Hauki on koira?

Hauki on koira, eli leikkuulaudasta tuli osakeyhtiö..

Snadisti on pidellyt kiireitä sitte viime kirjoittelun. Kirjoiteltu on paljon, mutt vähä eri proosaa ku nää titityyt tänne. Mä voisin vähän avautua..

Mennään vuoteen 2004 tai 2005? en oo ihan varma? No, yks toukokuinen päivä ennen yhtä kalareissua mä nappasin kyökistä sellasen nylon leikkuulaudan, piirsin siihen tussilla kala-figuurin ja kiikutin sen levyn tonne pihan puolelle. Pistosahaa apuna käyttäen sahasin sen fisun irti siitä levystä, pyöristelin viilalla sahausjäljen ja kulmat, kiinnitin kolme verhoille tarkoitettua silmukkaruuvia palikkaan, maalasin tuotoksen spray-maalilla oranssimustaksi ja kiinnitin kaksi kolmihaarakoukkua silmukoihin.

Siinä mä hämmästelin kätteni tuotosta ja funtsasin, ett minkäs nimen mä sille antaisin. Tuli mieleen, ett ku jengillä on paimenkoiria, lintukoiria, opaskoiria jne. ni mulla on sitte haukikoira ja niin mä nimesin jerkkini haukikoiraksi. Taikakalu kalapakkiin ja Tammisaareen fisuun jeddoja jallittamaan. Jeddoille täky meni täydestä ku väärä fyrkka! Mä kyykytin keulahomoa 100-0 sillä leikkuulaudan palasella ja sekös sitä syletti! Vaan, lyhyeksi jäi sen jerkin elinkaari.. Joku vauraampi haukikannan edustaja tööttäs haukikoiraan siihen malliin ett siimat meni naks-poikki laakista ja se oli sitte moido sille keksinnölle!

Ei varmaan tartte erikseen kertoa kuin paljon syletti se tappio?

Himaan ku pääsin, ni yritin tietysti kopioida hyväksi havaittua, mutt ei mulla ollu mitään dataa siitä ekasta viritelmästä, ni peukut pystyyn ja kokeilemaan. Oikeesti, mä en ikinä saanut tehtyä nylonista niin hyvää yksilöä, ku se eka oli, vaikka kyll ne seuraavatkin versiot rokkas jeddojen mielestä. Haukikoira oli syntynyt.

4.5.2006 kirjauduin Kalamies.com käyttäjäksi kuinkas muuten kuin nimimerkillä Haukikoira. Sinne tuli ja on tullut raapusteltua milloin mitäkin enemmän ja vähemmän kalastukseen liittyvää. Noina aikoina tuli tehtyä ensimmäiset puiset Haukikoirat. Montaa niitä ei ole tehty eikä yhtään ole myyty suoraan kenellekään, huutokaupan kautta, palkinnoksi ja lahjaksi on jokunen matkannut. Kävi kuitenkin niin, että jengi rupes puhumaan meikäläisestä haukikoirana tai hookoona.

Yks heinäkuinen yö, ku lopetin nortin pössyttelyt, ni skrivasin KMC:n sivuille pätkän Jorma-Anneli Suomalaisen, eli Johnnyn toilailuista.. loppu onkin historiaa, ku haukikoiran nimimerkin alle internetin ihmeelliseen maailmaan kirjoitin luku kerrallaan ekan romaanini ”Onks koolla välii”. Homma oli vastoin kaikkia uskomuksiani suksee ja stoori poiki varsin pikana jatko-osan ”25 Karaattia”. Johnnyn ansioksi voi myös laskea ”lehtimies urani”, ku sanailujeni perusteella mulle tarjottiin kolumnistin pestiä ”Kalastus” lehteen, johon on sittemmin tullut kirjoiteltua milloin mitäkin.

31.3.2011 Haukikoira sai peräänsä merkinnän ® ja siitä tuli rekisteröity tavaramerkki. Noihin aikoihin opiskelin Asikkalassa kalastusoppaan ammattitutkintoa varten, joka tulikin hoidettua marraskuun lopulla 2011.

Pitkällisten valmistelujen ja tuumailujen tuloksena 3.4.2012 klo 12.00, n. 8 vuotta sen leikkuulaudasta tehdyn jerkin jälkeen, kaupparekisteri sai rekisteröitäväkseen lafkan nimeltä Haukikoira Oy. 13.4.2012 Haukikoira Oy sai kaupparekisterin siunauksen sekä oman domain osoitteen www.haukikoira.fi Internetiin! Enpä olisi silloin 2005 arvannut..

Kausi 2012 avattu

Fögelit sjungaa skutsissa, snöget ja jäät sulaa veks, kohta saa kiulun sköneen ja pääsee jallittamaa skitareita.

Me käytiin Eliaksen kanssa jo vähän treenaamassa Amerikassa, mutt me metskattiin niiden paikallisia abboria, siis basseja, ku ei niillä siellä oo mitään jalokalaa niinku jeddoja. Ihan pimeen kokonen luukku sellasella Large Mouth Bassilla on hei! Aikuisen miehen etujalka hujahtaa huulien lomasta ihan tsuppiduppi tosta vaan, vaik elukka ei ole kummonenkaan kooltaan. No onhan tietysti joku 2-3 kiloinen ahvena ihan siistin kokoinen, mutt fisut erikseen. Ehkä nastinta sillä redulla oli olla kyydissä ku kippari pisteli menemään paatilla 70 mailia tunnissa, ett pitkälle toistasataa lasissa mentiin pitkin järvenselkää.

Tuli avattua myös kotomaan kalastukset, jäällä haukiongella. Se on oikeasti nastaa hommaa, lunkia ja helppoa fisustamista. Jokunen jedda ja pari siistiä abboraa saatiin, joista yksi kumpaakin oli jo paremman kokoisia elukoita, mut kumpikin meni takas tsimmaamaan ku safkakalat oli otettu jo.

Pari päivää tosta käytiin Timpan kanssa uittamassa jo siimoja, rantsulta. Keli oli mitä oli, satoi jäätä, lunta, mummoja, koiria ja kissoja, puita ja oksia, hyvä ettei fiudeja tullu niskaan ja tuuli niin kerpeleesti. 4 snadia jeddaa kävi lumisella rannalla kääntymässä, ett sekin retki kääntyi ihan positiiviseksi muistoksi. Viikko vielä ja eiköhän sitte ala tapahtua jossain päin rannikkoa..

Haukiproosaa

Koskapa olen saanut kuulla muunneltuja totuuksia kalasta jonka sain viime vuonna vanhikselta, niin on kai syytä kertoa totuus ja koko tarina.

Huhu hirmuhauesta kulkeutui Mölylän rannalle tuulten mukana alta murtohetken, enkä ollut uskoa korviani että Pesonen 0.30 monofiileillaan oli sen kalan kuiville vetänyt, mutta Risto ja dynamiitti selvittivät tuon mysteerin. Selvää kuitenkin oli se, että olin väärillä paikoilla Purolahden perukoilla jallittamassa sitä hauista hauinta haukea, Pesosen saama poikanen oli kuitenkin vain tuulahdus siitä isoisänisän kertomasta pedosta joka on hallinnoinut aluetta viimeiset 5 vuosisataa. Oli aika toimia ja siirryin vapa hampaissa uiden Lopen ja Lammassaaren kautta vanhiksen muurille. Mietin kuumeisesti Ravintolaa ja siltaa kohti kulkiessa, mitä erilaista tarjoaisin tuolle tarunhohtoiselle kalojen kruunaamattomalle kuningattarelle, kun katseeni kohtasi maassa makaavaan nahkaiseen työrukkaseen kokoa 12. Nappasin hanskan hyppysiini, kun samalla jo etsin ympäristöstä sopivaa polkupyörää mistä lainata 5 kappaletta pinnoja hyvään tarkoitukseen. Pitkään ei mennyt, kun olin kiertämässä yhteen vaivalla katkomiani pinnoja saarekkeen rannan pusikossa. Kiersin pinnat yhteen nipppuun ja hampaita apuna käyttäen väänsin kimpun päähän siimaa varten silmukan. Sen jälkeen työnsin yhden jokaisesta haarasta läpi hanskan somien päistä. Repäisin 5kpl 4/0 kolmihaaraa olkavarrestani, jossa niitä kätevästi kuljetan aina mukanani ja kieltä sekä hampaita apuna käyttäen kiersin koukut pinnoihin kiinni. Puraisin kelalta pätkän Nasan poikien tekemästä siimasta ja suljin sillä hanskan suun. SusiPulliaista mukaillen vuosituhannen uistin oli valmis pyytämään.

Vuosimallia 2000 oleva musta, vuonna 1975 hankittu siimanohjaimeton Abu Ambassadeur 10000 C kiilsi iltapäivän auringonvalossa ja siihen ladattu kuparinhohtoinen ja 3.5 kilometriä pitkä 0.004 paksuinen Nasan poikien avaruussukkuloiden hinaukseen suunnittelema siima loi huomattavaa uskottavuutta muihin läsnäolijoihin. Aamulla lähtiessäni tuskailin vapavalinnan suhteen ja olin jo ottamassa 4-luokan Atlantickia vapaseinältä, kun kuin viestin tuonpuoleisesta saaneena päätin sittenkin ottaa salaisessa paikassa jossain Pohjois-Amerikassa tiedemiesten avustamana itse tekemäni ultrakevyen yksiosaisen 16-jalkaisen Überhaukivavan Über Hecht. Dööri ja Üüberi tanassa kahlasin kosken partaalle ja muilta näkemättä hieroin tiikeribalsamipurkkiin Australiassa krokotiilimiehen avustamana tekemääni hajustetta. Vastarannalla hajuvanaan osunut pariskunta ulosti kauhusta housuihinsa ja pyörtyi niille sijoilleen. Puristelin viehettäni hetken vedessä, levittäen siten vesistöön tietoa pienemmille kaloille, että nyt jos koskaan olisi syytä vaihtaa maisemaa, jos aikoo olla elossa seuraavanakin kutuaikana. Kun hanska oli vettynyt riittävästi, loiskautin sen vaivattomasti pitkin vastarannan penkkaa myöden kulkevaan virtaan ja annoin vieheen ajelehtia keskelle salmea, johon jätin sen odottamaan Itämeren hirmua, joka saattaa perimätiedon mukaan periytyä hirmuliskoista.

Tuskin olin ehtinyt kytkeä Yetiraudat muurin lenkkeihin ja astua jalkani itse rautaan, niin toivottu tärppi tuli, tai eihän se mikään tärppi ollut, se oli kuin maanjäristys ja tulivuorenpurkaus yhteensä. Rantapenkat vavahtelivat ja kulkijat sillalta putoilivat mereen, kun vastaiskun tehdessäni silta oli romahtaa hauen teutaroinnista johtuen. Yetiä ja muita lumimiehiä varten suunniteltu karhunrauta ketjuineen kirskui kuin katepillarin telaketjut aikoinaan Tarvontietä tehdessä, mutta vapa ja siima keloineen pitivät pintansa, senttiäkään ei annettu periksi, emme kumpikaan. Hauki vaahtosi sillan alla kaataen kaikki veneet, heitellen keveimmät jollat sumppuineen pitkällä puistikkoon, kun taas minä jouduin jo hetkittäin ottamaan käyttöön kummatkin kädet pitääkseni vavan varmasti itselläni. Reiluahan se ei ollut pitää vavasta kaksinkäsin, mutta joskus hätä ei lue lakia. Veri lensi nilkastani, kun en ollut tarkkana ja hauki sai vetäistyä minua metrin kohti rantaviivaa, siinä roikuin kuin entinen mies kahden hevosen välissä, onneksi karhunraudat pitivät minkä lupasivat, minähän en vavastani luopuisi, sen olin päättänyt!

Vanhan 10-tonnisen döörin naksujarru naksahti muutaman kerran ja jouduin jo ihmettelemään enkö muka ollut kiertänyt jarrua riittävän kireälle? Sormissa kun voima ei enää riittänyt niin otin hampaat taas kerran avuksi ja sain käännettyä tähtipyörää vielä hiukan kireämmälle. Siima kulki ilmassa aivan piikkisuorana ja pelko siihen lentävistä muuttolinnuista alkoi huolettaa, joten repäisin vapaalla kädellä paidan yltäni ja sidoin sen löysästi siimaan, lähettäen paidan veden ylle varomerkiksi linnuille. Huono idea ja ajattelematon teko sain huomata. Vastarannalla kirkuvat naisfanini loikkivat toinen toisensa perään suvantoon ja uivat siiman alle yrittäen saada paitaani itselleen. Nyt suvannossa melskasi raivoissaan olevan hauen lisäksi myös sekapäinen akkalauma, josta onneksi päästiin eroon, kun paita saavutti vedenrajan ja kymmenpäinen, pääasiassa malleista ja misseistä koostuva lauma repi paitaani palaksi kuin susilauma konsanaan, yrittäen saada omaa osaansa siitä.

Kansalla tuntui olevan hauskaa naisten touhuja seuratessa, taisin itsekin hiukan hymyillä? Sentti sentiltä vastustajani erkani sijoiltaan sillan alta ja tunsin aivan selvästi, että se oli luovuttamassa taistelua. Ongelmaksi muodostui vain se, että tuon kokoisen kalan nostaminen saarekkeen rannalle olisi lähes mahdotonta, kun taas muurin puoleinen ranta oli liian korkea, miettimistä siis riitti kerrakseen. Päätin kuitenkin uida vastarannalle ja irrotin itseni Yetiraudoista hypäten Übervapa hampaissa veteen. Rautojen nilkkaan repimät haavat toivat mukavan kirpeän lisän uimareissuun jota kesti reilut 10 sekuntia. Nopea tilannearvio muurilla kuitenkin kertoi, että minun oli syytä palata takaisin ja yrittää saada hauki kivikon yli nurmikolle. Über hampaissa vedin Tarzania suvannon halki, kun hauki alkoi viimeisen taistonsa. Ensimmäisellä päänkäännöksellä hauki nosti minut seisomaan jalkapohjieni varaan veden pintaan ja hetken tunsin olevani todella pulassa, mutta kovia kokeneena en vähistä hätkähtänyt, vaan käänsin rintamasuunnan kohti ravintolaa ja aloin juosta vedenpinnalla hinaten petoa perässäni. Tämä oli liikaa vanhalle haukirouvalle ja se antoi periksi. Kuin lauhkea lammas se myötäili vapani ja kelani liikkeitä ja lähestyi kosken alareunaa jonne olin vetten päällä juossut.

Meno suvannolla oli kantautunut myös koskikeskukseen asti. Juuri kun olin vetämässä haukea suvannosta kosken kautta penkalle, saapui Pohjolan poika paikalle. Nostettuani hauen hetkeksi pois suvannosta, putosi vedenpinta kolmatta metriä kuivattaen suvannon lähes kokonaan. Valvojalle tämä teko oli liikaa ja siitä syystä siis olen saanut porttikiellon vanhankaupungin suvannolle. Huomattuani vesistössä tapahtuneen tragedian vapautin tietysti tuon puolivuosituhatta vanhan haukinaaraan niin nopeasti kuin mahdollista sitä sen kummemmin mittaamatta, mutta vahinko oli jo tapahtunut ja kärsin rangaistukseni hammasta purren ja mukisematta.

Valtakunnassa kaikki hyvin!

5.2.2012 Sauli Niinistö valittiin Suomen tasavallan presidentiksi

Jengi ei joutunu valkkaamaan kundin tai gimman väliltä, ei kommarin tai kapitalistin, mut streitin vai homon väliltä. Streitit voitti 6-4, paitsi kongossa (mikä ei ollu yllätys) ja stadissa!! missä homma meni melkeen fifti sixti jollain tuhannen äänen erolla. Joutuu vähän tsiigailemaan ympärilleen tarkemmin..? No, eikai se ihan noin mustavalkoista ollu, mutt..

Äänestyspäivä koki melkoisen inflaation ku ennakkoäänestyksessä annettin PUOL MILJOONAA ääntä enemmän ku varsinaisena vaalipäivänä! Jumalauta, liput salkoon ennakkoäänestyspäivinä, tupla liksat niille virkailijoille, ja sama takaperin varsinaiselle äänestyspäivälle!

Sosiaalinen media nous ihan melkein pääosaan noissa kekkereissä, samoin ku puolisot! Tulikohan Tarjastakin pressa Arajärven siivellä? tais olla väärät perusteet, jos yhtään on perää viimeaikojen uutisoinnista Aran satunnaisesta jalokivennäisten ihailusta. Jätkä oli videolla ku mun edes mennyt karjakoira jaffa, se kun veivas päätään just ku Stevie Wonder, jos meikä sattu hiffaamaan, ett se noolas jotain tossa pöydän kupeessa. Ara ei kuvapätkällä vihellellyt, mutt hyvin siihen oheen olis sopinut joku titityy sirkutuskin. Onkohan muumimamma SUVAITSEVAINEN Aran tempaukselle, vai olivatko mer’selitykset epäuskottavia ja siirtyykö Tarja enemmistön leiriin?

Pitäsköhän naamakirjassa ja twitterissäkin annetut äänet laskea, samoin puolisoille annetut äänet? Homman vois hoitaa vähä samaan tyyliin ku BigBrother proggiksessa. Ennen ennakkovaaleja maikkari, tai vaikka Yle jollain lakimuutoksella vetää kanavalla kuukauden mittaista KKP (koko kansan presidentti) proggista, jossa ehdokkaat vetäs mitä vetäis viikonlopun ajan jossain suljetussa huoneessa ja jengi sais kyylätä niitä (maksua vastaan) netistä ja parin tunnin koosteessa ihan luukun kautta. Koostetta seurais sitte, ett viralliset viskaalit saapuisivat kera sosiaalisen median kautta tulleiden väittämien ja kysymysten kera tenttaamaan ehdokkaita. Homman jälkeen olis viikko aikaa äänestää (1 ege/ääni) samalla systeemillä ku BB:ssä,  Paavo + tai Paavo –

6 parasta pääsis sitte tauluihin katujen varsille.Yle sais fyrkkaa ja jengillä olis puhuttavaa, eikä tarttis miettiä vaikeita asioita, niinku vaikka Kreikkaa, Suomea, suomalaisia, jne..

Mulle tuli pari uudistusta mieleen, ku tätä sirkusta joutu vähän niinku ammatin puolesta seuraamaan. Uus pressa vois ottaa roolia ja pyyhkästä nimensä ja naamansa ihan kunnolla historian kirjoihin.

1. Vaalien eka rundi vois mennä kuten säännöt on nyt, 50 pojoa jollekki ni se on saletissa. Tokalle rundille vois osallistua ekan rundin ehdokkaista kaikki jotka haluavat, mutt, jos eväät tai usko ei riitä ni voi häipyä vähin äänin. Äänien julkisesta testamenttaamisesta tulis penalttia niin, ett tyyppi sais pärjätä kaks vuotta alimmilla työttömyyskorvauksilla. Voittaja selviäis sitte ihan just niinku pitää, eniten ääniä saanut voittais, mutt snadi hämmennys kalkkiviivoille, nimittäin..
2. Kaikki hylätyt, siis äänestyspaikalla annetut, ei validit äänet menis automaattisesti sille, kuka olis tokana ku 100% äänistä olis laskettu. Joutuis (ehkä) Akuakin äänestäneet miettimään viittiiks edes mennä mestoille jos ei ole sanottavaa. 
3. Kaikkien äänestäjien kesken arvottais 6 vuoden mittainen, asumiskustannukset kattava ylläpito, tai kahden hengen maailman ympäri matka ylläpitoineen, tai ikuisesti ilmainen Yle-maksu televisiokortti joka kattaa ihan kaikki Ylen kanavat mitä luukusta tulee. 
4. Jonku minkälie saksalaisen musikantin säveltämä ja toisenkin valtion käyttämä biisi ”Maamme” voitas feidata ja shiftata Finladia hymniin.

Ydin onnettomuus

Joo o.. viikko ennakkovaalivirkailijana takana. Ei ollut eka kerta, ja, toivottavasti ei vikakaan. Hommassa itsessään ei mitään ns. vikaa ole, mutt aina välillä sitä jää peilaamaan ihmisiä, yhteiskuntaa, hetken ja ajankohdan tapahtumia noin niin ku keskenään. Ihan aina ei jaksa, tai pysty snaijaamaan mikä kenellekin on tärkeää ja varsinkin miten se voi olla niin tärkeää, tai tärkeämpää kuin omasta mielestä joku OIKEA asia.? Mutt, sana VAALIT saa joissain meissä aikaan ihan omituisia asioita?

Ehkä tolle varttuneemmalle porukalle, siis ennen 50-lukua syntyneille, vaalit ovat vain niin pyhää jota mä en enää snaijaa, enkä osaa silleen antaa arvoa. Vaikka joku vaalisalaisuus? Mitä helvettiä sillä on väliä tietääkö joku ketä äänestin? Tällä systeemillä millä nyt mennään, se ääni pätee ja menee laskentaan, se on ihan saletti, riittääkö se ko. kandidaatin voittoon on eri sitte eri asia.

Systeemi.. Jumalauta hei, systeemi meinas kusta ja pahasti! Tilanne alkoi valveutuneen vaaliväen keskuudessa olla ihan ydin(major) onnettomuus, ellei pahempi, tai ainakin lähes yhtä paha kuin pieni ydinonnettomuus! Joku jossain keksi uutisoida, ett osa vaalikirjeistä ei pysy kiinni ku niissä on paskaa liimaa ja sehän sitte johtaa siihen, että kuoressa oleva ääni dumataan hylsyksi! Voin kertoa, ett tuli muuten pari päivää kuunneltua ihan pikkasen liima- ja kirjekuorijuttuja! Olipas nastaa joo! Ilman mitään tutkimisia tollanen lööppi vaalikansan maisteltavaksi ja Hysteria oli valmis! Joo, Infoa tuli, ett nou hätä, ääni lasketaan, oli kuori auki tai ei. Kuori on kuitenkin laitettu vielä toisen kuoren sisään kera lähetteen. No, niinku tiedetään, lööppi nähdään, mutt sen korjauksia ei kukaan jaksa/vaivaudu lukemaan. Mutt dääm, jokuhan voi nähdä ett Jorma-Anneli Suomalainen on äänestänyt Paavopoikaa ja mitäs sitte tapahtuukaan Jorma-Annelille?

No, jos Paavopoika voittaa, Jorma-Anneli on tietysti sankari, osasihan se äänestää voittajaa! JEE! Vaan, jos tuleekin tappio ni jätkä on äänestänyt luuseria, se on paha! Kukaan ei halua äänestää, ainakaan myöntää äänestäneensä häviäjää. Vaaleissa on tärkeintä osata äänestää voittajaa, eiks je? tai ainakin sitä, kenellä olis saumaa päästä tokalle rundille? Mä olen ton jutun sisäistänyt itseni kanssa niin, ett jos se kenelle ääneni piirsin, ei pääse tokalle rundille, ni mun ei tartte enää äänestää, kun sen pelit loppu karsintoihin. Emmä kiekossakaan ala hurreja hurraamaan jos Suomi lähtee lauluun, väriä tunnustetaan loppuun asti ja aina.

Toivottavasti tulis toinen kierros, sais ainakin yhdet vouhottajat vähän jännitystä elämäänsä..

Hyvä Suomi!

Nyt on hyvä meininki, Pressanvaalit! Kohta on maa pelastettu ja sitärataa.. (uskoo ken tahtoo).

Kansa makaa mutt kansakunnan tilasta ei ihan tiedetä makaa, vai petaa vai mitä vittua se tekee, mutt ulospäin pitäs näyttää hyvältä. Nyt olis sauma bytskata ihan sellanen Guggenheim museo stadiin ja näyttää kuin sivistynyttä sakkia täällä budjaa. Eihän toi kuulemma mitään ihan halpaa lystiä olis, mutt sou not, ainahan kulttuuria pitää tukea, vaikka vähä kusettamalla eiks je?

Guggelit tai ei, ni tää tappamisen meininki alkaa mennä niin överiks ku voi vaan olla. Joku saatanan kusipää on kurvaillu ikänsä jurrissa, kärynny 7 kertaa ratista ja vieläki sille tarjotaan sauma tappaa joku muu ku ittensä. Jokainen kuka ajelee bilikalla itte, ni snaijaa, ett montaks kertaa se on oikeasti jurrissa ajellut, jos 7 kertaa on onnistunut käryämään ratista!! Aika snadeilla kertoimilla olis veikkaus tarjonnu saumaa pelata pitkävetoa sen puolesta, tappaakse jonku vai ei, niinku se sitte teki! Saatana!!! Toi juttu saa mulla niin kuupan sekasi, ett mä en edes kykene skrivata siitä kenet se paska tappoi! Mutt kuin vitussa se on mahdollista, kysyn vaan rouva TasavallanPresidentti, sun kaverit ja muut lainoppineet, viralliset viskaalit ja fariseukset? Toivottavasti pojat sitä jätkää linnassa rakastaa, kuten myös tätä yhtä muukalaista, kuka lahtas omat lapsensa ja muijansa ennen ku meni partsille jemmaan omaa notskiaan, ja niitä muitakin kusipäitä mitkä on perheitään ja exiään käyny puukoin ja muin tavoin silittelemässä, jopa ihan kunnan virkailijoiden saattelemana.

Pressako tänne pitäs saada? Diktaattori sanon mä!! Yks viskaali mikä panis nää huorat, varkaat ja muut paskasäkit sinne minne ne kuuluu. Voisko joku ystävällinen kertoa mistä löytyy se ukko, akka, tai se lauma kuka säätää sellasen lain, ett noi viimeviikkojen lööpeissä esiintyneet kusipäät ei tee enää ikinä koskaan kenellekään mitään, kädet ranteista poikki vois olla fitti ajella jne.. Eipä ole pressaehdokkaat paljoa ottanu kantaa aiheeseen? Kaikkea muuta puoluepoliittista diipadaapaa ne kyll jaksaa jauhaa, mutt näähän onki puoluevaalit? Odotan, vaikka varmaan turhaan, ett joku noista ”ehdokkaista” osais ottaa roolia, edes pikkasen..

X-IDOLS

Ootteko stiigannu luukusta noita talentti-factory-idolssi-ym-juttuja? Mä jäin kiinni american x-factoryyn ku satuin yhden jakson aikana olemaan luukun ääressä.. Loppu onkin historiaa, joka osa meni tallennukseen ihan eiliseen finaalin asti..

Samaan aikaan X-F kanssa pääsi Suomen telkkariväki diggailemaan kotomaan Idolssia. Snadisti on jäänyt hämärän peittoon tän suomen idolssin idea, ku jostain on päässyt päähän sellainenkin kuva ett proggis olis joku kykyjen etsintä homma joka päättyy tuhansien ja tuhansien osallistujien joukosta valikoituun todelliseen kykyyn Suomen estraditaivaalle.

Eilen joo loppu Amerikan poikien (engelsmannien) SHOW sanan isojen kirjaimien täydessä merkityksessä. Joo, mä snaijaan ett amerikassa kaikki on bulia ja fyrkkaa riittää, mutt silti, jos missasitte proggiksen, niin pahoittelen. Joku varmaan funtsaa ett mit vit jtn paskaviihdettä ja sitärataa, mutt juju olikin siinä, ett nää tulevat tähtöset ja tähdet olivat vielä hetki sitten lähes samaa massaa ku patiksen karaoke heroet, jotka silmiä avaamatta vetelevät omaa paraatiaan viikosta viikkoon eri karaokemestoissa. Kuka voitti ja oliko paras kenen mielestä, sou not, mutt ohjelma oli melkoinen spektaakkeli ihan kaikkineen. (Kuka muuten on Leona Lewis? I'm in Love! tai kyllä mä nyt jo tiedän kuka hän on ja edelleen olen in Love!!)

Kuin kontrastiksi toiselta kanavalta sattui tulemaan Heikki ja Kaija (Heidi) show, vaiks ohjelman alussa luki Idols? Vit Vit? Joo o, olihan siinä äänessä muutama laulajakin, tuomariston lisäksi, mutt, voi elämän kevät. Mä snaijaan jotenkin Sampon keekoilut uidsikkäissä uideoissa, mutt näiden kahden sankarilliset vedot ei ihan saa ilmaa siipien alle. Vittu mitä titityytä, ja mainostajat maksaa, hyvä meininki eiks je? En tiedä kuka ne "kässärit" on skrivannu, mutt 4-vuotiaat kakarat videokameran kanssa sais yhtä snygiä jälkeä aikaan saletisti! Onhan se tietysti paska homma, ku pitäs olla top-10 juontaja mutt rooli jää samaksi ku portsarilla, ainoo vaan, ett ulos tulijalta ei tipahda vahingossakaan atin latia. Millehän Suomen Idols oikeasti näyttäis ja kuinka paljon se keräisi katsojia ja sitä kautta niitä toivottuja mainosmarkkoja jne. jne. jos pääosissa olis ne ketkä pistää siellä itsensä likoon? Heikki ja Heidi vois lähettää klippinsä Sampolle, eikä kaukaa hakis, ett ne voittais jollain pätkällään ilmaisen kävelymatkan kera avecin Porvooseen ja takas (sopii myös perheellisille).


Jos nyt vähän jäi mietityttämään ni JuuTuubi päälle ja kirjoittelemaan Melanie Amaro, Josh Crajcik.. jne.

2011 -2012 part ll

Tuli sattuneesta syystä tossa joulukuussa rundattua Suomea vähän ristiin-rastiin. Frendi soitti ja kysy ett huvittaisko alkaa sille reppuriks ja käydä rundaamassa aika monessa lafkassa tarjoamassa kalastuskamaa kevääks. Pakko sanoa, ett snadisti syletti kuva ajatuksesta missä meikäläinen on spanielin ilme taululla ruinaamassa, ett kelpaisko tällanen tai tällanen teidän seinälle. Oli kyll aika liki, ett mä olisin skipannu koko jutun, mutt muutamien yli yön nukkumisten jälkeen otin pestin. Näin jälkikäteen funtsattuna, ni hyvä ratkaisu ihan kaikkineen.. tai melkein..

Mä oon kelannu aika monta kertaa ett miks kytät varottelee liikennekameroista ihan sellasilla buleilla kylteillä?? Siin täytyy olla joku juoni, ei ne vaan hyvää hyvyyttään silleen tee! Pitäähän ne tutkaakin ohituskaistan lopussa. Nyt mä snaijaan! Siks, ett jengi tulee immuuniksi koko hommalle. Tuli valokuvautettua itsensä pariinkin otteeseen noilla rundeilla, onneks vaan osamaksun arvosta ja niistä selvis fyrkalla, mutt on vajaa satanen silti aika iso tikki passikuvasta jota ei edes saa itselle?

Mutt on tää Suomi pitkä ja leveä maa.. enkä tarkoita nyt välimatkoja, ainakaan kilometreissä. Oikeasti, sen kummemmin ketään arvostelematta, joutu pariinkin kertaan ihmetellä mitä parisataa kilsaa tuo eroa vaikkapa kalastuskulttuuriin, ihan käsittämätöntä! Melkein olis voinu vannoa, ett on eri maassa, vaik samaa kieltä puhutaan. Samalla selkis mulle myös se, miks ja mihin Kojon Artoa ja Tuiskusta tarvitaan (kalamiehet ei kerro julkisesti, reppurit ja myyjät kusettaa, mutta lehdessä on totuus ja kaikki mitä tarvitsee tietää). Vertikaalijigaus voi olla onkin monelle hyvin outo ja omituinen sanahirviö, mutt.. ei sen pitäs olla sitä kalastustarvikeliikkeessä..? ainakaan enää vuonna 2011. Mutt, kuten sanoin, ketään arvostelematta, tulipahan sekin asia selvitettyä ja ihan seikkaperäisesti, tosin kuivaharjoitusten avulla:) Onneks Happoselta tuli opistolla hyvää oppia ilmakalastuksen (kuin ilmakitarointi) saralta, kiitos siitä Juha :)

Pari muutakin juttua jäi snadisti vaivaamaan noista hommista. Joku ehkä tietää, ett mun fisustuksella on aika pitkät juuret ja joskus on joku elukkakin tullut napattua. No, yleisesti, ainakin kaveripiireissä informaatio jostain hyvästä, tai uudesta jutusta otetaan vastaan hyvillä mielin ja joskus jopa napataan käyttöön. Nyt, kun samana kundina, mutta reppurina, tietämääni jostain tuotteesta kerron, ni jengi funtsaa, ett mä ihan saletisti vaan älytän niitä ja puhun vaan siks, ett ne slumppais niitä hilavitkuttimia itselleen tuvan täyteen ja mä vastaavasti tililläni hommaisin kivitalon ja valkoisen Jaguaarin. Suurin probleema tuntui olevan saada myytyä itsensä sinne kauppoihin..

Toinen fitti homma on se, jos bonjaat, ett sulla on hyvä, siis oikeasti HELVETIN HYVÄ tuote jota voi ylpeästi esitellä pohjalta ”se on paras, ellei jopa kaikista paras”. No meneppä kehumaan sellasta! Varsinkin, jos ja, kun se bungaa ihan vähän ja aika paljonkin enemmän, ku joku muu vastaava ”samanlainen”. Oikeasti, miks Heinzin ketsupille pitäs keksiä jotain myyntiargumentteja ja ylistäviä kehusanoja? Se on paras, that’s it. Jotkut haluaa säästää markan kaks ja ostaa jotain muuta vastaavaa Surunaa, olkoot se niiden murhe. Paha sanoa, mutt, voi olla, ett mä hommaisin mölöt sun muut lerssit jostain muualta, jos tossa marketissa ei olis Heinziä hyllyssä? Mä snaijaan teitä RolssiRoyce kauppiaat, EI oo oikeesti iisiä myydä hyvää kamaa, varsinkin, ku se on yleensä kalliimpaa..

Mä oon kuitenkin ihan saletissa, ett, tuli handelia tehtyä, tai ei, ni aika monta uutta tuttavuutta tuli treffattua. Kliffointa hommassa on se, ett huomattavan moni liikahti siinä samalla ihan frendilistalle. Ens kesänä tulee olemaan kiirettä ku pääsee fisustelemaan vähä siellä sun täällä, yhtä ja toista fisua :)

Ellei sitte tuu bytskattua jotain lafkaa pystyyn näinä tuulisina aikoina.. saa nähdä..

ps. Tiesittekö, että Suomessa on ainakin 4 kalastustarvikeliikettä jossa on nainen myyjänä. Respect!! ei varmaan ihan helppo rasti, ainakaan joka asiakkaan kanssa??

2011 -2012 part l

Hyvää tätä vuotta! Snadisti on ehtiny vodaa vantaassa valua sitte viime uppauksesta tähän osastoon. ja onhan tota nestemäistä tullut taivaaltakin ihan riittävästi, ainakin joidenkin mielestä. Mua niin haittaa ku on hyvät kledjut ja faija aikoinaan neuvo, vai olisko ollu Quido? ett säätä ku ei voi shiftata ni hyvä ett kledjut voi.

Nasta homma tää vähälumisen kesän jatkuminen, vai onks tää joku takakesä, ku skönekin oli jäässä muutamana aamuna? No einivei, viimevuonna tähän aikaan oli ihan tasan jokaiselle tullut tutuksi joku lumityökalu, manneillekin. Täss on saatu kohta 2kk talvesta alennusta, jos funtsaa noin niinku urbaanin lumesta välittämättömän silmin ja eritoten veneilevän kalamiehen ja varsinkin haukimiehen silmin. Fitti homma vaan, ett fisussa ei just ole päässyt käymään, ku kaikkea snadia pukkaa olemaan..

Viimeks ku mä skrivasin tänne, ni oli syksy ja opaskeikkaa alko pukata ihan huolella. Joku varmaan snaijas, tai osas lukea rivienvälistä, ett mähän olin myös skolassa viimevuoden puolella. No se homma on nyt niinku viittävaille klaarattu. Viimeinen osio, joka oli liiketalouden näyttökoe, meni joulukuun alussa läpi (mä vieläkin kelaan ett mä sen klaarasin). Siitä mun pabrut lähti jonneki lautakuntaan mikä leimalla vahvistaa (tai ei vahvista) mun statuksen Sertifioiduksi Kalastusoppaaksi. RockRock ja sitärataa.. mutt ei se varmaan mitään muuta, ainakaan tuolla keikoilla? Mutt, saan kai mä vähä ylpee olla, ett edes tähän ikään sain yhden ammattitutkinnon suoritettua, varsinkin ku toi skolan käynti on ollu mulle samaa ku luudais päivän herne stiflassa ympäri stogista.

Kaikkea omituista ja ihmeellistä sitä  sattu tossa syksyn mittaan, ihan kaikesta ei voi edes julkisesti skivailla. Yks kliffa homma tuli, ku Turkka niminen kaippari Ylestä ringas mulle ja kyseli ett olisko jees-meininki jos hän vähän kyselis jerkkaamisesta, siis yhdestä tavasta fisustaa buleja jeddoja (böndejen mielestä jerkkaus on joku isojenpoikien tapa jallittaa haukia). Sanoin sille, ett ihan ok, mutt kandee ottaa muki kahvia, ku voi tulla aika pitkä puhelu.. Parikyt minsaa siin meni ja lopuksi oli tehty diili, ett me treffataan rantsussa ja se ottaa kameramiehen föliin kuvaamaan herran tutustumista jerkkauksen saloihin. Homma meni ku Strömsössä, vaik pätkä tulikin ulos ykköseltä Puoli Seitsemän ohjemassa. Turkalla oli tähdet kohdallaan (tai hyvä opas..), se käytätti botskissa ekalla jerkkireissullaan vajaa ysikiloisen jeddan. Hyvät saumat oli ryssiäkin se elukka, ku fisun koko selvis vasta siinä haavia tarjotessa. Siinä meni vanha sanonta ”Nimi ja kuva lehteen” laakista uusiksi, nyt se kuuluu ”Nimi ja kuva telkkariin :)

Joo, tietysti toi jedda vapautettiin, jos se nyt jotakuta arvellutti..

Kaikkea muutakin tuli koettua, ihan uuttakin noin niinku duuniosastolla tossa loppuvuoden aikana, mutt niistä vaikka seuraavassa avautumisessa.. Ottakaa iisisti ja jättäkää tipat väliin viel helmikuussakin :)