18.7.09 Paskajuttu
En olisi ikinä kuvitellut, että ottaisin kantaa koiranpaska juttuihin, mutta tuli tänään todistettua tapahtumaa mikä kirvoitti kyllä mielen tähänkin.
Blaadailin norttia hallin edessä, kun joku pariskunta kulki kohti toria mukanaan spanieli. No "sami" muisti yht'äkkiä, että sillähän olikin paskahätä ja pisti jarrut päälle ryhtyen sontimaan, kun kerran luonto kutsui. No isäntä viisaana ja selvästi harmistuneena veti dogiaan perässä nahkoineen, vai pitäskö sanoa kynsineen, vaikka elukka yritti epätoivoisesti pysyä kyykyssään lasketellen pipanoita siinä samalla. Äijä on varmaan pomomiehiä jossain vaikutusvaltaisessa firmassa, kun haluaa päättää ketä, tai mitä paskattaa ja koska???
No, pari ohikulkijaa vähän huomautti hepulle, että jätökset tulisi kyllä korjata pois keskeltä auringossa kylpevää torialuetta, mutta tää mulkku tietysti kuittasi koko homman näyttämällä neuvojille persettä ja viittomakieltä, raahaten samalla alaistaan narussa kohti torikahveja.
Esimerkillistä toimintaa, kusipää!!! Sun takia saa taas muutkin riidellä aiheesta.
Minä, Him Self
- Haukikoira®
- Tzadi, Finland
- Kalamies, Kalastusopas, Kirjailija, Hauen asialla, lasten puolella, naiskauneutta ihaillen, en halua jäädä kummittelemaan.
lauantai 18. heinäkuuta 2009
torstai 16. heinäkuuta 2009
15-16.7.2009 Lohestamassa Kymillä
15-16.7.2009
Pete ja Mika olivat menneet jo aiemmin joelle, kun minä pompin ilta ysiltä perässä laiturille. Pete oli nostanut ekan lohen ylös jo heti alkuun, joten äijä oli syystäkin vähän ollakseen:) Se on omituista miten se niin usein käy, että kun joku saa sen "tatsin" päälle, niin se vaan on ja pysyy loppuun asti. Näin nytkin, Mika ja minä pengottiin perhopakkia ja Pete huuteli tapahtumia. Sitten tuli taas KALA-huutoa Peten äänellä. Helvetin hyvä kala päässä äijä hengaa takakenossa kaijalla, pidellen vavastaan ihan tosissaan. Hyvän väännön jälkeen haavin kalan ja totesin perhon olevan suussa, joten kala haavissa naulakolle ja pappia paikalle. Ukko vetäisi uuden enkkalohensa joka painoi 10.9 kiloa! Komea uroslohi, ONNITTELUT Petelle!!!!
Loppuyö meni aivan samoissa merkeissä, Pete huuteli ja piteli, mutta karkuutti loput kalat, Mikan ja mun saadessa vain hikisen tärpin. Aamu kuudelta kömmimme pirtin kammariin unille.
Seuraava yö oli aneeminen. Ukkoa ku ketun nenää laiturilla, niin ylhäällä, välikössä kuin alhaalla. Satunnaisia tapahtumia sieltä täältä, mutta aavemaisen hiljaista, varsinkin yläpäässä, missä edellinen ilta oli ollut todella vilkas. Ainoa maininta meidän sakkiin tuli aamu kolmelta, kun Marcokselta lainatun Sjöslandanin kärkeä päristeli pienen hetken kala, joka osoittautui sittemmin 3-kilon taimeneksi, nams, hyvä ruokakala :)
Mainita pitää, että heti aamuluvasta Raukolan Paavo nosti laiturille kesän toistaiseksi suurimman laxun 15.3 kiloa kirkasta kalaa! Aika vähästä on joskus onnistuminen kiinni...
Pete ja Mika olivat menneet jo aiemmin joelle, kun minä pompin ilta ysiltä perässä laiturille. Pete oli nostanut ekan lohen ylös jo heti alkuun, joten äijä oli syystäkin vähän ollakseen:) Se on omituista miten se niin usein käy, että kun joku saa sen "tatsin" päälle, niin se vaan on ja pysyy loppuun asti. Näin nytkin, Mika ja minä pengottiin perhopakkia ja Pete huuteli tapahtumia. Sitten tuli taas KALA-huutoa Peten äänellä. Helvetin hyvä kala päässä äijä hengaa takakenossa kaijalla, pidellen vavastaan ihan tosissaan. Hyvän väännön jälkeen haavin kalan ja totesin perhon olevan suussa, joten kala haavissa naulakolle ja pappia paikalle. Ukko vetäisi uuden enkkalohensa joka painoi 10.9 kiloa! Komea uroslohi, ONNITTELUT Petelle!!!!
Loppuyö meni aivan samoissa merkeissä, Pete huuteli ja piteli, mutta karkuutti loput kalat, Mikan ja mun saadessa vain hikisen tärpin. Aamu kuudelta kömmimme pirtin kammariin unille.
Seuraava yö oli aneeminen. Ukkoa ku ketun nenää laiturilla, niin ylhäällä, välikössä kuin alhaalla. Satunnaisia tapahtumia sieltä täältä, mutta aavemaisen hiljaista, varsinkin yläpäässä, missä edellinen ilta oli ollut todella vilkas. Ainoa maininta meidän sakkiin tuli aamu kolmelta, kun Marcokselta lainatun Sjöslandanin kärkeä päristeli pienen hetken kala, joka osoittautui sittemmin 3-kilon taimeneksi, nams, hyvä ruokakala :)
Mainita pitää, että heti aamuluvasta Raukolan Paavo nosti laiturille kesän toistaiseksi suurimman laxun 15.3 kiloa kirkasta kalaa! Aika vähästä on joskus onnistuminen kiinni...
sunnuntai 12. heinäkuuta 2009
10-12.7.2009 Lohestamassa Kymillä
10-12.7.2009
Kaks peräkkäistä yölupaa tuli heitettyä, välissä täydet tunnit ja minuutit skidien kanssa lintsillä. Pikkasen maistui uni viime yönä (heräsin 14.15).
Perjantai yö oli jees siihen asti kunnes alkoi sataa. 22.30-01.00 väliin oli kovastikin kaloja kiinni monellakin, itsellä kaksi. Ylös tuli muutama taimen ja kolme lohta muiden kalamiesten toimesta. Sitte alkoi sade ja sitä sitten riitti, niin määrässä kuin ajassa. Himaan 02.30.
Sunnuntai iltaan takaisin ja perho uimaan 22.40. Hiljaista oli pääosin. Pari tärppiä ja muutama satunnainen kala sieltä täältä. Mikalla pari kylkikalaa ja Latella yks hieno väsyttelyn tynkä joka päättyi karkuutukseen. Päiväkirjaan meni 2 taimenta, toinen yli 5kg ja kolme lohta, pieniä kaikki. Taitaa olla päivän pari tukka aika täys tota lajia...
Kaks peräkkäistä yölupaa tuli heitettyä, välissä täydet tunnit ja minuutit skidien kanssa lintsillä. Pikkasen maistui uni viime yönä (heräsin 14.15).
Perjantai yö oli jees siihen asti kunnes alkoi sataa. 22.30-01.00 väliin oli kovastikin kaloja kiinni monellakin, itsellä kaksi. Ylös tuli muutama taimen ja kolme lohta muiden kalamiesten toimesta. Sitte alkoi sade ja sitä sitten riitti, niin määrässä kuin ajassa. Himaan 02.30.
Sunnuntai iltaan takaisin ja perho uimaan 22.40. Hiljaista oli pääosin. Pari tärppiä ja muutama satunnainen kala sieltä täältä. Mikalla pari kylkikalaa ja Latella yks hieno väsyttelyn tynkä joka päättyi karkuutukseen. Päiväkirjaan meni 2 taimenta, toinen yli 5kg ja kolme lohta, pieniä kaikki. Taitaa olla päivän pari tukka aika täys tota lajia...
perjantai 10. heinäkuuta 2009
Ylistys Tapiolalle!!!!!
10.7.2009 Rosvosektori ja ylistys Tapiolalle
Fiddu, joku piripää kävi bilikassa käyttäen pään kokoista stemaria sisään menon avituksessa. Jotain snadia se pölli, mutt siivo bilikassa oli tyrmistyttävä. Onni onnettomuudessa oli se, että olin varannut tuulilasin vaihdolle ajan Rengaslasista Vartsikasta. Paikan päällä tein kaippareille selvityksen tilanteesta ja lupasivat yrittää hoitaa asian mahd. pian, kuten sitten tapahtuikin. Ääni puhelimessa kertoi, että auto oli noudettavissa klo17.00. Helvetin hienoa, kerrankin näin päin. Mutta ei siinä vielä kaikki..
Piti tietysti käydä kyttiksellä hoitamassa pakolliset manööverit ja siinä matkalla soittelin Tapiolaan ja ilmoitin tapahtuneesta. Mimmi otti kuullun vastaan ja kirjasi sen. Himaan kun pääsin oli meilissä ohjeita muihin asiaan liittyviin toiminteisiin, jotka hoidin samantien veks päiväjärjestyksestä. Ni uskoo ken haluaa, mutta totta kuitenkin.. Laskutuslupa ja muut korvaus asiat ilmoitettiin hoidetuksi klo 15.15 saapuneessa meilissä!!!
Nyt on aivan pakko sanoa tämä lause: Kiitos Tapiolan henkilökunta esimerkillisestä ja tyylikkäästi hoidetusta asiakastapahtumasta. Lähetän tämän tiestysti myös asiakaspalvelun esimiehelle, koska on hyvin mahdollista ettei kukaan heistä lue tätä blogia??
Fiddu, joku piripää kävi bilikassa käyttäen pään kokoista stemaria sisään menon avituksessa. Jotain snadia se pölli, mutt siivo bilikassa oli tyrmistyttävä. Onni onnettomuudessa oli se, että olin varannut tuulilasin vaihdolle ajan Rengaslasista Vartsikasta. Paikan päällä tein kaippareille selvityksen tilanteesta ja lupasivat yrittää hoitaa asian mahd. pian, kuten sitten tapahtuikin. Ääni puhelimessa kertoi, että auto oli noudettavissa klo17.00. Helvetin hienoa, kerrankin näin päin. Mutta ei siinä vielä kaikki..
Piti tietysti käydä kyttiksellä hoitamassa pakolliset manööverit ja siinä matkalla soittelin Tapiolaan ja ilmoitin tapahtuneesta. Mimmi otti kuullun vastaan ja kirjasi sen. Himaan kun pääsin oli meilissä ohjeita muihin asiaan liittyviin toiminteisiin, jotka hoidin samantien veks päiväjärjestyksestä. Ni uskoo ken haluaa, mutta totta kuitenkin.. Laskutuslupa ja muut korvaus asiat ilmoitettiin hoidetuksi klo 15.15 saapuneessa meilissä!!!
Nyt on aivan pakko sanoa tämä lause: Kiitos Tapiolan henkilökunta esimerkillisestä ja tyylikkäästi hoidetusta asiakastapahtumasta. Lähetän tämän tiestysti myös asiakaspalvelun esimiehelle, koska on hyvin mahdollista ettei kukaan heistä lue tätä blogia??
keskiviikko 8. heinäkuuta 2009
AUDI-"mies"
8.7.2009 Autoilija TöppöHönönen
Luudasin hallilta tänään himaan päin, ku hagiksentorin kupeessa olevan risteyksen eteen oli joku urpo parkkeerannut tulipunaisen Audinsa. Jätkä patsasteli jalkakäytävällä ja rupatteli säistä tai jostain jonku pariskunnan kanssa ihan muina miehinä. Funtsasinki jo, että tää on taas näitä jätkiä kenen pitäs päästä Nesteellekin autolla sisään ja jos ei pääse niin tasan jää bilika siihen mihin huvittaa, vaikka just framille dörtsin eteen.
No, tietysti siitä skujaa joku bilika ohi ja pysäyttää suojatien eteen ku tää dorka on unohtanut säännöt ja pysäköinyt kaikki puoltoista metriä suojatiestä. No tätähän tapahtuu tietysti joka päivä lähes kaikkialla, ei siinä mitään. Siinä vaan taisi käydä niin, ett appari vähän kuitatas jotain säännöistä tai metreistä smalla talkkia pitäneelle business kunkulle, kun tää "Hidalgo" yhtäkkiä koukisteli kyynärvartaan ja näytti birdieä ohiajaneen perään. - TÄS ON SULLE!!! kuului viisastenkerhon puheenjohtajan saatelause hänelle esitettyihin moitteisiin. Perään vielä koko Hakaniemelle kuulunut meriselitys, viidestä metristä jotka erottivat Audin ja suojatien. Jätkän kannattais käydä kalibroimassa silmämitta kohdalleen, jos ei erota metriä viidestä!! Vittu mikä kusipää, oikeesti, pitää olla, tai yrittää olla äijää, vaikka on niin sataväärässä ku voi vaan olla! Kävi jo mielessä, ett käyn vähän heittämässä lisää löylyä kehiin, mutta tilanne karkasi käsistäni. Tää katujen jentlemanni ja teiden ritari veti jo 1.8T:eellä kiihdytys kisaa itsensä kanssa pitkin torinlaitaa, ja tietysti "moottoriajoneuvolla ajo kielletty" merkistä välittämättä.. Toivottavasti ei ollut karvanaaman mutsi ja faija, ketkä saivat/ joutuivat todistaa älykkyydeltään ämpärillistä karvoja omaavan mieshenkilön ajavan autoa? TOIVOTTAVASTI LOKIT PASKOO SUN BILIKAN IHAN VALKOISEKSI, MULKKU!!!!
Luudasin hallilta tänään himaan päin, ku hagiksentorin kupeessa olevan risteyksen eteen oli joku urpo parkkeerannut tulipunaisen Audinsa. Jätkä patsasteli jalkakäytävällä ja rupatteli säistä tai jostain jonku pariskunnan kanssa ihan muina miehinä. Funtsasinki jo, että tää on taas näitä jätkiä kenen pitäs päästä Nesteellekin autolla sisään ja jos ei pääse niin tasan jää bilika siihen mihin huvittaa, vaikka just framille dörtsin eteen.
No, tietysti siitä skujaa joku bilika ohi ja pysäyttää suojatien eteen ku tää dorka on unohtanut säännöt ja pysäköinyt kaikki puoltoista metriä suojatiestä. No tätähän tapahtuu tietysti joka päivä lähes kaikkialla, ei siinä mitään. Siinä vaan taisi käydä niin, ett appari vähän kuitatas jotain säännöistä tai metreistä smalla talkkia pitäneelle business kunkulle, kun tää "Hidalgo" yhtäkkiä koukisteli kyynärvartaan ja näytti birdieä ohiajaneen perään. - TÄS ON SULLE!!! kuului viisastenkerhon puheenjohtajan saatelause hänelle esitettyihin moitteisiin. Perään vielä koko Hakaniemelle kuulunut meriselitys, viidestä metristä jotka erottivat Audin ja suojatien. Jätkän kannattais käydä kalibroimassa silmämitta kohdalleen, jos ei erota metriä viidestä!! Vittu mikä kusipää, oikeesti, pitää olla, tai yrittää olla äijää, vaikka on niin sataväärässä ku voi vaan olla! Kävi jo mielessä, ett käyn vähän heittämässä lisää löylyä kehiin, mutta tilanne karkasi käsistäni. Tää katujen jentlemanni ja teiden ritari veti jo 1.8T:eellä kiihdytys kisaa itsensä kanssa pitkin torinlaitaa, ja tietysti "moottoriajoneuvolla ajo kielletty" merkistä välittämättä.. Toivottavasti ei ollut karvanaaman mutsi ja faija, ketkä saivat/ joutuivat todistaa älykkyydeltään ämpärillistä karvoja omaavan mieshenkilön ajavan autoa? TOIVOTTAVASTI LOKIT PASKOO SUN BILIKAN IHAN VALKOISEKSI, MULKKU!!!!
tiistai 7. heinäkuuta 2009
6-7.7.2009 Öiden YÖ + enkka mertsari Kymillä!!
6-7.7.2009 DoDii
Hetkellisen intuition tuloksena päätin lähteä Kymille ja kuinka ollakaan Mika lähti mukaan:) Hjuva juttu!! Laiturille laskeuduttiin hetkeä ennen 18.00, juuri ennen kuin lupa alkoi. Tervetuliaisseremonioihin kuului tällä kertaa käynnissä olevan väsytyksen seurailua. Pitkällisen vääntämisen jälkeen Mikko paranteli lohienkkaansa 14.4 kiloon ja ilme oli sen mukainen. Vielä, kun edellisen haavinut veijari talutteli kookasta lohta kohtuulliset minuutit ennen sen karkaamista olin vakuuttunut, että tänään kolisee satavarmasti. Kamat kuntoon ja laiturin yläpäästä ronkkimaan Kymijoen hiljakseen virtaavaa vettä.
Muiden lisäksi "meidän" jengiä oli Pete, Mika, Pasi (Peten systerin ukko) ja minä. Pasi oli neitsytreissullaan, joten odotukset hänelläkin olivat varmasti korkealla, vaikka onkin pervomiehiä ja omaa kokemusta lohista.
Pete oli ensimmäinen onnekas meistä ja kiekui kurkku suorana kitarisat punaisena KALA!! Vaan hetken vain tuo hurma kesti, kala karkasi jo muutaman kymmenen sekunnin jälkeen. Kohta tuosta kiekui Mika ja samoin tuloksin, irti! Tärppejä tuntui tulevan, muttei kunnon talutuksia, saati ylös asti, siis Petelle ja Mikalle, vaan ei Pasille saati taaskaan minulle?? Fiddu!!!
Ekan kalan laiturille asti sai Pete. Pitkän huiskea 8.1 kiloinen poikalohi roikkui naulakossa muiden hämmästeltävänä ja ukko patsasteli laiturilla itseään täynnä, vaikka yrittikin sitä pitää muka salassa. Hyvä kuitenkin, että joku saa...
Mika oli seuraava onnekas, saaliiksi osui 8.3 kiloinen naaras, hieno kirkas kala. Pasi ja minä ongimme vain munasoppa tarpeita. Ei mitään, ei millään... Fan I helvete!!!
Pojilla oli ollut tapahtumia melkoisen riittävästi, kun totesin, että on otettava kovemmat konstit käyttöön. Ilmoitin, että nyt lähtee haukilippis päästä ja tilalle astuu perinteinen lohihattuni Akubra. Sanoista tekoihin ja kiipesin portaat autolle, sinksasin pipot ja loikin takas itsevarmuutta uhkuva ilme kasvoillani, todeten kavereille: Kamerat valmiiksi!
Ja siitä se alkoi! Melko samantien eka kala kiinni, hetken pitelyä ja siellähän se keskellä jokea pomppi, joku 3-4 kilon taimen, pomppi muuten niin hyvin, että pomppi karkuun. Vaan eipä vituttanut, koska nyt oli sentään tapahtuma. Eikun uusiksi ja samoin metodein. Pete hiippaili viereen supattamaan jotain empaattista blaablaata ja siinä samalla totesin hänelle vapaa nostaen: Kato! Kato kala, joku pieni sintti, kuha tai mikä lie särki?
Silloin läks! Jååmla se elukka sai sellaiset säpsyt ettei moista ole vuoteen meikäläinen kokenut. Mikään tietämäni ei vedä vertoja ison lohen suuttumusta ja säikähdystä täynnä olevalle lähdölle!! Tavallaan kivaa ja mukavaa, silti samalla varsin tuskaista ja rankkaa pidellä vavasta kaksin käsin ja ihan tosissaan eikä kuitenkaan mahda mitään, kun toistakymmentä kiloa lohta pistelee menemään jossain pinnan alla. Lohi tuli ja meni, kunnes se aloitti ohilipumiset pitkin laiturin kuvetta, näyttäytymättä kuitenkaan. Silloin taisin sanoa ekan kerran: Tää on ihan vitunmoinen lohi! Tuota hupia ja kansannäytelmää kesti melkoisen pitkään, vaikea sanoa kun en kelloa juuri ehtinyt katsella? Ties monennenko kerran kala lipui minusta katsoen oikealta vasemmalle kohti muuria, se irtosi! Jumalauta sitä tunnetta... itkupotkuraivari oli niin niin lähellä.. ja tuli se potkukin, ellei jopa kaksi, kun kaiteet saivat vähän tunteen purkausta osakseen:) Kädet, jalat ja koko kroppa vain tärisivät koettelemuksen johdosta, enkä tarkoita sitä karkuutusta, vaan pitelyn tuomaa adrenaliini ryöppyä ja kehon hetkellistä uupumista. Kahvi ja rööki, taisi mennä toinenkin ennen kuin palasin takaisin laiturille. Mennessäni lupasin Petelle ääneen, ett jos kolmas vielä menee niin vaihdan 8sin koukut 6tosiin.
Kuuluu lajin luonteeseen, totesin vieressä kalastavalle junnulle, kun hän kyseli tuntemuksia:)
Tuskin olin päässyt heittämisen makuun, kun sain taas kiekaista ilmoille laiturin edustan siimoista tyhjentävän huudon KALA!! Taas oli iso kala, tämä vain ei halunnut tulla pois keskeltä, vaan täristeli siellä kuin mikäkin sähköshokin saanut otus. Ilmeisesti melkoisen kookas taimen oli siiman toisessa päässä ja pani parastaan. Muutaman minuutin sain vain tuostakin kokemuksesta nauttia kunnes sekin karkasi. Nyt alkoi rotan lailla syödä miestä sisäpuolelta!!! HELVETIN PERKELE taisi olla ensimmäinen spontaani mielenilmaus jonka lausahdin! Eikun koukun vaihtoon, kuten tuli uhattua, vai luvattua!!!
Aika mahdottomalle tuntui ajatus, että vielä saisin koittaa onnea kalan kanssa, onhan 3 pitelyä illassa jo luxusta, mutta niin kauan, kun lupaa on jäljellä on toivoa. "Yksi iso pelastaa päivän" mottona mielessäni raahauduin takaisin "omalle" paikalleni. Romahtamaisillaan olevaa itsevarmuuttani peitellen sanoin Petelle: Ota kamera valmiiksi, kohta mä vedän nimen ja kuvan lehteen. - Onks noin? kysyi mies minulta hymyillen. - Satavarma nimittäin, vastasin ja hampparoin yläpäähän huiskimaan.
Pasin kanssa juteltiin mukavia siinä heitellessä ja hän surkutteli kohtaloaan, kun ei ollut yhtään kontaktia saanut kaloihin. Tuskin ehdin lauseeni: "Se eka tulee sitten suoraan ylös" päättää, kun vierestä vapaa rävähtää pystyy ja ilmoille kajahtaa huuto FISH ON!!! Hetkessä muiden siimat olivat poissa vedestä ja saimme joukolla seurata miehen edesottamuksia. Rauhallisesti, mutta varmasti tilanteen voitto oli kääntymässä Pasin eduksi, kun kalan rynnimiset lyhenivät kerta toisensa jälkeen. Hups ja kala oli haavissa ja laiturilla. Jumalattoman kokoinen taimen perho suussa lepäsi pussin pohjalla. Konkkaronkka kohti punnituspaikkaa ja jännittämään kuinka iso tuo taimen olikaan? Oli Pasin ilme maireaa, kun taimen enkka parani tasan viitenkiloon. Entistäkin enemmän päättäväisyyttä uhkuen palasin takaisin heittohommiin...
Kaksi hettioa harjoittelin, ennen kuin kolmannella osuin siihen mihin olin lähes koko illan heittänyt. Kivet pohjassa viestivät puntin kautta minun olevan oikealla ladulla perhoni kanssa. Viimeiset raapaisut ennen oletettua ottialuetta ja RÄPS!!! KALA!!! huusin pidellen vapaani pystyssä, kärjen nyökkäilessä terävästi tartutetun kalan toimesta. Tein vielä varmuus vastaiskun ennen kuin aloitin väsyttelyn, jota tällä kertaa ei kestänyt kauaa. Pienessä hetkessä kirkas keskikokoinen lohikala oli laiturin kupeessa. Haaviminen vain ei heti onnistunutkaan, koska elukassa tuntui olevan voimaa ja menohaluja. Tällä kertaa tilanne kuitenkin kääntyi minun voitokseni ja kohta haavissa oli kaikkien ihmeteltävänä helvetillinen taimen, siis aivan perkeleellinen otus ja perho laillisesti suussa. Valtava huokauksen kaltainen kulki läpi kropan, kun kannoin haavia kohti punnituspaikkaa.
Päästettyäni kalan päiviltä tuli punnituksen aika, mutta se ei ollutkaan niin helppoa, koska tuon kokoinen taimen ei enää pysy silmukassa kuten lohi. Melkoisten kikkailujen jälkeen se kuitenkin riippui pää alaspäin vaa'an koukussa ja viisari värähti lähes uskomattomiin lukemiin 7 kiloa 200 grammaa! Toki tiesin, että enkka taimen oli kyseessä, mutta, noin valtavaksi en sitä uskonut. Tarkistusmittaus varmisti asian. Taimen 7.200 pituus 78cm ympärys 47cm sain kirjoittaa saalispäiväkirjaan tärisevin sormin. Uskomaton ilta, 4 kalaa, joista yksi on enkka taimen ylös tulleena ja yksi megalomaaninen lohi. Voiko enää parempaa toivoa?
Mutta, millainen kalamies se sellainen on, kuka lopettaa kesken syönnin, tai kun on ns. liekeissä? En tiedä, koska minä ainakin palasin kuvaus ym. verestysjuttujen jälkeen takaisin kaiteelle, siiman päässä edelleen sama musta/kirkas perho, ilmeisesti joku sunray jotain? Hetken heittelyn jälkeen siimassa tuntui pärinää ja tempaisin vastaiskun.. KALA! kajahti ties monennenko kerran ilmoille, kun pitelin virrassa kulkevaa punalihaista. Homma loppui kuitenkin lyhyeen, kun kala otti hatkat jättäen muutamille meille melkoisen siimasopan selvitettäväksi. Otin taktisen kahvin.. ja röökin.
Tauon pidettyäni otin vapani palatakseni takaisin hommiin, mutta paluu jäi siihen, kun Mika kiekuu KALAa muutaman metrin päässä. Selvästi hyvän kokoinen kala pisteli ukkoa tiukille viiletellen omia menojaan kalamiesten nenien alla. Uintilinjat olivat kuitenkin pahaenteiset, vaikka välillä näyttikin siltä, että kyseessä olisi suukala. Kun lohi sitten tipahti haaviin, oli tuo 7-8 kiloinen yksilö tarttunut etuevän kainalosta perhoon. Harmi, mutta samalla ehkä hyväkin, koska lohtahan Mikalla jo oli entuudestaankin hima pullollaan. Kala irti ja takaisin ja jatkamaan sitä mitä oltiin tultu tekemään, eli kalastamaan.
Heittelin Mikan kanssa vieretysten, kun tajusin, että käytin vieläkin perhoa jolla olin saanut ennätyskalani. Sen paikkahan oli seinällä muiden samankaltaisten vieressä, joten menin vaihtamaan sen toiseen. Tilalle sidoin saman oloisen, mutta ällövihreän perhon. Paluu laiturille vain katkesi siihen, kun Pete kuulutti tavoilleen uskollisena koko Kymin alueelle kuuluvalla äänellä KALAAAAA!!!! Säikähdyksestä kun oli selvitty ja sain haavin käsiini, selvisi että päässä roikkui joku varsin pieni kala, kuten se sitten olikin. Pieni taimen selästä tarttuneena kävi irrotuksessa ja jatkoi eloaan isojen riesana. Huuhdoin haavin ja nappasin BFT:teeni käteen.
Jokunen tovi heiteltiin ilman tapahtumia ja yö alkoi taipua aamuksi, kellon ehättäessä jo kolmeen, kuten myös lämpömittari! Kolme astetta lämmintä heinäkuun 7. päivä! Terve! Mikakin oli kaivanut päällystakin repustaan ja minä hain svetarin autosta. Makkaratkin syötiin, huimaa luvan tuhlausta :) Pakko oli kuitenkin vielä yrittää, kun kerran aikaa oli, joten takaisin laiturin nokkaan virpomaan.
Yks vähän hiljaisempi heppu vieressäni lausahti varsin spontaanin mielenilmauksen: "Vittu, ei voi olla totta!" kun repäisin vapani pystyyn ja kajautin kalavarmistuksen päätteeksi: KALA!! "Vittu, HooKoo on ihan liekeissä" kuului tasanteelta. Ja niin olin totta tosiaan. Hyvä kala päässä ja tunnelma katossa kukuin pitkin laituria kalaa väsytellen. Pete oli haavimiehenä ja otti aika varovaisesti, koska oli karkuuttanut joltain yhden hyvän kalan joskus vuosi pari sitten. Tämäkin kala, taimen, karkasi kerran haavista, mutta pysyi kiinni. Seuraavaa kertaa se ei enää karannut, vaan päätyi puntarin kautta naulakkoon verestymään. 4.0 kiloa taimenta oli tuon kalan data. Olin aivan hurmioitunut, tapahtumia vaikka muille jakaa ja kaksi hienoa taimenta plakkarissa. UIDDU, voiko parempaa enää toivoa omalle kohdalle? Totesin Mikalle, että Lehtisen Pasin piti olla tänään paikalla, kuten myös Antin ja Kallen. Ilta oli todellakin ollut antoisa ja hieno. Jokainen meistä oli saanut kalan, kolme meistä jopa kaksi ja lisäksi vielä muut toinen toistaan upeammat tapahtumat.
Siinä hämmästellessämme laiturilta kuului KALA huuto ja riensimme katsomaan mitä tapahtui. Samalla sukunimellä varustettu, minulle tuntematon sukulaismies kuittasi mukavan väsyttelyn päätteeksi 7.6 kiloisen lohen. Silloin kävi mielessäni saisinkohan tänään vedettyä lisenssin täyteen, eli kolme kalaa? Vapa kainaloon ja takaisin onkimaan...
Uskomatonta, mutta totta! Siinä ei pitkään ehtinyt mennä, kun mulla oli taas kala kiinni. Muutaman kymmenen sekuntia kuvittelin jo, että kolmaskin kala oli tulossa, mutta, mutta, ei makeaa mahan täydeltä, sehän otti ja meni menojaan.
Loppuyö meni sitten vain heitellessä, kunnes päätimme Mikan kanssa pakata kamat ja lähteä kotimatkalle. Tämä yö jää varmasti mieleen ja tulee sanoina vielä monen monituista kertaa milloin missäkin tulilla sanoina ulos.
Hetkellisen intuition tuloksena päätin lähteä Kymille ja kuinka ollakaan Mika lähti mukaan:) Hjuva juttu!! Laiturille laskeuduttiin hetkeä ennen 18.00, juuri ennen kuin lupa alkoi. Tervetuliaisseremonioihin kuului tällä kertaa käynnissä olevan väsytyksen seurailua. Pitkällisen vääntämisen jälkeen Mikko paranteli lohienkkaansa 14.4 kiloon ja ilme oli sen mukainen. Vielä, kun edellisen haavinut veijari talutteli kookasta lohta kohtuulliset minuutit ennen sen karkaamista olin vakuuttunut, että tänään kolisee satavarmasti. Kamat kuntoon ja laiturin yläpäästä ronkkimaan Kymijoen hiljakseen virtaavaa vettä.
Muiden lisäksi "meidän" jengiä oli Pete, Mika, Pasi (Peten systerin ukko) ja minä. Pasi oli neitsytreissullaan, joten odotukset hänelläkin olivat varmasti korkealla, vaikka onkin pervomiehiä ja omaa kokemusta lohista.
Pete oli ensimmäinen onnekas meistä ja kiekui kurkku suorana kitarisat punaisena KALA!! Vaan hetken vain tuo hurma kesti, kala karkasi jo muutaman kymmenen sekunnin jälkeen. Kohta tuosta kiekui Mika ja samoin tuloksin, irti! Tärppejä tuntui tulevan, muttei kunnon talutuksia, saati ylös asti, siis Petelle ja Mikalle, vaan ei Pasille saati taaskaan minulle?? Fiddu!!!
Ekan kalan laiturille asti sai Pete. Pitkän huiskea 8.1 kiloinen poikalohi roikkui naulakossa muiden hämmästeltävänä ja ukko patsasteli laiturilla itseään täynnä, vaikka yrittikin sitä pitää muka salassa. Hyvä kuitenkin, että joku saa...
Mika oli seuraava onnekas, saaliiksi osui 8.3 kiloinen naaras, hieno kirkas kala. Pasi ja minä ongimme vain munasoppa tarpeita. Ei mitään, ei millään... Fan I helvete!!!
Pojilla oli ollut tapahtumia melkoisen riittävästi, kun totesin, että on otettava kovemmat konstit käyttöön. Ilmoitin, että nyt lähtee haukilippis päästä ja tilalle astuu perinteinen lohihattuni Akubra. Sanoista tekoihin ja kiipesin portaat autolle, sinksasin pipot ja loikin takas itsevarmuutta uhkuva ilme kasvoillani, todeten kavereille: Kamerat valmiiksi!
Ja siitä se alkoi! Melko samantien eka kala kiinni, hetken pitelyä ja siellähän se keskellä jokea pomppi, joku 3-4 kilon taimen, pomppi muuten niin hyvin, että pomppi karkuun. Vaan eipä vituttanut, koska nyt oli sentään tapahtuma. Eikun uusiksi ja samoin metodein. Pete hiippaili viereen supattamaan jotain empaattista blaablaata ja siinä samalla totesin hänelle vapaa nostaen: Kato! Kato kala, joku pieni sintti, kuha tai mikä lie särki?
Silloin läks! Jååmla se elukka sai sellaiset säpsyt ettei moista ole vuoteen meikäläinen kokenut. Mikään tietämäni ei vedä vertoja ison lohen suuttumusta ja säikähdystä täynnä olevalle lähdölle!! Tavallaan kivaa ja mukavaa, silti samalla varsin tuskaista ja rankkaa pidellä vavasta kaksin käsin ja ihan tosissaan eikä kuitenkaan mahda mitään, kun toistakymmentä kiloa lohta pistelee menemään jossain pinnan alla. Lohi tuli ja meni, kunnes se aloitti ohilipumiset pitkin laiturin kuvetta, näyttäytymättä kuitenkaan. Silloin taisin sanoa ekan kerran: Tää on ihan vitunmoinen lohi! Tuota hupia ja kansannäytelmää kesti melkoisen pitkään, vaikea sanoa kun en kelloa juuri ehtinyt katsella? Ties monennenko kerran kala lipui minusta katsoen oikealta vasemmalle kohti muuria, se irtosi! Jumalauta sitä tunnetta... itkupotkuraivari oli niin niin lähellä.. ja tuli se potkukin, ellei jopa kaksi, kun kaiteet saivat vähän tunteen purkausta osakseen:) Kädet, jalat ja koko kroppa vain tärisivät koettelemuksen johdosta, enkä tarkoita sitä karkuutusta, vaan pitelyn tuomaa adrenaliini ryöppyä ja kehon hetkellistä uupumista. Kahvi ja rööki, taisi mennä toinenkin ennen kuin palasin takaisin laiturille. Mennessäni lupasin Petelle ääneen, ett jos kolmas vielä menee niin vaihdan 8sin koukut 6tosiin.
Kuuluu lajin luonteeseen, totesin vieressä kalastavalle junnulle, kun hän kyseli tuntemuksia:)
Tuskin olin päässyt heittämisen makuun, kun sain taas kiekaista ilmoille laiturin edustan siimoista tyhjentävän huudon KALA!! Taas oli iso kala, tämä vain ei halunnut tulla pois keskeltä, vaan täristeli siellä kuin mikäkin sähköshokin saanut otus. Ilmeisesti melkoisen kookas taimen oli siiman toisessa päässä ja pani parastaan. Muutaman minuutin sain vain tuostakin kokemuksesta nauttia kunnes sekin karkasi. Nyt alkoi rotan lailla syödä miestä sisäpuolelta!!! HELVETIN PERKELE taisi olla ensimmäinen spontaani mielenilmaus jonka lausahdin! Eikun koukun vaihtoon, kuten tuli uhattua, vai luvattua!!!
Aika mahdottomalle tuntui ajatus, että vielä saisin koittaa onnea kalan kanssa, onhan 3 pitelyä illassa jo luxusta, mutta niin kauan, kun lupaa on jäljellä on toivoa. "Yksi iso pelastaa päivän" mottona mielessäni raahauduin takaisin "omalle" paikalleni. Romahtamaisillaan olevaa itsevarmuuttani peitellen sanoin Petelle: Ota kamera valmiiksi, kohta mä vedän nimen ja kuvan lehteen. - Onks noin? kysyi mies minulta hymyillen. - Satavarma nimittäin, vastasin ja hampparoin yläpäähän huiskimaan.
Pasin kanssa juteltiin mukavia siinä heitellessä ja hän surkutteli kohtaloaan, kun ei ollut yhtään kontaktia saanut kaloihin. Tuskin ehdin lauseeni: "Se eka tulee sitten suoraan ylös" päättää, kun vierestä vapaa rävähtää pystyy ja ilmoille kajahtaa huuto FISH ON!!! Hetkessä muiden siimat olivat poissa vedestä ja saimme joukolla seurata miehen edesottamuksia. Rauhallisesti, mutta varmasti tilanteen voitto oli kääntymässä Pasin eduksi, kun kalan rynnimiset lyhenivät kerta toisensa jälkeen. Hups ja kala oli haavissa ja laiturilla. Jumalattoman kokoinen taimen perho suussa lepäsi pussin pohjalla. Konkkaronkka kohti punnituspaikkaa ja jännittämään kuinka iso tuo taimen olikaan? Oli Pasin ilme maireaa, kun taimen enkka parani tasan viitenkiloon. Entistäkin enemmän päättäväisyyttä uhkuen palasin takaisin heittohommiin...
Kaksi hettioa harjoittelin, ennen kuin kolmannella osuin siihen mihin olin lähes koko illan heittänyt. Kivet pohjassa viestivät puntin kautta minun olevan oikealla ladulla perhoni kanssa. Viimeiset raapaisut ennen oletettua ottialuetta ja RÄPS!!! KALA!!! huusin pidellen vapaani pystyssä, kärjen nyökkäilessä terävästi tartutetun kalan toimesta. Tein vielä varmuus vastaiskun ennen kuin aloitin väsyttelyn, jota tällä kertaa ei kestänyt kauaa. Pienessä hetkessä kirkas keskikokoinen lohikala oli laiturin kupeessa. Haaviminen vain ei heti onnistunutkaan, koska elukassa tuntui olevan voimaa ja menohaluja. Tällä kertaa tilanne kuitenkin kääntyi minun voitokseni ja kohta haavissa oli kaikkien ihmeteltävänä helvetillinen taimen, siis aivan perkeleellinen otus ja perho laillisesti suussa. Valtava huokauksen kaltainen kulki läpi kropan, kun kannoin haavia kohti punnituspaikkaa.
Päästettyäni kalan päiviltä tuli punnituksen aika, mutta se ei ollutkaan niin helppoa, koska tuon kokoinen taimen ei enää pysy silmukassa kuten lohi. Melkoisten kikkailujen jälkeen se kuitenkin riippui pää alaspäin vaa'an koukussa ja viisari värähti lähes uskomattomiin lukemiin 7 kiloa 200 grammaa! Toki tiesin, että enkka taimen oli kyseessä, mutta, noin valtavaksi en sitä uskonut. Tarkistusmittaus varmisti asian. Taimen 7.200 pituus 78cm ympärys 47cm sain kirjoittaa saalispäiväkirjaan tärisevin sormin. Uskomaton ilta, 4 kalaa, joista yksi on enkka taimen ylös tulleena ja yksi megalomaaninen lohi. Voiko enää parempaa toivoa?
Mutta, millainen kalamies se sellainen on, kuka lopettaa kesken syönnin, tai kun on ns. liekeissä? En tiedä, koska minä ainakin palasin kuvaus ym. verestysjuttujen jälkeen takaisin kaiteelle, siiman päässä edelleen sama musta/kirkas perho, ilmeisesti joku sunray jotain? Hetken heittelyn jälkeen siimassa tuntui pärinää ja tempaisin vastaiskun.. KALA! kajahti ties monennenko kerran ilmoille, kun pitelin virrassa kulkevaa punalihaista. Homma loppui kuitenkin lyhyeen, kun kala otti hatkat jättäen muutamille meille melkoisen siimasopan selvitettäväksi. Otin taktisen kahvin.. ja röökin.
Tauon pidettyäni otin vapani palatakseni takaisin hommiin, mutta paluu jäi siihen, kun Mika kiekuu KALAa muutaman metrin päässä. Selvästi hyvän kokoinen kala pisteli ukkoa tiukille viiletellen omia menojaan kalamiesten nenien alla. Uintilinjat olivat kuitenkin pahaenteiset, vaikka välillä näyttikin siltä, että kyseessä olisi suukala. Kun lohi sitten tipahti haaviin, oli tuo 7-8 kiloinen yksilö tarttunut etuevän kainalosta perhoon. Harmi, mutta samalla ehkä hyväkin, koska lohtahan Mikalla jo oli entuudestaankin hima pullollaan. Kala irti ja takaisin ja jatkamaan sitä mitä oltiin tultu tekemään, eli kalastamaan.
Heittelin Mikan kanssa vieretysten, kun tajusin, että käytin vieläkin perhoa jolla olin saanut ennätyskalani. Sen paikkahan oli seinällä muiden samankaltaisten vieressä, joten menin vaihtamaan sen toiseen. Tilalle sidoin saman oloisen, mutta ällövihreän perhon. Paluu laiturille vain katkesi siihen, kun Pete kuulutti tavoilleen uskollisena koko Kymin alueelle kuuluvalla äänellä KALAAAAA!!!! Säikähdyksestä kun oli selvitty ja sain haavin käsiini, selvisi että päässä roikkui joku varsin pieni kala, kuten se sitten olikin. Pieni taimen selästä tarttuneena kävi irrotuksessa ja jatkoi eloaan isojen riesana. Huuhdoin haavin ja nappasin BFT:teeni käteen.
Jokunen tovi heiteltiin ilman tapahtumia ja yö alkoi taipua aamuksi, kellon ehättäessä jo kolmeen, kuten myös lämpömittari! Kolme astetta lämmintä heinäkuun 7. päivä! Terve! Mikakin oli kaivanut päällystakin repustaan ja minä hain svetarin autosta. Makkaratkin syötiin, huimaa luvan tuhlausta :) Pakko oli kuitenkin vielä yrittää, kun kerran aikaa oli, joten takaisin laiturin nokkaan virpomaan.
Yks vähän hiljaisempi heppu vieressäni lausahti varsin spontaanin mielenilmauksen: "Vittu, ei voi olla totta!" kun repäisin vapani pystyyn ja kajautin kalavarmistuksen päätteeksi: KALA!! "Vittu, HooKoo on ihan liekeissä" kuului tasanteelta. Ja niin olin totta tosiaan. Hyvä kala päässä ja tunnelma katossa kukuin pitkin laituria kalaa väsytellen. Pete oli haavimiehenä ja otti aika varovaisesti, koska oli karkuuttanut joltain yhden hyvän kalan joskus vuosi pari sitten. Tämäkin kala, taimen, karkasi kerran haavista, mutta pysyi kiinni. Seuraavaa kertaa se ei enää karannut, vaan päätyi puntarin kautta naulakkoon verestymään. 4.0 kiloa taimenta oli tuon kalan data. Olin aivan hurmioitunut, tapahtumia vaikka muille jakaa ja kaksi hienoa taimenta plakkarissa. UIDDU, voiko parempaa enää toivoa omalle kohdalle? Totesin Mikalle, että Lehtisen Pasin piti olla tänään paikalla, kuten myös Antin ja Kallen. Ilta oli todellakin ollut antoisa ja hieno. Jokainen meistä oli saanut kalan, kolme meistä jopa kaksi ja lisäksi vielä muut toinen toistaan upeammat tapahtumat.
Siinä hämmästellessämme laiturilta kuului KALA huuto ja riensimme katsomaan mitä tapahtui. Samalla sukunimellä varustettu, minulle tuntematon sukulaismies kuittasi mukavan väsyttelyn päätteeksi 7.6 kiloisen lohen. Silloin kävi mielessäni saisinkohan tänään vedettyä lisenssin täyteen, eli kolme kalaa? Vapa kainaloon ja takaisin onkimaan...
Uskomatonta, mutta totta! Siinä ei pitkään ehtinyt mennä, kun mulla oli taas kala kiinni. Muutaman kymmenen sekuntia kuvittelin jo, että kolmaskin kala oli tulossa, mutta, mutta, ei makeaa mahan täydeltä, sehän otti ja meni menojaan.
Loppuyö meni sitten vain heitellessä, kunnes päätimme Mikan kanssa pakata kamat ja lähteä kotimatkalle. Tämä yö jää varmasti mieleen ja tulee sanoina vielä monen monituista kertaa milloin missäkin tulilla sanoina ulos.
torstai 2. heinäkuuta 2009
1-2.7.2009 Lohestusta Kymillä
1-2.7.2009
Sain Mikan jallitettua Kymille "mukaan" (itse olen elinkautisessa ku bilika on reissussa) kun päivällä soiteltiin. Jätkä himmaili joissain vinoneliölääkityksessä himassa ja koitti keksiä meriselityksiä miks ei lähtis, mut läks kuitenki:) Ja muuten kannatti!
Hyppäsin hallilta mitsun kyytiin ja siitä himan kautta kohti Kotkaa, perillä oltiin 20.15 ja perhot vedessä puol ysiltä. Homma käynnistyi ku Räikkönen veti "ladultaan" 7-kiloisen lohen ja nosti sen roikkumaan naulakkoon.
Fisua alkoi ilmestyä roikotukseen tasaisesti heti kympin jälkeen. Hienoa mötköä, niin taimenta kuin lohta. 03.00 ku lähdettiin veks ni 5 taimenta väliltä 4-5.7kg ja 4 lohta 7-12.6 kiloa oli tullut suukaloina, joista kaksi Mikalle vajaaseen tuntiin. Ensin 7.6 kg lohi ja sitä seurasi hepun enkkatane 4.3 kg. Onnittelut!!!
Itse tietysti vedin jo opetellun kaavan mukaan munat pataan ;)
Mukava nähdä, että hyvä kaveri oli ainakin hetken taas elävien kirjoissa:)
ps. äsken tuli laiturilta tekstari, paikalla ainakin 40 ukkoa ja tulos 2 kylkkäriä toistaiseksi :) Päivät eivät ole veljeksiä, olen kuullut sanottavan...
Sain Mikan jallitettua Kymille "mukaan" (itse olen elinkautisessa ku bilika on reissussa) kun päivällä soiteltiin. Jätkä himmaili joissain vinoneliölääkityksessä himassa ja koitti keksiä meriselityksiä miks ei lähtis, mut läks kuitenki:) Ja muuten kannatti!
Hyppäsin hallilta mitsun kyytiin ja siitä himan kautta kohti Kotkaa, perillä oltiin 20.15 ja perhot vedessä puol ysiltä. Homma käynnistyi ku Räikkönen veti "ladultaan" 7-kiloisen lohen ja nosti sen roikkumaan naulakkoon.
Fisua alkoi ilmestyä roikotukseen tasaisesti heti kympin jälkeen. Hienoa mötköä, niin taimenta kuin lohta. 03.00 ku lähdettiin veks ni 5 taimenta väliltä 4-5.7kg ja 4 lohta 7-12.6 kiloa oli tullut suukaloina, joista kaksi Mikalle vajaaseen tuntiin. Ensin 7.6 kg lohi ja sitä seurasi hepun enkkatane 4.3 kg. Onnittelut!!!
Itse tietysti vedin jo opetellun kaavan mukaan munat pataan ;)
Mukava nähdä, että hyvä kaveri oli ainakin hetken taas elävien kirjoissa:)
ps. äsken tuli laiturilta tekstari, paikalla ainakin 40 ukkoa ja tulos 2 kylkkäriä toistaiseksi :) Päivät eivät ole veljeksiä, olen kuullut sanottavan...
Back in Business..
2.7.2009 Takas duuniin!
Nonni, lomautus on ohi. Pomon allekirjoittama lappu kertoi, että kesälomani alkaa seuraavasta päivästä, kun lomautus päättyy, eli olen sitten duunissa, mutta kesälomalla. Huh, on tätä odotettukin koko talvi, että pääsee lomalle. Onneks tätä kestää enskuuhun asti?? vai kestääkö?
Nonni, lomautus on ohi. Pomon allekirjoittama lappu kertoi, että kesälomani alkaa seuraavasta päivästä, kun lomautus päättyy, eli olen sitten duunissa, mutta kesälomalla. Huh, on tätä odotettukin koko talvi, että pääsee lomalle. Onneks tätä kestää enskuuhun asti?? vai kestääkö?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)