KelmienKerhoKalassa

KelmienKerho on sellanen bändi (ei mikään rokkibändi) mihin kuuluu erinäinen joukko silleen kliffasti omituisia kundeja joita kaikkia yhdistää intohimo kalastukseen. On nimittäin melkoisen kliffa päästä tutun ryhmän kanssa fisuun, vähän niinku vastapainoksi kaikelle muulle ympäröivälle härdellille. Kuluneen viikon aikana tätä herkkua on ollut tarjolla itsellekin ja aika upeita jeddoja on päästy silittelemään.

 Päivät vaan eivät tunnu olevan veljeksiä, vieläkään. Melko turha on raportoitujen fisujen perässä juosta, varsinkin jos kelit muuttuu, niinku ne on tehny ihan päivittäin. Eniten vituttaa noiden "ennusteiden" uskottavuus, pitäs vaan muistaa ett ne on vain suuntaa antavaa titityytä eikä muuta. Mika kävi eilen jallittamassa jeddoja, mutt jallittiki oman psyykkeensä ihan romuksi, niin tuulen kuin vastoinkäymisten takia. Se kerto olevansa ihan valmista kauraa lataamoon, skruudaamaan helmipillereitä ja sun muuta sitärataa juttua, mutt kai se toipuu ;)

Mulle kävi tänään nastasti. Olin Johnny Kivisen ja sen frendien kanssa fisustamassa. Botskin kippari meinas stroolata sloggeihinsa, ku se näki sen pensselin minkä aioin heittää hauen kiusaksi. Äijä ku kykeni taas bamlaamaan, se lupas kuppilassa bungata mun safkat, ku aikoivat käydä ihan kirkolla skruudaamassa. Helvata, hommaanhan tuli kliffasti panosta totesin ja päätin keskenäni, ett tänään skruudaanki hyvin ja ilmaseks.

Sen tupsun, tai sudin heittely vaan meinas unohtua siinä eri mestoja kalastellessa, kunnes äijä alko ilkkumaan, ett taiski päästä halvalla ruokailusta. Yks padanpohja kalastettavaa jäljellä ennen safkatimmaa ku mä siftasin sellasen keltaruskean keksinnön siiman päähän. Siitäkös vasta griinistä syntyikin ja nyt jo muutkin yhtyivät ivailuun, yks heitti ett, jos tolla saa kalan ni siitä vois luvata vielä huomisetkin safkat. Olisittepa nähny niiden taulut, ku ekalla heitolla alko pike spesialisti taipua siihen malliin, ett päässä oli jotain muutakin ku salaattia.

Pikkasenko mulla oli lystiä ku käkättelin raikuvalla äänellä, ett sieltä se "safkakala" tunkee ihan väkisin kyytiin. No, meni siinä hetki pari ennen ku se roikkui mun etujalan jatkona. Snygi elukka, mutt turhan buli safkaksi, varsinkin ku oli haudutettua filettä kera valkosipuliperunoiden ja merellisen alkusalaatin just kohta tarjolla. Duunasin jeddan takas jonkkaan ja huljuttelin hetken sitä edes takas pyrstöstä pidellen, ennen ku se päätti lähteä tsimmailemaan takas yksiöönsä jonnekki rakkisten sekaan.

Kande mennä kalaan, skitareita jallittamaan.. ;)

Jeesuslapsi ihan pihalla

Nonni, edellisen tarinoinnin päättänyt kurrevauva on saatettu äidin helmoihin ja päivän eko- ja hyvä työ on siis tehty. Aika lujasti tollanen luojan luoma snadi elukka sietää hittiä, ei nimittäin ollut yks, kaks eikä viis kertaa ku se tuli vajaa 3 metriä vapaata pudotusta ja mätkähti tohon takapihaan. Mutt, sitkee sissi, vähän ku se yks porsas tai tikanpoika, jotka niin usein mainitaan, veri veti himaan lämpimään, sateelta suojaan. Enhän mä, tällanen elukoiden ystävä tollasta voinu tsiigata tekemättä asialle mitään. Päässä kaikui jostain kuultu ja opittu hokema "Ja ihmisillä oli hyvä tahto".. eiku jeesaamaan pientä kiipeilyharjoituksissa.

Sen mutsi ei ollut kai kertonut, ett alakerran jätkä on ihan nasta veikko, eikä sen mustat haukkuvat oravatkaan tee pahaa, kunhan möykkäävät. Mä ku menin stellaamaan yhtä lautaa tohon rimoituksen ja katteen väliin ni se tärisi tossa orrella hetken, otti sitte ritolat ja katos kulman taakse. Kohta se tsiigaili mua tuolta kantin takaa ku mopsi tai joku pegineesi, mutt ei tullu framille vaik mä kuin anelin.

No mä duunasin sille sellasen snadin laudan tohon aidan päälle, ett se pääsee kiipeämään paremmin tonne katteelle. Sen ku mä pääsin dörtsistä sisään ni jopa OrreKurre hiffas mistä oli kyse ja loikki sillalle. Mutt arvatkaa, vitut se mitään kesti siinä hollilla se lauta, se lähti ku viitasusi ja kurre kanssa! Pikkasen se elukka tsiigas fönsteriä kohti, ett jeejee, hyvä pila, kiitti vaan, ja lähti läiskimään naapurin pihamaalle..

Mä funtsasin, ett nyt tulee tälle peippailulle loppu. Toss meidän viereisessä skutsissa kävi jotain kypäräpäitä raivoamassa sahojensa kanssa, fedut ne vei veks, mut risut ja männynkävyt ne unohti tonne hakkuulle. Mä lampsin sinne ja nappasin föliin sellasen 3-metriä pitkän koivunrimpulan ja roudasin sen tohon takapihalle kurrea varten. Mä funtsasin, ett jos homma ei nyt skulaa, ni mä jallitan sen elukan ja palautan sen manuaalisti kattoluukun kautta himaan, ku ne budjaa tuolla välikatossa. Vartti meni, ennen ku se juniori tsuppaili takas. Olisitte nähneet sen ilmeen ku se hogas sen virityksen mikä siihen oli ilmestynyt, oikeesti, orava osaa hymyillä ja iskeä silmää! Pari sekuntia ja pentu oli kiivennyt himaansa ja mäkin sain rauhan kirjoitella noi duunit loppuun.

Tuli tossa mieleen yks juttu ajoilta ku olin snadi kundi. Skolassa meil oli ussanmaikkana sellanen vanhempi nutturapäinen friidu nimeltään Hilkka jotain. Se oli niin uskovainen, ett lähes joka tunnin alussa se väitti sinisin silmin, ett sen partsilla ja fönerillä oli yöllä ollu enemmän tai vähemmän enkeleitä. No, yks aamu se taas steppas siihen luokan eteen ja alko kaivella kassista kamojaan. Siinä samalla se alko arvuutella meiltä, ett arvatkaas lapset mikä tupsukorva huiskahäntä häntä oli tullut vastaan ja kiivennyt katselemaan puunoksalta. No, yks irvileuka viittas ja vastas sille, ett kuvaus sopisi melkoisen hyvin oravaan, mutta tilanteen huomioon ottaen hän veikkaa Jeesuslasta. ;)

Sillejä ja Pojuja

Pari viikkoa meni, ettei paljoa ehtinyt intterwepissä seikkailla, mitä nyt pakollisia juttuja tuli klaarailtua. Vapun jälkeen piti notkua vähän siellä sun täällä kalajuttujen takia. Tuli vedettyä rundia niin skönellä ku baanalla jokunen kilsa ja ohessa fileoitua muutama sata kirreä. Fitti homma, mutt niin ku omaan kalaan ei ole silti päässyt, ku snadisti muun ohessa. Onneks mitään ihan kammo stooria ei ole kuulunut vesiltä korviin, paitsi mitä nyt Mika lähetteli pari +10kg perhohauki kuvaa tohon uuteen luuriin. Joku vois funtsata, ett tollasten elukoiden saaminen perholla vetäis kateeks, mutt, on Mika sen verran tuolla kukkunu ja muniaan palelluttanut, ett kyll ne sille niin ku kuulu ja soi. Gratulis vaan (ja kalaonnea tulevaankin.. )

 Nastaa ett kaverit saa buleja fisuja, mutt jotenkin vielä nastempaa on olla mestoilla ja jopa tarjoamassa saumaa jonkun tuntemattoman enkkafisulle. Ei tartte olla buli jedda ku se vaan on suurin mitä on saanut ja naama on ku Hangon keksistä repästy hymiö (kaikki ei varmaan edes oo nähny sellasta keksiä?) Eilen yks kaippari sai parikiloisen enkkajeddansa ja toissapäivänä yks toinen heebo paranteli pariinkin otteeseen enkkaansa. Jekkumatti kiersi rundia botskissa ja naamat oli virneessä ihan jokaisella. Harmi vaan, ku ei ole lisenssejä duunata niiden tauluja tänne, ku en hogannu kysyä lupaa.

Olihan tossa pari viikkoa kiekkohuumaakin. Jumalauta, jätkät pelas ja paransi ku sika juoksua pitkin turnausta. Muu ryhmä ku otti suulista, bisseä ja silmäruokaa Bratislavan auringossa ni kundit pelas pleikkaa sun muuta tammea matsien ja aamujäiden välissä, vaan siks, ett ne pärjäis. Homma meni just ku aika moni toivoi ja KiekkoLeijonat palas Suomeen pytyn, jonka nimesivät Pojuksi, kera. Ennen sitä aika moni stadilainen kävi möykkäämässä mantalla ja koneen laskeutuessa Seutulaan olivat siellä taas, tai edelleen..(osa vuodesta 1995)

Tosi kliffaa joo, flygarissa oli ollut joku NiiloYlivainio tai vastaava ja se oli menny koskettelemaan Nurmisen otsaa sillä seurauksella, ett Pasi peippas, mutt vasta ku pääs flygarista pihalle. Jätkä veti niin tyylipuhtaat Juha Ovaskaiset tai Simo Salmiset punaselle matolle ett Pojuun tuli skrubu ja Pasilla kompassi flippaili vertikaalisen ja horisontaalisen näytön väliä. Vjittu minkä jätkä teki, oikeesti. Yhet tekee taikatemput, hakkaa Iigorit ja Hurrit laatikossa, ni yks liimatukka pilaa bailut ku sai ekan kerran ilmasta viinaa ilmassa. Eikai se sitte mikään ihme, ett muukin ryhmä oli pelti kii ennen ku ne oli päässy Seutulasta kauppikselle. Ainoat selvinpäin stagella olleet oli kai Tarja ja Heikki? Mutt, mitä vittua sitte, häh? Snadisti kai pitää lystiä ollakin, eikä kai se puuhastelu siellä lavalla mitään skeidaa aiheuttanutkaan, paitsi kuviitteellisen hahmon Timo Harjakaisen kuvauksellinen ilmaus Hurreista ja Hakkaamisesta. Aika todenmukainen hahmo kieltämättä, ku ihan virallinen viskaalikin tolla nimellä häntä tituleeraa. Saa nähdä nähdäänkö Harjakainen vielä tekemässä tiliä rosiksessa sanomisistaan, en pitäs mahdottomana tässä meidän ihmeellisessä oikeusvaltiossa sitäkään :)

Täss samalla ku skrivailen näitä diipadaapailujani ni tossa takapihalla yks tän kevään kurrenpoikasista treenailee himaan paluuta, tai sitte se on stiigannu liikaa luotodokkareita ja luulee olevansa liito-orava? Ihan iisi rasti toi ei näytä kuitenkaan olevan, mitä se ikinä touhuaakin, ku kynsien pito ei näytä olevan parhaimmillaan tollasella valokatteella.. Mitenköhän sitä vois jeesata.. Mä lähen tsiigaamaan jos sais kurren takas mutsinsa luo.. palataan asiaan seuraavassa jaksossa.

Jokavuotinen Wapunmetsästys

Jengillä on tapana parveilla taajamissa ja stadissa ku yhelle päivälle on annettu nimeksi Vappu. Osa räyhää ja dokaa, osa dokaa silleen sofistikoituneesti ja käy reuhaamisen sijasta sotkemassa tähtitorninmäen. Taitaa stadin puisto-osaston dirika olla tota viimemainittua ryhmää, ku on rauhottanut alueen vaan valkotakkisille (hattuisille) dokaajille, räkkänrollia eikä muutakaan rahvaan humppaa ei  tänäkään kesänä kaivarissa huojuta.

Kautta ihmiskunnan historian on ihminen käyttänyt hyväkseen kaikenlaisia massatapahtumia, niin nisäkkäiden kuin muidenkin munivien suhteen. Mä ku aikoinaan päätin jättää dokaamisen muille, ni mun ei kuulu hengata mantalla promillet tapissa ja palella lumi ym. sateiden alla leikkien, ett onpas meillä niin vitun kivaa että.. Ei siinä pitkään menny ku hiffasin, ett jos jengi on kulmilla Vapun aikaan, ni ei ne oo sillo mökillä vittuilemassa mulle, jos satun niiden lahteen virvelöimään. Fiksusti hiffattu yhtälö, eikö? Mä en muista montaks vuotta tätä on jatkunu, mutt pitkään..

Tänävuonna homma vähän levis käsistä, ku KelmienKerho oli snadisti levällään pitkin rannikkoa, fisussa kuitenki niinku kuuluu. Normimestoille lähti rantsusta vaan yks botski, mikä on kyll tän vuosituhannen joku enkka kans. Äijät ukkoontuu tai jotain, surullista.. Onneks uutta verta on tullut joukkoon, joten toivoa on ett perinne säilyy. Tosin tää nuori polvi ei ole viel mädiksessä, ett ei voi tietää mitä sitte tapahtuu ku pappi sanoo Amen tai ku kääpiöitä alkaa siunaantua nurkkiin? Pitää toivoa ett kundit osaa pitää puolensa ja opettaa naisensa selviytymään skidin kanssa edes yhden päivän ilman ett faija on huudeilla pitämässä kädestä kii ;)

Jep, aamulla 07 irtosi fiude pihasta ja treffasin Mikan matkanvarrella. Lempattiin sen kamat kyytiin ja kurvailtiin rantsuun jossa Kalle jo venttas. Fogelit sjungas ja mollikka skriinas kirkkaalta taivaalta. Meinasin mennä vanhanaikaiseen ja kuvitella ett merellä olis keväällä lämmin. ONNEKS järki sano, ett kledjuja niskaan ja viel extraa messiin jos sattuu galis tulemaan, niinku muuten tuli. Välillä oli kylmää ku jääkarhun persiissä, mutt ei se haitannu tietenkään ku fisussa oltiin. Himaan ku pääs ni studista jatku puoleen yöhön asti! Luut oli käyny varmaan miinuksella ennen ku takas himarantsuun päästiin?

Akat jos olis fölissä tuolla vappuskönellä ni olis varmaan ohjelmassa kaikenlaista picnickiä ja brunssia. Tsitattais filtillä ja kaiveltais korista patonkia sun muuta pöperöä, divattais päälle skumppaa ja valkkaria snygeistä muavipikareista sun muuta sitärataa osastoa, mutt onneks ne ei ollu ni pysty skruudamaan niinku lennossa. Jätkillä oli ihan safkaa messissä, Mikalla 4 keitettyä skrebaa ja Kallella 6 nakin kokosta tsieguraa, mulla ei ollu ku kannu mokkaa ja Jekkumatti, fullsats sitä itseään :) Kaikki aika jäi siis fisustamiselle. Mun vappufisustus on ollu aina jeddojen jallittamista ja niin se oli nytkin. Kevät on taas vaan vähä erilainen ku yleensä. Jäät vasta lähti ja vodat on galsat. Ei paljoa kandenut jäädä kutareita ronkkimaan, vaik pakkohan se oli parissa käydä snadisti treenaamassa.

On se nastaa toi jeddan fisustus. Jännää, nastaa ja vaikeeta, vähä ku metsästäjällä skutsissa, mutt skönellä ei näy elukoista jälkiä. Siel pitää snadisti snaijata mestoja, ku jeddat on gudjussa eikä skruudaa sovinnolla. Ihan turha taas kerran tulla mulle selittämään ett Jeddaa saa mistä vaan, millo vaan ja millä vaan. Tekis mieli vetää turpaan sellasta kuka ihan oikeesti selittää moista paskaa. Olis ollu eilen messissä ja näyttäny kuinka sillä legendaarisella haarukalla niitä elukoita vedellään, ja varsinkin mistä kohdasta niitä pitäs löytyä! Sen verta tuli nimittäin siftailtua arsenaalia siiman päähän ja ajeltua sellaset ladut, ett irtotankilla varustettua bååttia olis tankattu pariinkin kertaan ennen ilta seiskaa ku takas himakaijaan Busteri telakoitiin.

Eipä paljoa päivän rasitukset painaneet, vaikka se oli ollu pitkä, eikä keleistä puuttunu ku ukkonen. Sen verran eroa oli menneisiin vappureissuihin, ett suurhaukea ei saatu, eikä edes nähty. Muutama sellanen 6tosen pintaan fisu saatiin ja pari ehkä snadisti bulimpaa karkuutettiin, mutt kympin jeddasta ei tartte ku jutella muistelojen muodossa. Kliffaa se silti oli, taas kerran. Kaikki sai fisuja ja viel sen verran, ett snadimpi perhe söis niitä juhannukseen asti (säästellen). Ens vuonna taas, Dokatkaa te muut, ni me käydään vartioimassa merellä ettei kukaan snutaa teidän ruokkimia ja kasvattamia jeddoja, eikä sitä kallisarvoista kaijaa, jolla on niin nasta stondailla kesällä ku kartanon herra ja vittuilla jurripäissään köyhille virppamiehille.