Paluu juurille ja tulevaisuuteen

Wappu Aatto

Homma on nyt sitärataa mallillaan, ett fisustuskausi on avattu vähä joka kantilta, niin makeassa vedessä ku "suolaisessakin". On saatu lohikalaa, jeddoja ja särkiotuksia ja eka opaskeikkaki klaarattu veneen puikoissa.

Paluu juurille

Tuli taas kerran palattua sinne mistä kaikki sai 60-luvulla alkunsa, vanhankaupungin suvannolle. Sillo faija vei mut sinne lanhoja metskaamaan toukokuussa. Nyt huhtikuussa lahnat ei ole vielä mestoilla, mutt jeddat on. Aika buleja fisuja siel tsimmailee ja joskus ne nakertaa viehettäkin. Fitti homma on se, ett niitä jää koukkuihin boseen kropasta, millo mistäkin mestasta. Joku vuos sitte toi oli ihan probleema ku jengi rokasti niitä suoraan lihalaatikkoon, mutt Sari & JP joukkoineen pani sille stopin ja järkkäs sinne säännöt. Lisenssin ku slumppaat ni samalla duunaat nimes alle siihen, ett jokainen ulkoa tartutettu elukka menee takas eikä fileiks.

Homman pitäs olla ihan klar oli virvelin päässä sitte Igor tai Iiro, mutt vitut se mitään ole! Siihen ku klabbien juureen ilmestyy reilu metrinen, joku kympin jedda mikä on rektumista (perseestä) kiinni, ni silti nää muutamat APINAT papittaa sen elukan ihan saletisti. Ok, voishan sitä olla käymättä siellä, tai käydä, mutt olla fisustamatta, tai sen mestan vois duunata boseen toukokuun puoleenväliin asti ja muuta diipadaapa vaihtoehtoa, mutt tilanne on tämä, ett siel voi fisustaa ku noudattaa sääntöjä. Satavarmaan toi haukikanta ei delaa muutamaan papitukseen, mutt mä snaijaan ton homman niin, ett on niinku oikeuksia ja  samalla velvollisuuksia? Oikeus fisustaa siellä ja sitte velvollisuus noudattaa sääntöjä ni homma ei kuse ja siellä saa fisustaa. Stadilaiselle toi on aika luxusta ett pääsee rantsulta fisustamaan ja on saumaa saada vielä snygejä fisuja ja buleja jeddoja. Kohta noi Iivanat ja teinit kusee perkele tonki homman..

Männä viikon mittaan tuli käytyä joku 3-4 kertaa huiskimassa noilla lapsuuden aikaisilla mestoilla. Aluks oli vähä nihkeetä mutt sitte alko tapahtua. Oli siinä parikin ihan siivoa kalaa hetken kiinni ja muutama noita kroppakalojakin, mutt ne tsimmailee siellä vieläkin (kai?), kuten buleimmat suukalatkin mitkä sattu omalle kohdalle.

Soitin siinä yks päivä koulukaverilleni Peltsille kysellen mikäs on herran haukienkka? Samalla vihjaisin, ett nyt vois olla saumaa panna enkat uusiksi ja ihan kotivesillä. Sovittiin treffit iltakalaan klo 21 virpomaan viehettä virtaan ja varsin menestyksekkäästi vielä virvottiinkin. Illan tai pikemminkin yön parasta antia oli herran ensimmäinen jigi kala joka jäänee siis historian kirjoihin elämään, ainakin henkilökohtaisella tasolla.

Eilen käväisin tunnin mittaisen pätkän aikana toteamassa, ett särjet ja norssit oli tullu mestoille miljoonapäisinä laumoina, joten aika huonot saumat on virvelimiehellä kisata luonnollista syöttiä vastaan. Pillit pussiin ja vuorille, niinku Heinosella on tapana lausua..

Paluu tulevaisuuteen

Kalastusopastelu veneestä alkoi myös tuossa loppuviikosta ku Eaglet pääsivät veteen. Kausi alkoi porukan kanssa jota viime kaudella päivän verran pyöritin itäisellä merialueella. Oikeesti, oli aika nastaa treffata jengi joka oli aikaisemminkin ollut asiakkaana, mähän kuitenki olen vasta toista kautta oppaana. Kaikista upeinta oli hiffata, ett ne mimmit jotka viime vuonna vasta opetteli heittämään virvelillä, olivat oppineet sen niin hyvin, ett mun hommaks jäi vaan ajaminen ja vieheiden vaihtaminen. Retkeä vähän vaikeutti vasta lähteneet jäät ja todella samea vesi, mutta into ja usko loivat tunnelmaan hyvää fiilistä. Yks niistä mimmeistä jaksoi uskoa mahdollisuuteensa saada kala ja sehän sitten palkittiinkin. Kammo uurastuksen tuloksena jarisillanpään värinen Siek-M jerkki kaivettiin hauen suusta ja jedda palautettiin kasvamaan ja reissu oli ns. pelastettu.

 
Tuhat heittoa ja sataa paikkaa käytiin päivän aikana, mutta merellä aika lakkaa olemasta, se vaan katoaa ja joka kerta rantautuminen tulee yht'äkkiä ja liian aikaisin. Mukava päivä ja kauniit olivat taas kerran tapetit "toimistolla" :)

Kalastamisen sietämätön keveys

23.04.2011
Eka aamu pitkästä aikaa ku klogu ei ollut herättämässä. Vetelin painajaisia melkeen täyden rundin ja pyyhin öögista rähmät veks siinä kybän maissa. Illalla oli ollu juttua Kallen kanssa, josko kävisin fisussa sen mökillä ku ne oli kundien kanssa saanu botskin sköneen. Oli ne fisustanutki jokusen tunnin, ihan kahdeksan ukon voimin, tuloksena soppa jossa sattumat oli kahdeksan jätkän skrebboista napsittu. Pilit pataan ja munasoppaa, hiio hei ja sitärataa :)

Kliffan lämmin aamu ja tsuppailin tonne itäpuolelle kartanoa hörppimään aamuborkat ja blaadasin spaddun pari ja soitin Kallelle siin kvart före elva. Ensin mä meinasin tehdä oharit ja skipata koko redun, mutt ku kuulin, ett Anatoli oli dööreineen tulossa kans paattiin föliin ni päätös oli helppo, kamat kasaan ja menoks. Oli aika iisi pakata tarvittavat, ku päätin, ett otan vaan uusia juttuja matkaan ja viskon niitä jeddojen harmiksi. No, lähti siinä toi opasreppukin mukaan, ett täkysistä ei ollu pulaa. Parikyt Siekkiä uusissa väreissä ja sitte Jannen tekemyksiä jokunen sekä muutama joku uus fishbaitti, sellasia nivellettyjä kalaimitaatioita.

Tuiskunen meni julkisesti (p)erälehdessä raportoimaan, ett sen +30v kokemuksella se ei osaa heittää hyrrää, vaan homma sananmukaisesti lähes kusi, tai pesi (linnun). Mä olen ittekseni jokusen vuoden fundeeranu, ett miks noi hyrrät ei sovi händyyn, jos veivi on vensterin puolella. Ihan pimeetä! Haspelin on pakko olla vasuri, oikealta ei osaa veivata alkuunkaan, eikä tehdä vastareita, mutt duunaappa vasuri hyrrä ni tekeminen on ja näyttää ontuvalle veturille mistä on gummi puhki. Mä päätin, ett tän kauden yks missio on klaarata vasurihyrrällä kalastaminen. Jäiden aikaan hommasin jo pari vasuri Curadoa ja ne mä nappasin imuun ku lähdin pihasta kohti merta.

Tietääks kukaan sellasia mielikuvaharjoituksia, missä esimerkiks siirrytään johonkin mestaan jne, mitä kaikkia titityy juttuja niitä onkaan? No funtsikaa seuraavaa. Fiude pysähtyy keskelle skutsia duunatun pikkutien päähän. Hyppäät ulos ja ainoa mitä kuuluu on fögeleiden sirkutus ja lokkien kaakatus. Samalla hiffaat ett mollikka brennaa tauluun niin, ettei ihan saletisti tiedä mitä kuuluis kledjata päälle, ku skönelle meinaa mennä. Nokkaan tunkee melkoisen aromaattista tuoksua roudasta sulavasta maasta ja snadisti päätään kohottelevista kasveista, ja keli on ihan tyyni.. melkeen pysty kuulemaan kuivien heinien läpi tunkevien uusien nokkosten äänen. Jumalauta mä olin niin fiiliksissä, mä leijuin.. ja funtsin ett tän täytyy olla sitä olemisen sietämätöntä keveyttä ku vetovoima oli puolittunut klabbien alla. Hyvä etten mä lähtenyt siitä taivaalle ku teekkaripallo vappuna, niin köykänen olo mulla oli just siinä hetkessä.

No ennenki merellä käyneenä en menny niin halpaan ett olisin fudisshortseissa lähteny skiglaamaan. Mä heitin kalamiehen univormun niskaan ja lampsin rantsuun missä Kalle ja Anita jo venttas. Pakolliset vittuilut ja muut lässytykset ennen ku paatti oli irti kaijasta. Ilmassa oli suuren kalastusjuhlan tuntua ja tuoksua ku kaatelin perinteiset loraukset Ahdille ja mumisin loitsuni "Kala minun, minä pirun". Kummallekin jalalle tömsyt ja mä olin niin redi ku vaa voi olla..

Elukat vaa ei ollu kai valmistautunu mun tulemiseen, ne loisti poissaolollaan. Näin jälkikäteen tuumaten, fisut varmaan funtsas ett samat kollit oli niitä taas jallittamassa, ni ne äänesti pyrstöllään ja meni gudjuun jonnekki jään alle. Mut keli oli snygi, ihan vitun hiano. Ainakin tauluun tuli väriä jos ei muuta. Siinä me kelluttiin snadissa tuulenvireessä ku paatti rekas millo minneki, heiteltiin ja siftailtiin jerkkejä. Pari tuntia ku oli kulunu ni pussista sattu etujalkaan Eliaksen palikoista (Siek-M) sellanen punavalkoinen jonka mä ristin studiolla Marianneksi. Se jerkki on oikeesti ku joku karkki tai tikkari. Tais olla eka heitto ku vapa viestitti jotain muuta ku punkkarinlettiä, sellasta hudaa, niiku tappuraa mitä se botne on ihan täys. "Jumalauta, mulla on fisu!!"

Ei siinä mitään isompia draamoja esitetty ku se parikiloinen haukineitokainen oli veneen vieressä. Nostin sen nätisti ylös ja irrotin koukut. Mutt se fiilis! Tässä on talvi kikkailtu jos missäkin kalahommissa, niin reijän läpi ku vapaankin veden äärellä ja saatu jos minkä moista elukkaa sieltä, mutt jerkkihauki mereltä.. niitä ilmeitä ja fiiliksiä ei veivaa ykskään näyttelijä ruudulle, vaikka olis kuin pelimies. Meri on meri ja eka merihauki on ihan jotain muuta ku muut diipadaapailut. Kalle oli raapassu Canonin esille ni olihan se pakko virnuilla linssille ne fiilikset.

Tavoille uskollisena vapautin ekan fisun ja totesin pojille jekkumatin takaa ett "Tällanen mä oon tässä lajissa" ja otin huikat (tarjosin mä niilleki, reilu ku oon..)

Hyvä ku tilanne oli saatu klaarattua vek päiväjärjestyksestä, ni Kalle kopio näkemäänsä ja avasi myös haukikautensa ihan törkeen kauniilla hauella (harmi ettei siitä tullu fotoa). Anatolia alko pikkasen ahistaa ku elukat dissas sen täkysiä. Pakkohan sen oli näyttää perinteiset "jerkki dissaa dööriä" kuviot, ku ties monennenko heittojumin tuloksena taas kerran jerkki lensi toooodeeellaaaa pitkälle. Kallista hommaa toi jerkkaaminen (Abulla) ;)

Joku voi funtsata, ett ihan paska reissu on jätkillä ollu, mutt aika voittaja olo oli, varsinki ku sieltä jäiden seasta sai fisun pokaan. Niin tai näin, mutt niin se vaan on ett: Kande mennä kalaan, skitareita jallittamaan!

Merikipeä kalamies!

22.04.2011
Faija duunas mulle kyll nastan jullikan, ku snadina mut metskaamaan vei. Sitte ku viel alko noi KäPan fudisleirit Bengtsåressa Hangon kupeessa ni se oli ihan saletti homma, ett mua vaivaa merikipeys lopun ikää. Merikipeä on ihan eri juttu ku merisairas, tässä taudissa ei lennä laatta ja safka maistuu. Mutt, että voi pieni ihminen olla epästabiilissa tilassa ku ei pääse merelle. Luulis ett se jeesaa ku pääsee fisustamaan, mutt luulo on paha ja akkojen tauti (onneks se ei meihin miehiin tartu). Ihan yks hailee käykö jäällä pilkillä, tai virvelöimässä jossain järvessä tai joessa, ei tunnu missään pidempään ku pari tuntia, sitte alkaa taas oireet pukata pintaan.

No, pikkuhiljaa jäät alkaa vähetä ja huomenna vois olla sauma päästä oikeesti merelle fisuun. Leikisti mä olenki käyny jo pari kolme kertaa, tossa vanhiksen suvannolla, siellä mistä tää koko homma ja tauti sai Faijan suosiollisella avustuksella alkunsa. Snadisti on mestat muuttuneet, on fiinit baanat missä luudata ja fisustella, botne on naarattu tyhjäks kaikista hetekoista, fillarinraadoista, ruumiista ja mitä kaikkea siellä 60-luvulla olikaan. Fisuja siel tuntuu olevan samaan malliin ku aikoinaan, mutt sellasella erolla, ett niitä voi skruudata. Kesän jälkeen laksut ja tanetkin hyppii koskessa perhohomojen iloksi ja riemuksi. Snyginä päivänä, niin ku vaik tänään siel on nastaa ihan vaan hengata, joko virpan kera tai ilman, Suosittelen lämpimästi.

Näin keväällä, ku skolet on viäl auki, jeddat tsimmaa suvantoon, osa kai kuteekin sinne, ainakin tyhjentävät mätisäkkinsä. Snadina skloddina Vanhankaupunginlahti oli mesta minne fillarin reitti vei aina ku oli saumaa. Siel me frendien kanssa haahuiltiin ja metsästettiin buleja jeddoja, joita nimittäin riitti. 80-luvulla jeddat oli vähän kadoksissa, tai voi olla ett ne melkeen delas sukupuuttoon stadin vesillä, mutt nyt niitä on taas alkanu näkyä. Vanha kansahan väitti, ett jedda ei skruudaa ku sillä on kutuaika, mutt ne puhu paskaa. Kyll ne skruudaa, mut ei ole iisi homma saada niitä koukkuun.. silleen, ett se fisu on popsinut täkysen. Samalla ku veri vetää fisustamaan, ku muualle ei pääse, ni joutuu funtsimaan onks tää ihan jees meininkiä, ku niitä jeddoja on vähä väliä kiinni millo mistäki kohdasta kroppaa. Vaikka kuinka koittaa naarata iisisti ja lungnisti, ni silti niitä kroppakaloja tulee. Takashan ne duunataan, säännötki niin määrää, mutt onhan tossa montakin puolta miten funtisia ja toimia..

Lähtis nyt noi jäät ni pääsis oikeille mestoille fisustamaan, ni ei tarttis funtsailla niitä ja näitä. Fisustuksen ku kuuluis olla sellasta, ett se nollaa pääkopan eikä suinkaan täytä sitä ylimääräisillä kelauksilla..

Kenkää tuli!

20.04.2011
Takana 3 viikkoa vaalipuuhastelua Vantaan kaupungin hommissa. Reilu 40 ulkomainosriviä kuljetettu ja pystytetty sekä taulutettu, sekä jokainen systeemi tuettu 6:lla 20kg painavalla betonimöhkäleellä. Sitte oltiin 7 päivää aamusta iltaan ennakkovaalien valvojana. Ennakkovaalien ja varsinaisen vaalipäivän välillä ulkomainoksia telineineen korjailtiin ja vaihdeltiin jokunen kerta, kunnes sunnuntaina 20.00 räikkä pärähti toiseen suuntaan ja koko systeemi purettiin ja roudattiin takas talvehtimisalueelle. Pienet viimeistelyt ja siivoukset ja homma on nyt siis historiaa ja Narskun kanssa saatiin kenkää, taas kerran, mutta näinhän oli jo sovittu.

Mitä jäi mieleen? jaa a, ehkä päälimmäisenä kirjaston henkilökunta jotka kaikessa ystävällisyydessään helpottivat meitä kiireiden keskellä. Kuorma-auton apparin homma ei sovi mulle, ei onnistu vaan kyydissä istuminen. Vaalitoimiston porukka oli nastaa ja niillä oli aina hyvää kahvia ja keksejä (tärkeä pointti) ja lopuksi ne niin monen monet erilaiset kohtaamiset äänestäjien kanssa.

Olo ei ole haikea, kun nyt kaikki on ohi, pikemmin huojentunut ja orastava matkaväsymys valtaa alaa väsyneessä ja rasittuneessa kropassa. Huomenna kaikki on toisin, istun rannalla kera kalastusvälineitteni kuunnellen samalla maailman ääniä mereltä päin..

Penkkipolitiikkaa

14.4.2011

Oli aika kliffa viikko. CW:hen tuli taas yks rasti lisää, nimittäin Vaalivalvojan homma. Tuli tsitattua viikko bulsan takana aamusta iltaan ennakkovaalien ajan. Vois kuvitella, ett homma on ihan reijästä, varsinki, ku mä en fanita ihan kybällä (enkä kyll kakkosellakaan) näitä vaalijuttuja.

Välillä tuntui oikeesti siltä, ett nää vaalit on ”ei urheilevalle kansalle” niiden olympialaiset, tai jotkut pleijarit. Klyyvari kiinni luukussa ja joka perkeleen aviisissa tutkitaan galluppeja ja muuta spämmii mitä ikinä onkin vaan tarjolla. Gongissa  ja dösässä hehkutetaan ”omaa jengiä” ja suosikki ”pelaajaa” ja vannotaan  sen nimeen puhumalla samalla muista paskaa sen ku keretään. Mitä helvetin urheiluhenkeä se on? No ei niin mitään!

Näille penkkipolitikoille ”Reilu Peli”, tai ”Fair Play” on täysin tuntematon käsite. Silti hei, kerta toisensa jälkeen niiden valitsema artisti tai bändi on virtsannut niitä iirikseen metrin päästä. Lehdet ja luukku on kirkunu niiden kusetuksesta ja sen laadusta, mutt aina vaan tunnustetaan väriä. Toi jos mikä on taas urheiluhenkeä parhaimmillaan. Onks nää jotain lintukaloja vai kalakukkoja? häh? Mä oikeesti huakasin helpotuksesta ku ei tartte noita enää tsiigata, tai niin mä kuvittelin. Naamakirjan ku avaa, ni jo siellä yks veijari piipittää jotain poliittista skeidaa ”keskustelun” nimissä.

Mutt hei, se jobi. Aamu ysistä ilta kasiin händy leimasimella ja kynällä, samat fraasit vähä eri tavalla reilusti toiselle tuhannelle ihmiselle. Joku vois kuvitella, ett booring!! mutt mitä vielä, siitä tulikin ihan haaste kuinka selvitä ilman aivokuolemaa tollasesta väännöstä. Me päätettiin Narskun kanssa (yks frendi kenen kanssa oltiin siel kimpassa) ett tästä narikasta ei kukaan lähde pihalle naama happamana. Oli muuten kliffa hogata sellasia snadeja juttuja, niiku synttäreitä yms. siitä porukasta ketkä kävi äänestämässä. Yht’äkkiä alko tulla lujasti ryhmää ketkä oli kalojen horoskoopissa. Sitte oli päivä ku nää vuoden ekat ja vikat skidit kävi äänestämässä. Yks päivä oli vaik kuin monta, ketkä oli syntyny samana päivänä ku Narsku? Mihin tällanen oikeesti perustuu?

Olihan siinä haastetta, mutt kyll hymy ja iloinen mieli tarttuu totisimpaakin tyyppiin. Kirjaston staffia ei voi totiseksi väittää, mutt olihan se kiva lisä, ku ne tsiigas meidän perään sen verran ett ei päässy kahvijano tai makean nälkä yllättämään. Friidut kerto, ku kamoja kerättiin, ett niiden pokat oli antanu jees kredittiä vaalipojista. RockRock! Mutt, oli meillä pari episodiakin, yhdestä jo skrivasinkin oman stoorin ku kuulon, tai Suomen ymmärrys oli vähän tummalla pojalla hakusessa. Mä ku sanoin sille 18 vuotta, ni se kuuli ihonväri! No sellasta kai voi tapahtua? emmä tiedä, ku korvat skulaa viel aika normaalisti? kai?

Yks päivä tapahtu juttu minkä mä muistan pitkään. Siihen luudas yks gibbe ja sen kundi. Kundi jäi stondaamaan sinne taka-alalle ja faija tsittas siihen jakkaralle, duunas kävelytsebat (sillä oli kummalleki klabbille oma) ojennukseen ja kaivo pabrut framille. Se karju oli yli 100 vuotta vanha! RESPECT!! Kundi tuli omilla klabbeilla, jutteli ihan järkeviä ja klaaras hommat ihan ite. Teki melkeen mieli vetää honööriä sille ku se lähti. Tiesivät muut kertoa ett herra oli ollut urheilumiehiä ja ihan kai nimimiehiä? Mutt, tollasen kundin ku treffaa, ni ei voi olla ku sipi sipi ihan hiljaa ja kuunnella tarkasti mitä sillä on kerrottavaa. Vaikuttava kokemus!!

Pari vikaa päivää oli aikamoista hulinaa, ku jengi otti loppukirin. Ryhmää oli jonossa ja leimasimet laulo vaalileimaa. Ni eiks tietysti siihen pärähtänyt joku Inkeriläisfriidu 85v ja sen kundi 65v. Eikä niillä tietenkää ollu lisenssit kondiksessa ett ne olis saanu äänestää. Perkele, Narsku ja mä ollaan niin satavarmasti noiduttu ja kirottu kaikin mahdollisin konstein mitä yksi naishenkilö voi keksiä! Siinä tuli nähtyä Viktoriaaniset sukupaperit sun muut kirkonkirjat kun oikeuksia meikäläiseltä tivattiin. Fitti homma, mutt kone oli lahjomaton, äänet jäi antamatta. Se on vänkää ku jengillä on olevinaan snadisti kiire ni jono alkaa elehtiä levottomasti. Kaulat venyy ja sitä rataa, ku jokainen koittaa nähdä mikä perkele siellä ny oikein maksaa. Oli aika kiivas vartti, ennen ku oltiin taas normaalissa päiväjärjestyksessä.

Vika päivä oli sitte ihan pimeetä menoa, varsinki iltapäivä ja ilta. Kävi jo mielessä ett se printteri leikkaa kiinni ku pabrut mitä se sylki ulos oli ihan tulikuumia, hyvä ettei ne syttyny flekkaamaan.. No kello löi straks Åtta ja me duunattiin puoti kiinni, pakattiin kamat ja hyvästeltiin meistä huolehtinut kirjaston henkilökunta. Väittivät ihan tosissaan, ett tulee olemaan tylsää ku me ei enää olla siellä. Must tuntuu ett ne oli snadisti vaa höveleitä, mutt kyll se silti kuulosti ihan kliffalle kuulla ja sinisilmäisenä mä haluan uskoa sen.

Väärä Väri??

Tänään törmäsin taas kerran tuohon legendaariseen rasistikorttiin, nyt vaalipaikalla. Yks keskenkasvuinen tummahipiäinen hoonosoomi jälkeläinen (12v.?) tunki itsensä vaalikoppiin ja menin sitte kyselemään kaipparilta, ett mitäs kollilla on mielessä? No kirkkain silmin ipana ilmoitti mulle äänestävänsä. Oli ihan pakko sanoa, ett ei se nyt käy laatuun ku se ei ole 18v, ja ett sen kuuluu tulla veks sieltä kopista. Ni eiks tää poliittisesti valveutunut nuorukainen kyseenalaistanut mun neuvon/pyynnön/käskyn kysymällä, miks mä en saa äänestää, johtuuko se minun ihonväristä?

Terveppä terve taas kerran.. Opetetaanko noille ekana himassa, ett jos tulee jotain ronaa ni lyö heti rasistikortti pöytään? Ihme jengiä..

Haukihommia 5.4.2011

05.04.2011 Auringon ottoa..
Pitkän kylmän talven jälkeen luulis, ett kirkas lämmin aurinkoinen päivä olis tervetullutta ihanuutta, mutt kyll mua hiukan korpes, ku ehdittiin tänään olla vesillä tasan kaks minuuttia ni pilvet läks ja mollikka rupes skriinaamaan ihan kirkkaalta taivaalta. Ai miten nii korpes? No, toi mesta missä oltiin fisussa ni se ei skulaa ollenkaan aurinkoisena päivänä, tai no ollenkaan ja ollenkaan.. mutt fisut menee botneen gudjuun ja niitä joutuu ihan oikeasti jallittaa sieltä skruudaamaan.

Mika oli ekaa kertaa fölissä tuolla, niiku Narskuki. Mika joutu liottaa Bomsaansa ainakin 8 sekuntia ku se sai ekan kalan, olisitte nähny sen taulun! Jätkä griinas ku Hangon Keksi, leegot vaa vilkku kevätpäivässä ku se käkätteli otus handussa ja pönötteli sellasta puolkiloista jeddaa kameralle. Sitte sytty valot taivaalle ja se oli sitte morjens niille bailuille. Mutt, ei me mitään kesäpoikia olla ja ruveta poraamaan jotain mollikkaa. Kovaa yritystä ja paljon rundaamista ni aina se palkitsee, jos ei muuten ni tulee ainaki kappaleita. Reilu parikyt jeddaa saatiin pitkin päivää ku vesillä seikkailtiin. Bomberit ja Rapalat rokkas taas, mutt yks joku Daiwan "kybällä neljä" vaappu yllätti koko raadin melkoisella ottavuudellaan.

Pitkästä aikaa nähtiin livenä ihan barracudan näköinen Hauki. Mika sai kätösiin asti Bomsan syöneen luupään ja siitä piti ottaa jo muutama fotokin. Ei me sitä punnattu, eikä kyll mitattukaan ku se oli selvästi alle 10-kala kuitenki. Nasta homma ja vanha sanonta, Yks iso pelastaa päivän, piti taas kerran paikkansa.

Haukihommia 2.4.2011 kamalasti kaloja

02.04.2011 Tuplasti kliffaa!

Tuli toissapäivänä alustavasti sovittua kauden virallinen haukiavaus ja samalla siis kakkosveneen kääntö. Eilinen ku pääsi iltapäivään, ni jo oli joku helvetin flunssan kaltainen vaivaamassa ihmispoloa. Melko pitkään näytti siltä ett redu jää tekemättä ja vene pysyy pukeilla. Vähän virittelin tota mun glögireseptiä (4cl glögiä, 4cl Jägermeisteria, kuumaa vettä loppu mukillinen) siten, että glögin korvasi mustaviinimarjamehu. Hyvin rimmas ja muutaman ku niitä oli imaissut huiviin, ni jo vain, äijä oli kondiksessa aamulla. Esivalmistellut kamat kyytiin ja ondöroud ögen, pitkästä aikaa sitten Marraskuun. Aamuborkat Hämylinnan Aapeeseellä, lauma oli kasassa ja karavaani kulki..(koiria ei näkyny)

Mä olen joskus funtsinut, ett miks välillä tulee paljo enemmän fisuja lukumääränä, niinku vaikka just tänään? Meinaan, ku on noita hyviä syöntejä ennenki sattunu hollille, eikä se lukumäärä joka kerta niin kummonen ole ollu. Tänään mä hippasin sen, ne on ne tuplatärpit! Kaks fisua laakista on kaks kertaa enemmän tukkimiehen kirjanpidossa, iisiä, eiks vaikka?

Meill oli nimittäin tänään niitä tuplatärppejä enemmänkin, eikä siinä vielä kaikki. Niitä tuplatärppejä oli myös monen kaltaisia. Perinteinenhän on, että kahdella empulla on yhtä aikaa fisu kiinni. No aamu alko silleen, ett ehdin ekana duunata pari täkyä, pinkin bomsan ja cläckin rapalan hinaukseen heti rantsusta. Ei mennyt puolta minuuttia ku kummassakin vavassa oli fisu ja kumpikin tuli ylös asti. Yhdenlainen tuplatärppi tuokin?

 No siinä me fisusteltiin ja jeddoja tuli siihen tahtiin ett Satu Pentikäisen sanoin: joku olis funtsannut sen olevan unta pettävää. Niitä perinteisiä tuplia tuli sitte melkoisen tiheään tahtiin, onneks keli ei tehnyt konemiehen (mun) hommaa kovinkaan hankalaksi, eikä ne fisut niin buleja ollu, sellasia kilon ja kakspuokin väliltä. Hyviä ruokakaloja tosin, joita onkin jo hetken kaivattu himassa kakaroiden toimesta. Mulla oli yks missio päivälle. Mulla oli fölissä yks jerkki minkä maalasin HAUKI-KOIRA väriin ja kerroin kundeille, ett sillä kuuluu tänään saada fisu. 3 heittoa se vaati ennen ku missio oli toteutunut, rockrock :)

 No me heiteltiin ja vedeltiin uistimia jokunen tunti kuka milläkin. Mulla oli pykälässä melkoinen määrä uusia täkyjä hauelle ja testailin niitä vaihdellen uistimia aina kalatapahtuman tultua. Pakko sanoa, ett noi kolisevat Rapalat toimii paremmin ku osas aavistaa. Ne tulee olemaan kovassa käytössä kesän opaskeikoilla.

Kolmen maissa Mikan piti koota kamansa ja lähteä joihinki bailuihin. Tuosta hetki ja koin elämäni tuplatärpin, vieheinä oli sillä hetkellä 16A Bomberit, pinkki ja paskasärki! Töps, vedosta fisu kiinni! Samalla jedda pintautui ja sotki itsensä viereiseen siimaan, tai ainakin se toinen siima oli ihan löysänä. Kirosin jo ääneen sitä tulevaa tippaleipää mikä odottais ton kaaoksen pääteeksi. Jumalauta tytöt ja pojat!! Ette muuten usko, vaikka ette nähneetkään sitä omin silmin, ettekä näe nytkään, ku Antin hiano Nokialainen perusti kameraosaston lakon just sillä hetkellä ku piti ottaa foto! Ei tullut kuvaa ei! Niin mistäkö ei tullut? No, sillä parikiloisella oli pinkki bomsa pitkittäin suussa ja paskasärki bomsa poikittain hampaissa! Eikä siinä vielä kaikki, se fisu oli oikeesti kiinni kummassakin vaapussa! En tiedä teistä muista, mutta mulle tää oli ihan uus versio tuplatärpistä. Daggareilla on kerran onnistuttu saamaan sama räkäri silleen, ett sillä oli kaverin ja mun daggarit kitusissa.

Antti sai loppuvaiheessa myös tuollaisen henk.koht. tuplan ku sekunnin välein kelmit päätti skruudata sen kummatki Zaltit. Äijä käkätti ja räkätti ku snadi kolli ja nosteli fisut irrotettavaksi.

No, sellanen redu, ku saatiin laiva vihdoin vetehen. Onhan se nastaa ku tulee fisuja ja iha safkaksi. Suurin osa niistä jeddoista jatkaa kuitenki tsimmailua. Eihän me tapeta kaikkea mitä tulee, niin ku joidenkin maalaisserkuilla on kuulemma tapana.