. Taidankin tehdä oman blogin noille kalaopasreissuille ja jatkaa tähän tätä työelämän mutkikasta edistymistä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)